Vanhemmat vuorotyössä ja lastenhoitajana neljälle alle kouluikäiselle lapselle. Siinä ollaan väillä vähän jännän äärellä. Onhan tässä kaikennäköistä jännittävää päivien mittaan. Milloin tavaroiden heittelyä ja milloin sylin täydeltä rakkautta. Vähän riippuu lasten mielentiloista ja edellisen yön unimäärästä.
Etunahan tässä on se, että nuorimman kummitätinä saan olla mahdollisimman paljon Leevin elämässä mukana, mistä saan olla hyvin kiitollinen. Tokikaan Leevi ei useinkaan ole kanssani samaa mieltä muun muassa päiväunista, tai esimerkiksi tänään tekemästäni kasvissoseesta. Neuvolassa kun kävimme, niin ihana terveydenhoitajatäti kyllä hymyillen sanoi, että meistä selkeästi näkee, että ollaan usein tekemisissä, kun pikkunen tarrasi takiaisena kiinni vaatteisiini ettei vain tarvitse osallistua tutkimuksiin. Kuulemma välillämme on turvallinen side, mitä sitten ikinä tarkoittaakin. Kyllähän tuo pikkuinen suurimman osan päiväunista sylissäni nukkuu, joten eiköhän hänkin tykkää minusta vähintään yhtä paljon kuin minä hänestä.
Niilon kanssa ollaan päästy nyt yhteisymmärrykseen säännöistä ja luvista. Ihana pikkuihminen tahtoo hellyyttä, halauksia ja suukkoja. Auttaa vauvan hoidossa enemmän kuin tarpeeksi, lähes hermostumiseen asti. Helppo lapsi sinänsä.
Veetin kanssa meillä on vissiin ”kielimuuri” tai vaihtoehtoisesti ymmärtämisongelmia noin niin kuin puolin ja toisin. Siitähän seuraa järjetöntä itkua ja huutoa kun yhtään ei saada selville mitä milloinkin tarkoitetaan. Lopulta yleensä päädymme kuitenkin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, ainakin viimeistään ruokapöydässä kun kuulemma teen ”maailman parasta” ruokaa.
Eemil auttaa myös vauvan kanssa… Toki välillä hyvin kyseenalaisin keinoin. Kovasti myös vasikoi minulle mitä veljet tekee ja itsehän ei ”koskaan” ole ollut tyhmyyksissä mukana. Eemilin kanssa ei kuitenkaan ole ymmärtämisongelmia tai muutenkaan konflikteja, vaikka hänellä hermo välillä meneekin esimerkiksi huoneen siivousta pyydettäessä. Kun pitkien päivien jälkeen lähden kotiin, Eemil huutelee perään soittelevansa minulle ja odottavansa minua aamulla takaisin. Ihanaa kun minua odotetaan.
Loppujen lopuksi arkipäivät kuluu sujuvan rennosti kaikkien näiden neljän kanssa. Onnekseni olen leikkimishommissa parempi poikien kanssa. itse kun olen vähän vähemmän tyttömäinen ollut aina, niin poikien jutut tuntuvat sujuvan luontevammin.
Rakastan hoitaa tämän perheen ruuanlaittoa ja siivousta, koska se arvostus ja kiitos mitä saan, on suurempaa kuin mikään rahallinen palkka tai ns. oikea työ. Samalla saan viettää aikaa minulle rakkaiden ihmisten parissa ja saan omiin päiviini muutakin kuin kotona sängyssä löhöilyä.
Vaikka välillä pinnaa kiristää ja tuntuu, että olen surkea lapsenvahti, tiedän, että lapset minusta tykkäävät. Aamuisin minua on ovella vastassa neljä hymyilevää poikaa odottaen, että joudan heidän kanssaan leikkimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)