Vainoharhaisuutta(ko?)

Kuvia en valitettavasti saa lisättyä, koska Bloggerilla on jotain minua vastaan ja joka kerta kun yritän kuvia lisätä, tökkää koko netti ja tekstikin katoaa.

Olen täällä blogissa aina silloin tällöin kertonut Veetin kehityksestä ja muunmuassa siitä, kuinka Veetin puheenkehitys tuli jäljessä. Neuvolassa Veetin puheenkehityksestä todettiin, että kyseessä on kielellisen kehityksen viivästymä, mutta sen tarkempia diagnooseja ei tehty. Nyt poika on kumminkin alkanut puhumaan, vaikkakin vielä suhteellisen epäselvästi, mutta puhuu kumminkin niin että tärkeimmät asiat tulee selväksi. Olen muistaakseni myös kertonut täällä, kuinka Veeti alkoi oppimaan vähitellen kuivaksi ja kuinka poika olikin päiväkuiva yhdessä vaiheessa ja vaippaa tarvittiin vain päivällä. Nyt kumminkin kun puhe on alkanut sujumaan paremmin, on kuivana olo taantunut, eli vahinkoja sattuu melkein koko ajan ja koska ei vaippaa laiteta enää ihan periaatteesta kuin yöllä, saa vahinkoja siivota vähän väliä. Suoraan sanottuna Veetiä ei kiinnosta vessassa käynti enää lähes ollenkaan.

Pojalla on myös ilmennyt uusia piirteitä, joiden vuoksi olen alkanut epäilemään, että josko kaikki ei sittenkään ole ihan kunnossa. Nyt arvonkin, olenko vain vainoharhainen vai en, eli pidetäänkö minua täysin sekopäänä jos soitan neuvolaan ja ilmoitan haluavani Veetille ylimääräisen neuvola-ajan jossa keskustella käytöksestä.

Miksi sitten epäilen ettei kaikki olisi kunnossa? Ihan ensin tuo puheenkehityksen viivästyminen, mutta toisaalta, kaikki lapsethan ovat yksilöitä ja puhe kehittyy jokaisella hieman eri tahtiin. Sitten tuo kuivaksi opettelun taantuminen, mutta kuulemma sekin voi vielä olla ihan normaalia.
Mitä en sitten pidä enää normaalina käytöksenä? Sitä, että nykyisin jos Veeti hämmentyy jotain asiaa, tai joku asia tuntuu selkeästi stressaavan poikaa, alkaa hän räpyttelemään silmiään äärimmäisen nopeasti ja silmien räpyttely näyttää siinä vaiheessa melkein pakko-oireelta. Sitä, että Veeti stressaantuu kaikista isoista muutoksista erittäin paljon ja käytös muuttuu muutoksien jälkeen agressiiviseksi, sekä hankalaksi ja muutoksista palautuminen vie aikansa. Tällaisia muutoksia pojan elämässä ovat olleet muunmuassa minun hetkellinen töissä käyminen ja lapsenvahdin palkkaaminen, J:n töihin paluu ja töiden muuttuminen vuorotyöksi, jolloin työajat eivät ole satunnaiset, muuttomme ja oikeastaan aika moni muukin asia, joka saattaisi kenestä tahansa muusta täysin normaalilta.
Lisäksi Veetistä tulee äärimmäisen agressiivinen lapsi, ilman että tarvitsee tapahtua edes mitään erikoista. Agressiivisen käytöksen laukaisee kaikkein useiten se, ettei joku asia mene niin kuin Veeti haluaa, tai se, ettei joku ymmärrä mitä poika yrittää selittää. Saatika se, että Veetistä on tullut erittäin yliherkkä äänille, eli jo pelkkä imurin käynnistäminen samassa huoneessa pojan kanssa saa Veetistä hysteerisen ja varsinkin se, kun Niilo kiljuu innoissaan saa Veetin kiljumaan hysteerisenä korviaan pidellen "LOPETA, LOPETA..."

Toisaalta, oireet viittavat muunmuassa aistiyliherkkyyteen ja siitä ääniyliherkkyyteen ja tuo on suhteellisen helppo saada kuriin kotikonsteilla, tai ainakin sellaisen kuvan sain asiaa Googlettamalla. Toisaalta taas, se asia joka minut saa tämän suhteen kaikkein vainoharhaisimmaksi, on se, että suurin osa ääniyliherkkyys / aistiyliherkkyys teksteistä johtaa aspergerin syndroomaan ja se onkin suurin syy miksi haluan että Veeti tutkitaan. Osa noista oireista sopisi meinaan aspergerin syndroomaan, mutta toisaalta taas osa kyseisen syndrooman oireista puuttuu. Eräs kaverinikin totesi, että Veeti käyttäytyy täysin samalla tavalla kuin hän pienempänä ja tämä kaveri sairastaa itsekin aspergerin syndroomaa, mutta sen lievintä muotoa.

En kumminkaan ole ihan varma, tahdonko niin sanotusti Veetille mitään diagnoosia, vaikka syytä olisikin, tai vaikka poika sairastaisikin jotain syndroomaa. Kyseessä olisi kumminkin sama poika kuin tähänkin saakka ja en tiedä aiheuttaisiko jonkinlainen diagnoosi jotain ennakkoluuloja Veetiä kohtaan ja se nyt olisi viimeinen asia, mitä tahtoisin. Toisaalta taasen, jos kyseessä olisi tosiaan jonkinlainen syndrooma, saisimme ehkä sen hoitoon jonkinlaisia aputoimia tai ohjeita, miten toimia ja helpottaa Veetin elämää.

Onneksi Veetillä on kumminkin jo joulukuussa 3-vuotisneuvola, jossa voin viimeistään puhua huolestani ja epäilyistäni. Ehkä saamme siellä jotain selvyyttä, tai ainakin saan ehkä neuvolantädiltä jotain tietoa siihen, olenko vain turhan vainoharhainen asian suhteen. Viimeistään ensi viikolla pitäisi varata aika neuvolaan ja katsotaan, saammeko ajan vaikka hieman aikaisemmaksi kuin joulukuulle, onneksi kyseessä ei ole kumminkaan mitään akuuttia ja näin ollen ei tarvitse panikoida, vaikka neuvola-aika menisikin lähemmäs oikeaa synttäripäivää.

 Jos teidän lukijoiden lapsilla on ollut samantyyppistä käytöstä, kertokaa ihmeessä onko se loppunut ajan kanssa tai onko lapsellanne todettu jotain diagnoosia? Vai kuulostanko teidän mielestänne ihan vainoharhaiselta hullulta?