Ärsytys kiukutus.

Nyt ärsyttää ihan suunnattomasti, kun sain eilen kuulla ettei J välttämättä voikkaan pitää isyyslomaansa. Joo, tiedetään että se on lakisääteinen ja työnantaja ei voi sitä evätä, mutta näillä näkymin se evätään silti. J kun on töissä pienessä huoltoyhtiössä Itä-Helsingissä ja J:n lisäksi siellä on tasan yksi huoltomies töissä (tai no kaksi, jos jo eläkkeelle jäänyt osakas, joka tekee satunnaisesti töitä) ja johtaja ei voi kuulemma luvata mitään talvikaudesta... No, kokeillaan vielä että J väittää laittaneensa jo paperit Kelaan vetämään isyysrahasta ja että J uhkaa liitolla jos ei isyyslomaansa saa pitää ja toivotaan että sillä on jotain vaikutusta. Ehkä olen itse hiukan liian herkkä, mutta ärsyttää suunnattomasti jos herra ei saa isyyslomaansa, koska olen aivan varma, että tarvitsen apua kahden pienen lapsen kanssa ensimäisinä viikkoina...

Mutta hiukan iloisempiin aiheisiin taas, ensi viikon tiistaina on nimittäin vihdoin haastattelu unikoulupaikan saamisesta Helsingin ensikodissa ja toivon niin paljon, että saataisiin se paikka... Hakijoitahan sinne on aivan järjettömästi ja paikkoja on auki vain yksi, mutta ainahan sitä saa toivoa.
On muuten ihan järjettömän hassua mennä käymään siellä ensikodilla, kun itse olen siellä ensimäiset kuukauteni asunut äitini kanssa... Mitäänhän tietenkään en tuosta ajasta muista / en voikkaan muistaa, mutta onhan se kiva nähdä edes vähän paikkaa jossa on aikaansa vauvana viettänyt. Oma äitini muistaa hyvinkin tarkkaan kaiken tuosta ajasta, muunmuassa missä huoneemme sijaitsi, huoneen sisustuksen ym. Jotenkin outoa ajatella, että joku voi pikkuvauva ajasta muistaa noinkin paljon, sillä itselläni meni Eemilin ensimäinen vuosi täysin sumussa eläen pikkumiehen uniongelmien vuoksi ja vaikka muistankin kaiken tärkeimmän (mm. milloin Eemil on mitäkin oppinut yms.), niin en voisi kuvitellakaan muistavani yli 20-vuoden jälkeen tuollaisia yksityiskohtia...

Niin joo ja se kauan suunnittelemani mahakuva, jonka vihdoin sain aikaiseksi ottaa (viikkoja tänään, eli kuvauspäivänä 27+3):

Nyt ei tällä kertaa olekaan muuta kerrottavaa, joten ensi kertaan... Nyt tämä tyttö painelee päiväunille, jos vaikka tällä kertaa saisi nukkuakin jalkojen + käsien puutumiselta...