Lastenpäivystysreissu.

Kuvat eivät liity mitenkään postaukseen, muuten kuin kuvien malli oli tämän kertaisen sydänkohtauksen aiheuttaja.

Eilinen päivä alkoi aivan normaalisti ja mitään normaalista poikkeavaa ei ollut havaittavissa. Aamulla siivosin ja pojat leikkivät, syötiin ja katseltiin telkkaria. Kaverikin tuli jossain vaiheessa käymään. Kaverini viihtyi meillä useamman tunnin ja pojatkin selkeästi nauttivan vieraasti, sillä pojat esiintyivät aivan niin kuin aina vieraiden käydessä. Juorusimme kaverini kanssa ja vaihdoimme uusimmat kuulumiset ja pian kello olikin jo melkein niin paljon, että alkaisi olemaan poikien iltapala-aika. Koska ei kumminkaan ollut ihan iltapala-aika ja Niilo alkoi kiukkuilemaan väsymystään, päätin antaa pojalle pienen kipollisen mustaherukka-vanilja soijajugurttia.

Mikään varsinainen tarvehan meidän perheellä ei ole soijajugurtin syömiseen, mutta olin ajatellut ostaa sitä kokeiluun kun se kerran tarjouksessa oli ja hyvin näytti kaikille pojille maistuvan, samoin kuin itsellenikin. Niilo söikin kupin vauhdilla ja paineli leikkimään vielä hetkeksi veljiensä kanssa. Kaverinikin alkoi suunnittelemaan lähtöään kun hänen oma kaverinsa oli luvannut kyydin kotiin. Hetken päästä Niilo kumminkin tuli takaisin olohuoneeseen leikkimästä ja ensimäisenä kiinnitin huomiota siihen, että pojan naama oli kirkkaan punainen. Ensimäinen reaktioni oli, että mitä ihmettä veljet ovat tehneet Niilolle, kunnes kaverini totesi että punoitus näytti allergiselta reaktiolta. Nostinkin pojan sohvalle pötköttämään ja aloin tutkailla naamaa tarkemmin jolloin huomasin naamassa pieniä vesikellon näköisiä näppylöitä, melkein kuin nokkosrokkoa.
Hetken aikaa kerkesin panikoimaan, kunnes tulin järkiini ja soitin terveysneuvontaan, jossa kehoitettiin lähtemään päivystykseen. Olihan reaktio kumminkin tullut naaman alueelle ja oli ensimäinen laatuaan, joten olisi hyvä tarkastaa ettei reaktio muuttuisi vakavammaksi. Onneksi kaverini kyyti ei ollut vielä saapunut ja sama kyyti lupasi heittää minut ja Niilonkin samalla päivystykseen. Onneksi J:lläkin oli vapaailta joten hän pystyi jäämään isompien kanssa kotiin.

Pääsimmekin päivystykseen melko nopeasti, eikä Niilon kuntokaan onneksi mennyt huonommaksi matkalla. Ilmoittauduimme, saimme Niilolle kutinaa helpottavaa allergialääkettä ja istahdimme odottamaan.
Ennen meidän paikalle saapumista oli odotustilassa kaksi perhettä ja yksi oli lääkärin vastaanotolla. Kerkesinkin jo ajattelemaan, että luojan kiitos siellä ei ehkä menisi kovinkaan pitkään. Kuinka väärässä voikaan kumminkin ihminen olla? Perheitä saapui päivystykseen koko ajan lisää ja ennen meitä paikalla olleet kävivät lääkärillä useammankin kerran. Jopa nämä meidän jälkeenkin tulleet pääsivät lääkärin vastaanotolle suhteellisen monta kertaa, kun taas meitä ei kutsuttu sisälle. Meni tunti odotellessa ja Niilo alkoi pikkuhiljaa olla kiukkuinen väsymyksen vuoksi, olihan sillä hetkellä nukkumaanmeno aika normaalisti ja iltapalakin oli jäänyt väliin. Laitoin kumminkin pojalle maidon pulloon ja toivoin, että pian olisi meidän vuoro. Odotus tuntui tuskalliselta kun Niilo alkoi muuttumaan hetki hetkeltä kiukkuisemmalta ja maitokaan ei enää kelvannut. Lisäksi, vaikka nokkosrokkoa oli ilmestynyt selkään ja olkapäihinkin, oli koko reaktio jo helpottanut ja jäljellä oli enää pelkkää naaman punoitusta.
Odotimme edelleen ja vihdoin hieman ennen yhdeksää illalla, oli meidän vuoromme mennä lääkärille. Vastahan olimmekin kaksi tuntia odotelleet...

Ihan ensin lääkäri tutki iho-oireet ja kuunteli keuhkot. Keuhkoissa ei kuulunut mitään normaalista poikkeavaa ja iho-oireitakaan ei tosiaan ollut enää pahemmin havaittavissa. Lääkäri kertoi ettei kyseessä välttämättä ollut allerginenreaktio, vaan pienikin virus kehossa voisi aiheittaa yliherkkyyden jollekin tietylle ruoka-aineelle. Siksipä lääkäri halusikin katsoa myös korvat ja korvatulehdushan toisesta korvasta löytyi ja silmätulehdus toisesta silmästä. Kumpaakaan poika ei ollut oireillut millään tapaa ja silmän punoituksen epäilin itse johtuneen siitä kun poika hieroi väsymyksen vuoksi silmiään.

Saimme kumminkin reseptit sekä silmätippoihin, että antibiootteihin ja varmuuden vuoksi reseptin vielä allergialääkkeisiinkin, jotka jätimme kumminkin tänään noutamatta sillä lääkäri sanoi ettei niitä tarvitse hakea jos iho-oireet eivät jatku.

Nyt onkin sitten kaksi lääkekuuria samaan aikaan ja toivotaan, että sekä korva-, että silmätulehdus paranee pian. Ei meinaan tunnu tosiaankaan Niilon lempihommalta tuo silmätippojen laitto ja pojan kanssa saakin tapella ihan kunnolla että tipat saa paikalleen.

Tälläista siis tällä kertaa, nyt jääkin soijavalmisteet toistaiseksi pois meidän ruokavaliosta ja toivotaan etten saa vähään aikaan uutta sydänkohtausta...