Just, meillä piti olla tänään Veetin neuvola, mutta ei. Itse aloin iloisesti keittämään aamukahvia ja olin iloinen kun kerrankin oltiin poikien kanssa nukuttu yhdeksään saakka. No, otin ensimäisen kupin kahvia kun aamutoimet oli poikien kanssa hoidettu ja kello 9.45 tajusin, että Veetin neuvolan piti olla varttia aikaisemmin. Ei voi siis ihan oikeasti olla totta, että unohdan nykyisin kaiken jos ei joku ole muistuttamassa, tai jos en koko ajan hoe itselleni menosta. No, pitää siis soittaa uusi aika ja toivotaan, että saadaan se mahdollisimman pian...
Pakko ehkä hankkia jostain muistitaulu vaikkapa olohuoneeseen tai eteiseen, ehkäpä sitten alkaisin muistamaan asioita, jos sittenkään. Kalenterikaan ei ole hyvä vaihtoehto, kun unohdan siitäkin aina katsoa kaikki menot.
No, onneksi päästään näillä näkymin J:n kanssa perjantaina vähän nollaamaan, kun Veetin kummitäti tulee meille. Tai ainakin näillä näkymin pääsee tulemaan jos hänen omat työnsä ei syö kaikkia mehuja. Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat auttaa silloin tällöin poikien hoidossa, muuten tulisin hulluksi ja varhaisdementia ottaisi totaallisesti vallan. Omalla tavallaan minua säälittää ihmiset, jotka eivät ikinä pääse viettämään omaa aikaa lasten takia, tai joilla ei vain yksinkertaisesti ole ketään, joka lasta tai lapsia suostuisi vahtimaan, edes parin tunnin ajan. Oma aika vanhemmille kun ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys ja itse olen super kiitollinen kaikesta vapaa-ajasta perhe-elämästä, mitä saan.
Ja jottei koko postaus menisi vain turhanpäiväiseksi länkyttämiseksi, niin pakko kertoa uudesta projektistamme, jossa jälleen saa tavara uuden elämän. J siis löysi töistään (on huoltomies ja töistä löytäminen tarkoittaa yleensä joko roskakatoksesta, talon rapusta tai muualta hylättynä löydettyä tavaraa) vaaleanpunaisen pienen lastentuolin. No, alunperin minun piti hioa ja maalatatuoli, mutta koska aina tuntui olevan liian kiire aloittaakseen homman, niin J sitten ryhtyi toimeen eilen. Ensin J hioi tuolin osista vanhat maalit pois ja aloitti maalaamisen tummansinisellä. Nyt on selkänoja + istuinosa maalattu uudelleen molemmilta puolilta, kahteen kertaan ja tänään olisi käsinojien vuoro + osien uudelleen paikalleen ruuvaus.
Hiukan harmittaa, ettei kamran laturin piuhaa ole vieläkään löytynyt, joten en saa ennen / jälkeen kuvia otettua, mutta itse olen iloinen että saamme hiukan jotain kierrätettyä kotiimme. Ei kaiken nimittäin tarvitseaina olla ihan uutta.
Nyt jatkan aamukahvin juontia. Myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)