Asuntopostaus osa 1. Niilon huone (ja alkuinfo)

Ajattelin tehdä asuntoesittelyn ja koska asuntomme on kumminkin ihan kohtuullisen kokoinen, niin ensimäisenä esittelyssä on Niilon huone. Huoneet tulevat satunnaisessa järjestyksessä, kunhan jaksan niitä kuvata.

Alkuun voisin kumminkin kertoa jotain asunnostamme (vanhemmat lukijat tietävätkin osan, sillä olen jo kerran aikaisemmin tehnyt asuntopostauksen, mutta koska asuntomme on tästä muuttunut, niin ajattelin tehdä uuden).
Asumme siis Vantaalla kerrostaloasunnossa ja neliöitä meillä on 118. Huoneita asunnossamme taasen on 5h + k + vh + wc + kh. Tilaa on siis ihan kiitettävästi ja vaikka asunnossa on muutamia juttuja joita en varsinaisesti rakasta ja vaikka tällä vuokralla suoraan sanottuna maksaisi isompaakin asuntolainaa pois, pidän silti asunnostamme. Tykkään siitä että jokaiselle riittää omaa tilaa ja siitä, että asunnossa on mielestäni suhteellisen fiksu pohjaratkaisu, vaikka muutamia hukkaneliöitä kylläkin löytyy...
Haemme kumminkin koko ajan uutta asuntoa, sillä ensi vuonna vuokramme nousee ja suoraan sanottuna sen jälkeen vuokra alkaa olla niin korkea ettemme pidemmän päälle pysty maksamaan niin korkeaa vuokraa, varsinkaan jos vuokrannousut tulevat olemaan jokavuotisia. Lisäksi vuokrannousun jälkeen vuokra alkaa olemaan jo niin korkea, että vaikka kuinka tykkään tästä asunnosta, en tykkää tästä niin paljon että maksaisin suoraan sanottuna hävytöntä vuokraa.

Nyt kumminkin siihen ensimäiseen esiteltävään kohteeseen, nimittäin Niilon huoneeseen joka ei olekaan ennen blogissa näkynyt kun alivuokralaisemme muutti sieltä pois vasta alkukesästä ja siihen saakka Niilo nukkui minun ja J:n huoneessa.

Heti kun ovesta astuu sisälle, on vasemmalla puolella Niilon oma lökösohva, jota pojat rakastavat. Oikeastihan tuo ei ole mikään sohva, vaan kun vanha divaanivuodesohvamme alkoi olla elämänsä loppupäässä ja osat eivät enää pysyneet kunnolla paikallaan, meinasimme ensin heittää koko sohvan roskiin. Jostain sain kumminkin päähäni, että divaanin levitettävän osan ja vuodelaatikon kantena samalla toiminut osa sopisi mahtavasti lapselle omaksi sohvaksi. Otinkin siis osan irti, kannoin Niilon huoneeseen, nakkasin päälle fleeceviltin ja asettelin vanhan sohvan selkätyynyt selkätyynyiksi lasten sohvalle. Miten voikaan yksi pieni vanhan sohvan osa tuoda niin paljon iloa lapsille? Tuo osa on nimittäin juuri sopivan pehmeä istuskeluun ja välillä jopa lepäämiseen, mutta samalla tuo sohva saa myös poikien mielikuvituksen kasvamaan.
Sohvan selkänojatyynyistä kootaan nimittäin majoja, sohvan viltti toimii piilosleikin piilopaikkana kun sinne alle menee makaamaan (tai näin pojat ainakin kuvittelevat, että ovat piilossa viltin alla) ja sohvalla leikitään tv:n katsomista, eli pojat tuijottelevat Niilon vaatekaappeja leikkiruokien keskellä ja leikkivät katsovansa mm. Simpsoneita.
Kuvassa näkyvä turvaistuin ei kuulu huoneen vakiovarustukseen, se oli vain siirretty sinne vähäksi aikaa kun pojat kantoivat sitä koko ajan vaatehuoneesta ulos.

Kun ovesta katsoo suoraan eteenpäin, näkee aikalailla koko huoneen. Suhteellisen tyhjältähän huone näyttää, mutta ainakin on tilaa leikkiä ja silloin kun Niilon lelulaatikon sisältö on levitetty, on tyhjyyden tunne kaukana. Yleensä myös muutkin lelut kulkeutuvat salaperäisesti Niilon huoneeseen ja silloin ei varsinkaan näytä tyhjältä. Yleensä huone onkin siisteimmillään aamuisin kun pojat eivät ole vielä kerenneet räjäyttää leluja ympäriinsä.
Toisesta kuvasta huomaa totuuden verhoistakin, eli yleensä koko ajan ainakin toinen verho repsottaa kun Niilo tykkää repiä verhoja ja suoraan sanottuna verhojen uudelleen kiinnitys päivittäin ei ole se lempihommani, eli kiinnitänkin verhot uudelleen aina silloin tällöin, enkä suinkaan joka kerta kun Niilo niitä repii alaspäin.
Sänky pedataan päivittäin, vaikkakaan ei aina heti aamusta. Joinain päivinä petaan sängyn vasta kun Niilo on nukkunut päiväunet, sillä poika nukkuu päiväunensa yleensä jo heti lounaan jälkeen tai jopa ennen lounasta. Näin ollen en koe tarpeelliseksi pedata sänkyä heti heräämisen jälkeen kun parin tunnin päästä se räjähtää kumminkin uudelleen kun Niilo menee päiväunille.
Kuvassa näkyvät kaksi jättikokoista pehmolelua ovat sen sijaan vakiovaruste Niilon sängyssä sillä poika nukkuu molempien pehmolelujen kanssa. Kaipa nuo jättiläispehmot tuovat jonkunlaista turvallisuuden tunnetta nukkuessa ja toisaalta, tuovathan ne hieman niinsanottua lapsellisuutta huoneen yleisnäkymäänkin.

Jottei huone suinkaan olisi kumminkaan liian kiva, niin huoneessa on kumminkin yksi asia joka on mielestäni erittäin ärsyttävä. Nimittäin vaatekaapit. Ensinnäkin nämä vaatekaapit sijaitsevat suoraan huoneen oven takana, eli jos tahtoo käydä vaatekaapilla, tulee huoneen ovi ensin sulkea ja jos taas joku tahtoo tulla huoneeseen samaa aikaa kun vaatekaapit ovat auki niin ovet kolisevat ilkeästi. Lisäksi kaappien ovien väritys on mielestäni suhteellisen ruma tummanharmaa (näyttävät kuvassa vaaleammilta kuin mitä todellisuudessa ovat), mutta onneksi tuohon väritykseen on jo tottunut ja se ei oikeastaan edes näy kun huoneen ovi on lähes aina auki ja ovi peittää vaatekaappien ovet.
En myöskään pidä järin kätevänä sitä, että vaatekaapeissa ei ole ollenkaan hyllyjä, vaan tässä vaatekaapissa on korit korvaamassa niitä. Nuo korit ovat meinaan siinä mielessä turhauttavat, että korien reiät ovat suhteessa kohtuullisen isot ja näin muunmuassa Niilon sukat pääsevät silloin tällöin tipahtelemaan korista kaapin alatasolle. Onhan noihinkin tottakai jo tottunut osittain, mutta toisaalta toivon edelleen että korien tilalla olisi ne hyllyt.
Ja kuten joku varmaan huomaakin, niin vaatekaappi näyttää suhteellisen räjähtäneeltä. Kyllä, näinhän se onkin. Ensinnäkin Niilolla on suoraan sanottuna aivan liikaa vaatteita ja joka kerta kun vedän laatikon auki, levähtää siistit pinoni ja siihen jatkuvaan uudelleen viikkaamiseen on jo hieman kyllästynyt. Samoin Niilo on nyt oppinut itse menemään kaivelemaan omia laatikoitaan ja poika räjäyttää laatikot itsekin suhteellisen usein. Helpompi siis viikata vaatteet ennen kaappiin laittamista ja antaa niiden olla rauhassa kunnes vaate taas kaivetaan esiin kaapista.
Kaappejahan tosiaan on kaksi, mutta toisen kaapin sisällössä ei ole mitään kuvattavaa. Toisessa kaapissa on nimittäin yksi tanko ja muuten kaappi on tyhjä. Vielä kun muistaisi joku kaunis päivä ostaa lisää lastenvaatteiden henkareita niin ehkä saisin osan Niilon vaatteista roikkumaan nätisti kaappiin. Kyllä mä vielä joku päivä muistan...

Tässä olikin Niilon huone, katsotaan mikä huone on seuraavana esittelyssä.