Kuulumisia.

Hetkeen ei olekaan tullut tänne kirjoiteltua, mutta toisaalta ei tässä oikein mitään olekaan tapahtunut... Veeti kasvaa huimaa vauhtia ja on alkanut hymyilemään entistä enemmän ja nykyisen ei tarvitse kuin vähän kuulua tuttuja ääniä, niin johan saa hymyn osakseen. Päätäkin kannatellaan jo hienosti, vaikka Veeti ei oikein lattialla viihtyisi kuin noin 5min kerrallaan. Varsinainen sylilapsi siis kyseessä... Eemilkin suhtautuu edelleen erinomaisesti pikkuveljeensä ja koko ajan pitäisi saada olla halailemassa + pussailemassa veikkaa, vaikka pakko välillä kieltääkin Eemiliä olemasta liian raju.

Vaihdoin muuten Eemilin hoitoaikaakin tarhassa hiukan, eli nykyisin Eemil on aina maanantait ja tiistait kotona, kun kahden lapsen kanssa on loppujen lopuksi todella helppoa olla kotona. Kokonaan en kyllä Eemiliä aio tarhasta pois ottaa, koska täällä meidän lähellä ei ole mitään kerhoja tai vastaavia, jossa lapsi saisi muita lapsikontakteja, nyt kun kerran ainoa avoin päiväkotikin lopetettiin jotta kyseisiin tiloihin saatiin perhepsykologin palveluille tila.

Sain muuten uuden kantoliinankin hankittua, tai oikeastaan kaksi kun halvalla sain käytettynä. Ihan järjettömän käteviä käytössä ja mielestäni huomattavasti paremmat kuin aikaisemmin käytössäni ollut trikooliina. Kyseessä on siis Amazonin ja Didymosin kudotut liinat (ei välttämättä tuo oikeinkirjoitus ihan priimaa, mutta en jaksa luntata oikeaa kirjoitusmuotoa). Jotenkin nimittäin tuntuu, että lapsi pysyy noissa huomattavasti paremmin ilman ns. valahtamista ja muutenkin nuo liinat ovat paljon tukevamman + jämäkämmän oloiset. Vielä kun jaksaisin opetella jonkun muunkin sidonnan kuin smokkivyösidonnan, mukaan kun sain noiden liinojen myyjältä vihkosen jossa on esitelty erilaisia sidontatyylejä, sekä ohjeet niiden sitomiseen...

Ja ihan ettei liian selkeänä pysyisi tämänkään postauksen aihe, niin vaihdetaanpa taas puheenaihetta (itse kun olen mestari vaihtamaan aihetta jatkuvasti). Eemilkin oppii uusia asioita ihan mieletöntä vauhtia ja uusia sanojakin oppii jatkuvasti. Nyt uusin opittu asia on, että Eemil osaa kertoa mitä koira, kissa ja ovikello sanovat. Tästä kiitos Veetin kummitädille, joka jaksoi yksi päivä niitä toistella Eemilille siihen saakka, kunnes herra oppi asian. Lisäksi myös kuivaksi opettelu on mennyt huimasti eteenpäin ja nyt herra tekee tarpeensa pottaan lähes tulkoon joka kerta kun on hätä. Silloinkin kun hätä kerkeää tulla vaippaan, niin vaatteiden + vaipan riisuminen on ollut liian hidasta omalta osaltani. Mutta eihän tässä vielä mikään kiirekkään ole, kun itse pidän tavoitteena, että Eemil oppii kuivaksi viimeistään 3-vuotiaana ja siihenkin on vielä vajaa vuosi aikaa...

Kuvia tulee muuten heti kun löydän kameran laturista puuttuvan johdon jostain. Tämä meidän isompi pikkumies kun on johdon jossakin vaiheessa napannut ja piilottanut jonnekin hyvin ovelaan paikkaan. Mutta eiköhän sekin tule esille heti kun sitä ei enää etsi.

Nyt alkaa Veetillä olemaan taas tankkauksen aika, joten jatkan juttua taas myöhemmin.