Väsymys.

Nyt on pakko myöntää, että ehkä ihan pikkaisen väsyttää. Meillä on nimittäin kiertänyt flunssa jo pidemmän tovin vuorotellen perheenjäseneltä toiselle ja ainoa joka tältä sairastelulta on selvinnyt on J. Tällä kerralla vuorossa on taas minä, Niilo ja Eemil. Tai oikeastaan Niilo alkoi oireilemaan jo pari päivää sitten, Eemil aloitti yskimisen toissailtana ja itse aloin palelemaan eilen illalla ja nukkuakin olisi voinut koko illan. Pakko kylläkin myöntää tässä vaiheessa, että nukuinkin illalla melkein kolmen tunnin päiväunet ja silti tuntui kuin olisin voinut mennä saman tien takaisin nukkumaan.

Väsymystä lisää omalta osaltaan J:n 12h pitkät työpäivät, joiden päälle tulee tietenkin myös työmatkat. Vietänkin siis suurimman osan ajasta poikien kanssa keskenään ja voinkin ihan suoraan ja kiertelemättä sanoa, että kyllä nuo lapset vie voimia ihan kiitettävästi. Varsinkin nyt kun vähän jokainen sairastaa vuoronperään. Toivon, että J saisi pian alkaa tekemään ainoastaan arkiaamuna, sillä tavoin pojilla olisi tietty rytmi johon he olisivat tottuneet isin kotona olemisen suhteen. Nyt J tekee nimittäin vuorotyötä ja varsinkin Veeti tuntuu menevän joka kerta hieman sekaisin kun isi meneekin yövuoroon, vaikka edellisenä päivänä isi olisi ollut aamuvuorossa. Tämä aiheuttaakin sen, että Veeti kiukuttelee tavallista enemmän ja että omat hermoni ovat tavallista pahemmin koetuksella.
J onkin tänäänkin töissä, joten mitään ihmeempiä suunnitelmia isänpäivän suhteen ei ole. Syötiin jo eilen paremmin kun tiesimme, ettei tänään tule mahdollisuutta yhteiselle ruokailulle, mutta eipä sillä niin väliä, isänpäivää voi viettää muulloinkin kuin virallisena päivänä, ei se ole niin tarkkaa (ainakaan meille).

Nyt toivotaan, että flunssakierteemme tajuaa jatkaa matkaansa mahdollisimman pian, sillä lauantaina lähdemme kauan odotetulle reissulle Ruotsiin lasten kanssa. En nimittäin usko, että itse matkapahoinvoinnista kärsivänä nauttisin matkasta kovinkaan paljon jos samaan aikaan kärsisin flunssastakin. Lisäksi en yhtään tiedä miten lapset reagoivat keinuvaan laivaan, mutta toivotaan että jokainen meistä saisi unta edes hieman, vaikka onhan tuo tarpeeseen tuleva irtiotto arjesta vaikkei kukaan saisi untakaan.
Onneksi olen oppinut, että univelan kanssa pärjää aina ja väsyneenäkin oppii toimimaan. Eihän se väsymys mukavaa ole, mutta enpä voinut olettaakaan ettei ikinä väsyttäisi kun lapsia hankin. Kyllä tämä väsymys tästä, kunhan flunssa suvaitsee ensin siirtyä ja vaihtaa taloutta ja pianhan on jo joulukin, jolloin J:llä on lyhyt joululoma. Levätään sitten koko perhe yhdessä jouluna.