Eemilin 2-vuotis neuvola ja pihiyttä.

Torstaina oli vihdoin ja viimein Eemilin 2-vuotis neuvola, kun ei päästy aikaisemmin, koska koko perhe sairasti vuorotellen vähän päälle kuukauden... No, Eemil oli 90cm pitkä ja 13,3kg painava. Kasvaa siis tasaiseen tahtiin ja pituusennusti pikkumiehelle on tällä hetkellä 182,7cm. Hiukan karmii tuo ennuste, sillä onpas kiva jos omasta pojasta tulee yli 20cm pidempi, eli odotettavissa on, että Eemil taputtelee teini-iässä minua päälaelle... Ainoa mistä neuvolassa tuli sanomista oli Eemilin puhuminen, kun ei herra vielä 3-sanaisia lauseita puhu, vaikka kuulemma 2-vuotiaan pitäisi sellaisia jo osata. Niinpä saatiin lähete syksyksi puhekontrolliin... Itse en kyllä ole alkuunsakkaan huolissani Eemilin puhumisesta, sillä poika on oppinut niin paljon uusia sanoja lähiaikoina ja lisäksi en tunne yhtään 2-vuotiasta poikaa joka osaisi puhua yhtään Eemiliä paremmin... Saman ikäisiä tyttöjä kyllä tunnen montakin jotka puhuvat huomattavasti paremmin, mutta niinhän ne tytöt kuulemma oppivatkin kaiken poikia aiemmin. Toisaalta, ei meidän neuvolatätikään ollut huolissaan, juurikaan koska Eemil on alkanut puolessa vuodessa puhua niin paljon enemmän, mutta koska lähete puhekontrolliin täytyy laittaa jos ei puhu tarpeeksi, niin neuvolantäti sen myös laittoi...

Lisäksi neuvolassa katsottiin, miten Eemil osasi potkia palloa (ja osasikin sen hyvin, mutta ei olisi millään malttanut lopettaa), miten Eemil osasi koota nuppipalapeliä (osasi senkin, sillä kotona nuppipalapelit ovat kova sana) ja miten Eemil osasi piirtää (piirtäminen oli myös pojan mielestä kivaa, mutta piirtämisen lopettaminen ei ollut niinkään kivaa). Neuvolantäti myös yritti saada Eemiliä näyttämään, että missä oli nuppipalapelissä kukka, mutta ei Eemil oikein tajunnut kysymystä / tietänyt mikä se kukka oikein on. Neuvolantäti yritti saada Eemilin myös nimeämään Pikkumyyn + muutaman muun muumin, joka oli mielestäni hiukan hölmöä, koska meillä ei Muumeja katsota. En myöskään usko, että kaikissa muissakaan perheissä Muumeja katsottaisiin, joten ei voi myöskään olettaa, että lapsi osaisi niitä nimetä, vaikka puhua osaisikin. Eemilkin oli sitä mieltä, että Pikkumyy oli Teletappien Pai, joten kaikki varmaan arvaavat, mitä meillä katsotaan eniten...
Maanantaina olisi sitten Veetin neuvola ja saapa nähdä, miten toinen pikkumies on kasvanut...

Asiasta toiseen, olen nimittäin huomannut, että kuinka äitiys tekee ihmisestä huomattavasti pihimmän, sekä kekseliäämmän. Olen nimittäin jo pidemmän aikaa kironnut sitä, että meillä ei lasten kaikki lelut mahdu lelulaatikoihin ja niinpä lelut ovat olleet suurimmalta osin vain levällään lasten huoneessa tai kerättyinä ylitäysiin laatikoihin, niin että jos menet vähänkään koskemaan laatikkoon, kaikki lelut leviävät. Niinpä aloin hyötykäyttämään vaippalaatikoita (käytämme siis Pampers-vaippoja, jotka myydään pahvilaatikoissa) ja leikkasin niistä pahvilaatikoista "ylimääräisen pahvin", eli sen pahvilaatikon "kantena" olleen pahvin, sekä kantokahvojen "suojana" olleen pahvin pois. Nyt olisi vielä edessä pahvilaatikoiden päällystys jollain kivalla lahjapaperilla ja laatikoiden kylkiin pitäisi kirjoittaa, että mitä leluja kys. laatikossa säilytetään. Siis tyylillä: Autot, Duplot, Puupalikat yms... Tuolla laatikoiden uudelleenkäytöllä saa säästettyä vaivan laatikoiden roskiin kantamiselta, sekä ne muutamankin euron joka valmiisiin lelulaatikoihin menisi...
Pihiys näkyy myös siinä, että ennen lapsia saatoin ostaa surutta tavaraa uutena jolle saattaisi olla joskus käyttöä ja ostin myös vaatteita itselleni huomattavasti enemmän, mutta nykyisin en raaski ostaa edes kirppiksiltä vaatteita itselleni pahemmin. Myös uusien tavaroiden ostoa mietin tuplasti kauemmin... Lasten vaatteita en todellakaan osta uutena, sillä mielestäni kaupat pyytävät ihan ryöstöhintoja uusista lastenvaatteista, kun samalla hinnalla saa kirppikseltä ison kasan vaatteita molemmille pojille.
Mitenkäs te lukijat, oletteko huomanneet muutoksia rahan käytön suhteen lasten saannin jälkeen? Ja hyviä kirppisvinkkejä saa myös kertoa pk-seudulta....

Nyt kumminkin rupeän syöttämään Veetiä, niin yritän viimeistään Veetin neuvolan jälkeen päästä taas kertomaan kuulumisia...