Taaperoimetys

Nyt kun Leevi täytti vuoden, tuli minusta samalla virallisesti taaperoimettäjä ja ajattelin nyt hieman kirjoittaa ajatuksiani aiheeseen liittyen.

Osahan pitää taaperoimetystä kuvottavana ja luonnottomana, mutta sitähän asia ei todellisuudessa ole, ainakaan luonnotonta. Taaperoimetyksestä liikkuu myös kummallisia luuloja, jotka eivät pidä paikkaansa. Osa nimittäin väittää, että taaperoimetys pilaa lapsen hampaat ja imetyshän ei pilaa niitä hampaita vaan sen tekee huono hammashoito. Hampaiden pilalle menon voi estää niinkin helpolla tavalla kuin pesemällä lapsen hampaat aamuin illoin.
Toinen väite mitä kuulee hyvin usein on se, että äidinmaito muuttuisi sokerilitkuksi lapsen täytettyä 1-vuotta. Tämäkään ei pidä paikkaansa ja asiasta löytyy hyvinkin monta tutkimusta joissa väite todetaan virheelliseksi. Äidinmaito nimittäin mukautuu mm. lapsen terveydentilan, sekä kasvun myötä ja äidinmaito on se paras maito lapselle vielä vuoden iän jälkeenkin. Ja onhan se nyt luonnollisempaa tarjota lapselle ihmisestä tulevaa maitoa kuin lehmänmaitoa joka on tarkoitettu täysin toiselle lajille.

En toki väitä, ettenkö itsekin juottaisi Leeville jo lehmänmaitoa äidinmaidon ohella. Saahan poika lehmänmaitoa jo tarhassakin ollessaan. Nukkumaan mennessä ja öisin poika on kumminkin vielä täysin rintamaidolla ja päivisinkin pyrin antamaan Leeville äidinmaitoa aina silloin kun poika tahtoo. Onhan imetys paljon helpompaakin esimerkiksi öisin kun ei tarvitse kivuta ylös sängystä vaan senkuin laittaa pojalle tissin suuhun ja molemat jatkavat uniaan rauhassa.

En aina ole ollut tälläinen "imetyskiihkoilija", mutta nyt kun olen itse lukenut enemmän imetyksestä niin siitä on tullut minulle tärkeä asia josta haluan myös kertoa eteenpäin. Niilo oli ensimäinen lapsistani joita imetin yli vuoden ikään saakka sillä vasta Niilon syntymän jälkeen sain enemmän informaatiota ja nimenomaan oikeanlaista sellaista.

Tajusin myös, että yksikään lapsi tuskin tulee tississä roikkumaan enää teini-iässä ja se vieroitus tapahtuu luonnollisesti sitten kun lapsi ja / tai äiti ovat siihen valmiita joten ei se imetys jatku loputtomiin. Lapsen luonnollinen vieroitusikä tissistä onkin 4-7-vuotta ja vaikka itse en tule imetystä ihan noin kauaa jatkamaan, niin olisihan se ihana jos kykenisin imetystä jatkamaan ainakin siihen saakka että Leevi on 1,5 - 2-vuotias. Tällä hetkellä iltamaito tissistä on kumminkin Leeville sen verran tärkeä vielä etten näe mitään syytä miksi tärkeästi rutiinista tulisi luopua kun imetys ei ole minulle mitenkään hankala asia.
On toki tosiasia, että ilta- ja yöimetykset hankaloittavat omien menojeni menemistä mutta vähitellen Leevi on tottunut juomaan myös nokkamukista joten omat menot eivät ole mikään mahdottomuus. Tuttipulloa tai tuttia meillähän ei ole koskaan käytetty Leevillä ja oikeastaan kukaan pojista ei ole tuttia ikinä syönyt paitsi Eemil ihan ensimäisinä viikkoina. Näin ollen koen, että tissistä vieroittaminen tulee varmasti olemaan helpompaa kun sen aika koittaa kuin se, että lasta lähtisi vieroittamaan esimerkiksi tuttipullosta.

Imetys on kumminkin sen verran henkilökohtainen aihe, että ymmärrän myös niitä jotka eivät tahdo imettää ja en heitä kritisoi siitä. Lapsi kasvaa varmasti hyvin myös ilman rintamaitoa ja vaikka tahtoisinkin kannustaa kaikkia imettämään mahdollisimman pitkään niin kaikille se ei vain tunnu luonnolliselta ja se suotakoon heille.
Sen sijaan tahtoisin, että ihmiset lopettaisivat arvostelun siitä jos joku tahtoo imettää pidempään kuin vuoden verran. En nimittäin näe yhtään syytä miksi kenenkään tulisi häiriintyä siitä jos joku imettää lastaan jos asia ei häiritse äitiä eikä lasta. Se imetyksen kesto tuskin muuttuu mihinkään vaikka joku asiasta saarnaisi ja on moniakin tutkimuksia jotka puhuvat sen puolesta, että pitkä imetys on lapselle hyväksi.

Oman imetystaipaleeni aikana olen kerennyt jo kokea vaikka ja mitä ja silti en ole onneksi lannistunut ja lopettanut imetystä. Olen kokenut rintatulehduksen, julki-imettämisen, tiheän imun kaudet, tuttipullo lakkoilut, kireän kielijänteen aiheuttaman kivun ja paljon muutakin. Näistä kaikista on kumminkin selvitty kunnialla ja ainakin itse olen ylpeä jo siitä että asettamani tavoite vuoden mittaiselle imetykselle on ylitetty.

Imetys siis jatkukoon ja raskaana olevat tuttuni saavat jatkossakin varautua siihen että neuvon imetyksessä, sekä yritän kannustaa siihen. Saa siis sanoa jos imetyksestä kertominen menee liiallisuuksiin.

Mitenkäs te lukijat, oletteko imettäneet? Onko imetys jatkunut kuinka pitkään? Vai oletko jopa ollut alusta saakka täysin imettämättä jostakin syystä? Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne.