22. joulukuuta. LASTEN LUONNE-EROISTA.

Joo, olen laiskistunut tämän joulukalenterin kanssa ja eilen jäi taas kirjoitus välistä kun en enää illalla jaksanut kirjoitella serkkuvauvan ristiäisten jälkeen ja muutenkin tuntuu että aika loppuu kesken kun yrittää tehdä normaalit askareet ja jonkin näköistä joulusiivoustakin siinä samalla... Nyt kumminkin asiaan.

Olen jo osalle tutuistani hämmästellyt sitä, että kuinka suuret erot poikiemme luonteissa on, vaikka kaikilla kolmella pojalla onkin samat geenit ja onkin ollut omalla tavallaan mielenkiintoista tutkailla eroja poikien luonteissa. Nyt ajattelinkin hieman kertoa poikiemme luonteista enemmän, jotta teillekin (ehkä) valkenisi se, kuinka erilaisia lapsosemme loppujen lopuksi ovat.

Eemil on luonteeltaan erittäin herkkä lapsi, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia (paitsi nyt uhmaikäisenä suurin osa on ihan tyhmää). Eemil pelkää erilaisia asioita hyvin herkästi ja kovinkaan paljon ei poikaa tarvitse pelotella kun uusi asia jo pelottaakin, siksi olemme pyrkineet siihen ettei kukaan pelottelisi Eemiliä turhan paljon ja hieman jopa harmittaakin kun pikkuveljeni yrittää välillä saada pojan tottelemaan pelottelua apunaan käyttäen. Omalla tavallaan Eemiliä voisi melkeinpä sanoa neitimäiseksi ja ei todellakaan vaadi paljoa kun Eemil jo alkaa itkemään, sekä leikkimään jonkin asteista marttyyriä... Eemil myös pyrkii hyvin herkästi esittämään ettei häntä haittaa jokin asia, vaikka kuka tahansa huomaa että esimerkiksi kielletyt asiat surettavat poikaa vaikka Eemil muuta väittäisikin. Toisaalta Eemil ei myöskään ole kovinkaan pitkävihainen, eli surettavat asiat unohdetaan kohtuullisen pian ja meno jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Eemil myös rakastaa eläimiä, sekä toisia ihmisiä yli kaiken ja kissamme saavatkin pojalta erittäin paljon huomiota ja Niilokin saa useita huomionosoituksia päivässä Eemililtä. Eemil myös huolehtii toisista ihmisistä erittäin paljon ja jos Niilo esimerkiksi itkee, niin Eemil kysyy erittäin herkästi että mikä Niiloa vaivaa ja pyrkii auttamaan parhaansa mukaan. Tietenkin uhmaikäisenä poika osaa myös olla ilkeä ja tuittupäinen, mutta pääsääntöisesti Eemil on kumminkin herkkä ja kiltti lapsi joka aiheuttaa välillä harmaita hiuksia olemalla melkeinpä liian herkkä. Toivomme kumminkin J:n kanssa, että poika oppisi jossain vaiheessa olemaan pelkäämättä kaikkea ja niin sanotusti ryhdistäytyisi vähän, sillä suoraan sanottuna pelkäämme Eemilin jäävän hyvin herkästi kiusatuksi tuon herkän luonteensa vuoksi. Olen nimittäin valitettavasti kuullut todella paljon pelotteluita jo tarhaikäisten "raadollisuudesta" ja siitä, kuinka jo pienetkin lapset osaavat kiusata toisiaan toisten "heikkouksia" hyväksikäyttämällä.

Veeti taasen on varsinainen rämäpää, joka tekee ensin ja ajattelee seurauksia vasta sen jälkeen. Välillä tuntuukin, ettei tämä pikkuherra pelkää yhtikäs mitään ja välillä Veetin kanssa jättää sydämeni muutaman lyönnin väliin kun säikähdän pojan tempauksia. Yleisimpiä tyhmyyksiä Veetillä on muunmuassa sohvan selkänojalle kiipeäminen, tiskipöydälle kiipeäminen, Eemilin huoneen lipaston päälle kiipeäminen ja oikeastaan minne tahansa kiipeäminen... Veeti on myös todella itsepäinen ja suhteellisen pitkävihainen lapsi, sillä kieltoja ei uskota läheskään ensimäisellä sanomiskerralla ja kun kielto lopulta uskotaan, niin Veeti saattaa huutaa jopa tunnin tai parikin kieltämisen johdosta ja auta armias jos poikaa yrittää mennä lohduttamaan ja selittämään miksi esimerkiksi jotain kiellettiin, niin huuto yltyy vain entisestään. Olemmekin vain tulleet siihen tulokseen, että pojan täytyy antaa itse rauhoittua rauhassa ja sen jälkeen selitetään miksi mikäkin menee mitenkin.
Vaikka Veeti onkin siis todella paljon poikamaisempi ja rämäpäisempi kuin Eemil, niin on yksi asia jonka suhteen Veeti on huomattavasti isoveljeään herkempi. Tämä on nimittäin uusien ihmisten tapaaminen. Poika saattaa nimittäin uuden ihmisen tavatessaan tuijottaa uutta tuttavuutta pidemmänkin tovin yrittämättäkään ottaa minkäänlaista kontaksia kyseiseen ihmiseen. Välillä on myös käynyt niinkin, että jos meille tulee joku uusi tuttavuus käymään, niin Veeti ei ota uuteen tuttavuuteen minkäänlaista kontaktia koko vierailun aikana. Tuttujenkin ihmisten suhteen käy välillä näin, jos Veeti ei ole nähnyt kyseistä ihmistä mielestään tarpeeksi usein.

Niilon luonteesta on tällä hetkellä hieman hankala sanoa oikeastaan yhtään mitään kun poika on vasta puolivuotias. Nyt jo olen kumminkin huomannut, että poika on todella paljon takertuvaisempi ja äitiriippuvaisempi kuin kumpikaan isoveljistään ja kaikenlaiset muutokset elämässä ovat Niilolle hankalia. Vierastustakin on alkanut jo ilmenemään hieman, mutta niin kauan kun itse pysyn lähettyvillä, ei vierastuskaan ylly liian pahaksi. Tiedän, että luonne voi Niilon kohdalla vielä muuttua rajustikin ja suoraan sanottuna toivonkin että muunmuassa tuo äitiriippuvaisuus rauhoittuisi mahdollisimman pian ja poika alkaisi hyväksymään muutkin hoitajikseen kuin ainoastaan minut.

Oletteko te huomanneet joitain eroja sisarusten luonteissa?