Vihdoin ja viimein meillä siis kävellään ihan kunnolla. Tai no, joskus kun ujostuttaa tai oikein laiskottaa niin edetään konttaamalla, mutta kävellään kumminkin kunnolla. Johan sitä odotettiinkin...
Tänään olin jälleen töissä, enää olisi huominen + ylihuominen töitä ja sen jälkeen olisi vihdoin muutama päivä vapaata. Onneksi, sillä muuten selkäni alkaisi huutaa hoosiannaa, sen verran ottaa nuo lounasvuorot selkään. Eilenkin oli selkä niin kipeä, etten tuolistakaan päässyt ilman apua ja nyt vaikka selkä aamulla olikin parempi, niin nyt taas vihloo niin julmetusti ettei mitään rajaa... Ei varmaan olisi W:n synttäreillä pitänyt istua sitä pientä hetkeäkään lattialla, lähdin siis suoraan töistä J:n vanhemman pojan W:n 3-vuotis synttäreille. Eipä me siellä oltu kauaa, mutta hetken aikaa kumminkin.
Ainiin, hyvin on muuten tullut töissä huomattua, että kysyvälle löytyy töitä. Nyt kun olen tarpeeksi usein kysellyt lisävuoroja, niin ensi vuorolistassa onkin melkein vakituisen työntekijän tunnit, eli 87 tuntia ja lisää tulee jos joku peruu vuoronsa. Ja meidän vuorolista onkin siis vain 3 viikkoa kerrallaan... Onneksi saan vuoroja nyt ihan kohtuudella ennen äippälomalle jääntiä, sillä rahaa ei koskaan ole liikaa, varsinkaan kun kaikki laskut tuntuvat tulevan aina samaan aikaan, nytkin tuli edellisestä asunnosta puolen vuoden vesilasku, vaikka tavallisesti vesilasku tuli siellä parin kuukauden välein. Ihme juttu ettei ole sitten voinut vesilaskuja lähetellä säännöllisesti, vaan pitää yksi jättilasku lähettää. No, onneksi voin tehdä lisää töitä kunhan Eemil aloittaa päivähoidon elokuun alussa. Eri asia onkin sitten, miten päivähoidon aloitus sujuu kun me ei keretä ollenkaan tutustumaan hoitopaikkaan ennen hoidon alkua.
Jos tätä lukee joku jolla on kokemusta lapsen hoitoon laitosta ilman "harjoittelua" hoitopaikassa, niin olisi kiva kuulla kokemuksia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)