Unikouluun ja vanhempainiltailua.

Eilen oli siis tosiaan Eemilin vanhempainilta ryhmiksessä ja sai kyllä jäädä ensimäiseksi ja viimeiseksi sellaiseksi. Muutenkin väsytti ihan järjettömästi jo ennen sinne menoa ja jotenkin ne jutut olivat niin tylsiä (eikä muutenkaan koskeneet osa meitä, koska suurin osa jutuista oli tarkoitettu vain yli 3-vuotiaiden vanhemmille) ja en kehdannut livistääkkään kesken 1,5 tuntisen vanhempainillan... Onneksi Eemil ei sentään ollut mukana aiheuttamassa härdelliä, vaan pikkusiskoni jäi pikkutuholaisen kanssa meille siksi aikaa, tai oikeastaan menivät käymään Eemilin velipuolella sillä väliä ja oli vissiin ollut ihan kivaa siellä...
Jotain hyötyäkin oli kyllä siitä vanhempainiltailusta. Sain tietooni nimittäin että eräältä ryhmiksessä olevan pojan isosiskolta oli löytynyt eilen täitä ja nyt vain toivotaan, ettei täit rantaudu meille. En millään jaksaisi alkaa siihen täirumbaan kun tuntuu, että tekemistä on muutenkin vaikka muille jakaa. Sain myös tietää että Espoossa on nyt liikkeellä taas suu- ja sorkkatautia, sekä jotain vatsatautia (jonka hienoa nimeä en juuri nyt tähän hätään muista). Pitää vain toivoa ettei kumpikaan noistakaan rantaudu Empun ryhmikseen, tai ainakaan meidän perheeseen. Ei nimittäin kuulostanut kivalta taudilta varsinkaan tuo suu- ja sorkkatauti...

Niin ja tuo otsikon unikouluun teksti tulee siitä, että saatiin vihdoin se unikoulu paikka! Maanantaina pitäisi heti aamusta olla Helsingin ensikodilla ja siitä alkaakin sitten kaksi viikkoa kestävä rytmiblues jakso, jonka aikana pikkumies ainakin toivon mukaan alkaa nukkumaan yönsä. Vaarana kumminkin kuulemma on, että lapsi oppii nukkumaan unikoulussa, mutta ei sitten jatkakkaan kokonaisia öitä kotiin päästyään. Uskon kumminkin (tai no haluan uskoa), että Eemil oppii sen kahden viikon aikana nukkumaan ja myös jatkaa hyviä öitänsä kotona, nyt kun saadaan asiantuntijan apua 24/7 tarvittaessa. Niin ja tuon unikoulun ajan olen siis totaallisessa nettipimennossa ja seuraavat päivitykset tänne blogiin tulevatkin siis aikaisintaan ensi kuun puolella, kunhan olen taas kotiutunut.

Hiukan voisin ehkä raskauskuulumisiakin tähän väliin kertoa (ennen kuin lampsin päiväunille). Nyt siis menossa viikko 28+4 ja olo muuttuu päivä päivältä tukalammaksi. En edes muistanut että olo voi oikeasti olla näin tukala, varsinkin jos erehtyy syömään yhtä paljon kerralla kuin ennen raskautta. Maha nimittäin tuntuu repeävän ja missään asennossa ei oikein tunnu hyvältä olon ollessa liian ähky. Tai no, tuo mahan repeämisfiilis tuntuu muutenkin vähän joka välissä kun ei tuo Kääpiö oikein tunnu löytävän itselleen hyvää asentoa tuolla vatsassa. Koko pitää olla kääntyilemässä ja monottamassa niin että välillä tuntuu että sisäelimet + rintalasta menisivät rikki... Mutta onneksi tämäkin kurja olo palkitaan loppujen lopuksi ja siihen laskettuun aikaankaan ei loppujen lopuksi ole niin kamalan pitkä aika, pitää vain yrittää jaksaa siihen saakka sitkeästi.

Nyt on kyllä ihan pakko mennä päiväunille jotta kerkeän nukkumaan edes pienen hetken ennen Eemilin hoidosta hakua. Jatketaan taas viimeistään unikoulun jälkeen.