Pakko tulla tänään blogiin hehkuttamaan jo nyt, vaikka vielä ei ole mikään varmaa ja vasta huomenna selviää kaikki. Olen siis jo pidemmän aikaa halunnut lemmikkiä, joko kissaa tai koiraa, sillä olen tottunut asumaan lemmikin kanssa, olihan lapsuuden kodissanikin aina vähintään yksi koira kerrallaan...
Olen siis nyt jo jonkin aikaa selaillut eri nettisivustoja sopivan kissan löytämisen toivossa ja eilen löysin ilmoituksen, jossa olleet kaksi vajaa 1-vuotiasta leikkaamatonta kollikissaa kuulostivat juuri meille sopivilta. No, avasin koneen ja näpyttelin sähköpostin kissoja myyvälle henkilölle ja jo tänään oli tullut vastaus. Kuulemma yhteydeydenottomme erottui positiivisesti muiden yhteydenottojen seasta ja pääsemme jo huomenna katsomaan kissoja. Jännittää ihan mielettömästi ja toivon, että kissojen nykyiset omistavat pitävät meitä vielä huomennakin sopivalta kodilta ja saisimme pojat meille asumaan.
Molemmat meidän pojathan siis ovat jo nähneet elämänsä aikana jos jonkinlaista lemmikkiä ja osaavat käyttäytyä niiden seurassa, sekä antaa lemmikeillekin oman tilansa. Tai no, Veetistä tuntuu vähän hölmöltä puhua niin, että osaisi olla eläinten seurassa, mutta kyllähän Veetinkin käytös muuttuu vielä ja tottuupahan Veetikin sitten hyvissä ajoissa lemmikkeihin.
Eemil on myöskin hyvin ihastunut kaikkiin kissoihin ja kun tässä yksi päivä pihallamme oleskeli joku hylätty kissa (hyvin seurallinen ja valloittava tapaus), niin Eemil on siitä asti huudellu koko ajan "tiau" ja leikkinyt pehmolelujensa olevan kissoja... Ihan sama siis mitä eläintä kyseinen pehmolelu oikeasti esittää milloinkin, mutta lapsen mielikuvituksella se muuttuu helposti kissaksi...
Nyt siis täytyy pitää peukut pystyssä, että huomenna menee kissoja katsoessa kaikki hyvin ja perheemme kasvaisi kahdella karvaisella kaverilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)