Kääpiön ensimäinen joulu (ja muuta jorinaa).

Kääpiön ensimäinen ja Eemilin toinen joulu meni aivan loistavasti kaikesta jännittämisestä huolimatta. Rauha oli maassa ja Kääpiökin antoi minunkin syödä jouluruuan rauhassa ja itseasiassa nukkuikin päivällä sen verran hyvin, että pikkumies oli pakko herättää tissille... Vaikka loppuilta menikin Kääpiöllä valveilla, niin ei se oikeastaan haitannut, kun seura oli hyvää (minun äiti, sisko ja veli oli meillä joulun vietossa).

Lahjoja tuli molemmille pojille muutama, vaikka Kääpiölle en yhtään lahjaa itse ostanutkaan, niin kummit ja sukulaiset olivat pikkumiestäkin muistaneet. Eemilin ehdottomat ykköslahjat olivat Saippuakupla Lauri (jota työnneltiin koko ilta pitkin olohuonetta), sekä vaarin tuomat Duplot (joilla jaksettiin rakennella omassa huoneessa melkein tunti yksinään).

No yöllä olikin hiukan enemmän hulinaa kun Kääpiö päätti ettei nukuta. Herra meni nukkumaan loppujen lopuksi vasta joskus puoli kahdelta yöllä ja hengasi siitä huolimatta melkein koko yön hereillä tissillä. Ja tissit huutaa jälleen hoosiannaa. Pakko käydä tiistaina ostamassa rintakumit ja toisenlaiset tuttiosat tuttipulloihin, jos vaikka niillä saisi vauvan juomaan pullosta jottei tarvitsisi ihan itku kurkussa pakottaa itseään imettämään kun sattuu ja maitoa ei tule tarpeeksi.
Olen muuten ihan vakuuttunut, että uskomus siihen että imetys laihduttaa on huuhaata, mahdollinen laihtuminen imetyksen aikana johtuu ihan varmasti vain siitä, ettei täysimettävä äiti kerkeä syömään missään vaiheessa. Itsekin joudun miettimään tarkkaan että mitä syön kun ja jos kerkeän syömään, jotta pärjään ja jaksan sillä mahdollisimman monta tuntia eteenpäin.

Kääpiön yksi kummikin tarjoutui jo ottamaan vauvan muutamaksi tunniksi hoitoon (kiitos mielettömästi tarjouksesta :) ), jotta saisin levättyä, mutta en vielä uskalla antaa vauvaa hoitoon, varsinkaan kun ei pullo kelpaa. Katsellaan josko jossakin vaiheessa maito kelpaisi muualtakin kuin tissistä, niin sitten otan avuntarjoukset tutuilta vastaan riemun kiljahduksin... Onneksi sentään oma kummitätini ottaa Eemilin ensi viikolla yhdeksi päiväksi hoitoon (mahdollisesti myös yöksi, jos päivä menee hyvin), jotta saan keskittyä täysin vauvaan ja mahdollisesti levättyä kun ei tarvitse Empun kanssa leikkiä vauvan nukkuessa...

No, onneksi tämäkin arjen rankkuus tasaantuu jossakin vaiheessa eikä kestä loputtomiin. Ja tiedän että kyllä tuo Kääpiökin jossakin vaiheessa alkaa nukkumaan enemmän, tai ainakin viettämään aikaansa jollakin muulla tapaa kuin tissillä. Ainiin (asiaa vaihtaakseni), Kääpiön napatynkäkin irtosi jo eilen, eli kuuden päivän iässä... Onneksi irtosikin, koska ainakin omasta mielestäni se oli harvinaisen ällöttävä näky.

Loppuun vielä veljeksistä kuva eiliseltä (huomaa hyvin, että Eemil on juuri syönyt suklaata ja ettei poikia kiinnosta kuvattavana olo tippaakaan):

Ensi kertaan taas.