Heurekassa.

Kyseessä on kaupallinen postaus, joka tarkoittaa että olen saanut postauksessa esitellyt tuotteet ilmaiseksi kokeiluun. Vaikka kirjoitus on kaupallinen, mielipiteet ovat täysin omiani. Enemmän Heurekasta ja sen uusista näyttelyistä voi lukea täältä.

 
Meidät kutsuttiin perheenä tutustumaan Heurekan uusiin näyttelyihin, eli Heureka tulee hulluksi, sekä Määränpäänä Mars. Todella moni kaverini ja tuttuni on jo valmiiksi ilmoittanut menevänsä tuonne hulluuden historia näyttelyyn ja itsellänikin oli odotukset hyvin korkeat kyseisestä näyttelystä, sillä olin kuullut sitä hehkutettavan todella paljon. Lisäksi näyttelyä on mainestettu kohtuullisen paljon ja näyttely on vielä ensi vuoden syyskuuhun saakka katsottavissa, toivottavasti ihmiset tajuavat kumminkin käydä Heurekassa ajoissa jos tahtovat näyttelyn nähdä, jottei käy samalla tavalla kuin Body Worlds näyttelyn viimeisenä päivänä. Petyin muuten hieman jo sisääntulon kohdalla, kun Heurekassa ei ollutkaan enää jättituoleja ja jättipöytää, jotka muistin omasta lapsuudestani... Mutta toisaalta, eihän kaikkea voi jättää ennalleen kymmeniksi vuoksiksi, sillä kaikkea on pakko uusia jotta ihmisten mielenkiinto säilyy.

Eemil rakensi robotille labyrintin ja tutki robotin liikkumista labyrintin läpi.

Ensimäisenä suunnattiin Määränpäänä Mars näyttelyyn, sillä en oikein tiennyt mistä suunnasta olisi fiksuin aloittaa kun viime Heureka käynnistäni oli valehtelematta yli kymmenen vuotta aikaa. Veeti nukkui tässä vaiheessa ja emme raaskineet poikaa herättääkään, vaan uskoimme Veetin kumminkin heräävän jossain vaiheessa.
Ensimäisen etappi oli labyrintin rakentaminen robotille, jotta voisi hieman tutkia Marsissa liikkuvien robottien "fiksuutta". Eemil sai rakentaa labyrintin ja koska kyse oli pienestä lapsesta, joka sen labyrintin rakensi, jäi labyrintti tietenkin helpoksi ja robotti selvitti sen todella nopeasti. Eemil oli kumminkin hämmissään kun laatat nousivat muovikopissa ja muodostivat sen labyrintin.

Veetikin suvaitsi herätä.

Jo alussa oli muutama laite huollossa, joten niitä emme päässeet ollenkaan katsomaan, vaan lueskelimme kohteiden yhteydessä olleita tekstejä. Jo ennen kuin pääsimme seuraavalle kohteelle, heräsi Veeti uniltaan ja poika oli äärimmäisen pöllähtäneen näköinen ja selkeästi ihmetteli katseellaan, että mihinkäs sitä ollaankaan tultu. Seuraava kohde oli sellainen, jossa sai kokeilla osaisiko koota sopivan porukan avaruuslennolle. Tarkoituksena oli siis käännellä kuutioita ja valita niihin sopivimmat kuvaukset porukasta, sen jälkeen painaa nappia ja katsoa mitä kone sanoo. Kaksi kertaa valitsin muutamia vääriä kuutioita, mutta kolmannella kerralla sain kaikki oikein. Onneksi en siis ole se, joka päättää avaruuteen lähtijöistä. Kävimme myös kurkkaamassa, milloin alkaisi rottakoripallo, mutta siihen oli vielä jonkun verran aikaa ja totesimme ettemme lähde rattaiden kanssa sinne tunkemaan väkin kun tilaa oli katsomossa suhteellisen vähän. Jatkoimmekin siis matkaamme.

Avaruusruokaa

Esillä oli myös avaruuteen sopivaa ruokaa ja pakko myöntää, että itse en suostuisi kyseisen näköistä pakattua ruokaa syömään. Eemil jaksoi hetken aikaa tuijottaa ruokia, mutta kun poika tajusi ettei pääse katsomaan liilassa valossa kasvavia yrttejä / vihanneksia tarkemmin, Eemil kyllästyi kohteeseen ja halusi jatkaa matkaa. Matkan varrella oli jonkinverran lisää kohteita, mutta kaikkiin jonotti sen verran paljon ihmisiä ettemme viitsineet jäädä rattaiden kanssa tukkimaan jonoja ja eipä olisi kyllä pojatkaan varmaan jaksaneet kovinkaan kauaa jonottaa.

Eemil ja J tutkivat ilmakuplien vaikutusta veneeseen.

Mars näyttelyn kautta pääsi kumminkin osastolle, jossa oli Heurekan klassikot, sekä osasto jossa pystyi tutustumaan muunmuassa liikenteeseen maalla ja meressä. Kummallakin osastolla oli valitettavasti kauheat jonot kaikkialle ja Eemilin kärsivällisyys ei riittänyt alkuunsakkaan, mutta onneksi pääsimme kokeilemaan edes muutamia juttuja. Pääsimme kumminkin tuolla klassikot osastolla kokeilemaan muunmuassa auton nostamista Eemilin kanssa ja Eemil ihmetteli kamalasti, miten se auto nousee pelkän narun avulla. Valitettavasti en osannut itse selittää kovinkaan tarkasti jutun ideaa, mutta kaipa tuo poika jotain ymmärsi selityksestäni... Muutamassa kohtaa tuntui kumminkin siltä, että J innostui enemmän juttujen tutkimisesta kuin Eemil, mutta kaipa sekin johtui siitä että J ymmärsi mitä missäkin piti tehdä.

Eemil "tanssii hulluna"

Veeti "tanssi hulluna"

Seuraavaksi olikin aika siirtyä sinne meitä kiinnostaneimpaan näyttelyyn, eli Heureka tulee hulluksi näyttelyyn. Ensimäisenä kohteena oli tanssi hulluna kohde, jossa oli neljä sermiä, neljä mattoa ja jokaisen maton yläpuolella lampun tyyppinen juttu josta kuului musiikkia. Ensin ihmettelin että kuuleeko Eemil täysin omiaan, sillä poika meni tanssimaan enkä kuullut itse musiikkia ollenkaan. Musiikki kumminkin kuului vain kohdalla ja toisaalta ihan hyvä, sillä eipähän ainakaan häiritse muita asiakkaita se kuuluva musiikki. Kun pojat olivat saaneet tarpeeksensa tanssimisesta, lähdimme kulkemaan eteenpäin näyttelyssä.
Matkalla oli paljon kohteita, joissa olisi voinut kuulla lisää mielenterveysongelmista, mutta kaikissa oli jo kauheat jonot, joten en edes lähtenyt kokeilemaan jaksaisiko pojat jonottaa ja sen jälkeen olla hiljaa jotta kuulisin jotain pyörivästä "esitelmästä".
Pääsimme fobiahuoneen kohdalle ja siinäkin oli jonkin verran jonoa, mutta koska huoneeseen mahtui kerrallaan neljä henkeä, jäätiin jonottamaan ja käytiin siellä J:n kanssa vuorotellen. Fobiahuone oli hienoinen pettymys, sillä pelästyin enemmän valojen syttymistä kuin yhtään fobiaa, mutta toisaalta taasen huone oli hienosti toteutettu.

J:n ollessa fobiahuoneessa, Eemil odotteli viereisellä penkillä ja hauskuutti itseään puhuvalla patsaalla.

Eemil valitsemassa uutta puhekieltä puhuvalle patsaalle.

Olisin tahtonut myös psykoosihuonetta kokeilemaan, mutta koska tällä kohteella oli kaikkein pisimmät jonot, sisään mahtui vain yksi kerrallaan ja juttu sisällä kesti minuutteja, en viitsinyt jäädä jonottamaan. Ajattelimme, että josko myöhemmin jono olisi lyhyempi, mutta myöhemmin jono olikin sitten entistäkin pidempi, niinkuin oikeasti olisi voinut ajatellakin.

Eemilin kasvot huuto maalauksessa.

Veetin kasvot huuto maalauksessa.

Matkalla eteenpäin oli muunmuassa mielenterveysvisa, sekä esittely hulluuden historiasta. Itse yritin kuunnella hulluuden historian vaiheita, mutta koska Eemil tuli viereen huutamaan, ei siitä tullut oikein mitään. Sen sijaan kohde, jossa sai oman naamansa näkymään huuto-maalauksessa aiheutti ihmetystä molemmissa pojissa. Varsinkin Veeti tuntui hämmästelevän, että miksi ilme maalauksessa muuttui samaan aikaan kuin poika ilmeili ja tuntui, että tämä taisikin olla Veetistä se mielenkiintoisin kohde.
Tämän jälkeen näyttely olikin jo kierretty kokonaan ja pojat pääsivät vielä hetkeksi tanssimaan tanssi hulluna kohteeseen, koska Eemil toivoi sitä. Tanssi hulluna kohde taisikin siis olla Eemilin lempikohde koko näyttelyssä.

Eemil toivoa, että "jäisimme Tikkurilaan pyörimään" ja lupasimme, että voimme joksikin aikaa jäädä esimerkiksi katsomaan sorsia Heurekan pihalle, tai leikkimään kivien lomassa. Nämä aktiviteetit tuntuivatkin olevan pojista paljon mielenkiintoisempia kuin itse näyttely. Voisinkin siis sanoa, että ilman mukana olleita lapsia olisin varmasti saanut itse näyttelystä enemmän irti ja varmasti viihtynyt kauemminkin, mutta kun mukana oli kolme alle 4-vuotiasta, ei yhteen kohteeseen voinut jäädä liian pitkäksi aikaa hengaamaan. Sanoisin myös, että kyseiset näyttelyt sopivat omasta mielestäni noin kouluikäisille, jotka jaksavat keskittyä jo jonkunverran kohteisiin ja mahdollisesti jopa ymmärtävät sen mitä heille selittää kohteista.
Suosittelen myös tuon sunnuntai päivän perusteella, että kannattaa mennä näyttelyyn vaikkapa arkiaamuna, tai arkena aamupäivästä, niin ruuhkaa olisi vähemmän ja kaikkialle ei joutuisi jonottamaan ihan niin kauan. Tai ainakin näin veikkaisin. Mehän mentiin sunnuntaina sen vuoksi, että viikonloput ovat ainoita aikoja jolloin kerkeämme kunnolla liikkumaan koko perhe...

Loppuun vielä kuvaläjä Heurekan pihalla olosta (eli sorsien katsomisesta ja kivien tutkimisesta):

Pojat juoksevat kohti.

Juoksukilpa.

Veeti ei ollut samaa mieltä eteenpäin lähtemisestä.

Murut sorsia katsomassa <3

Niiloa kiinnosti Heureka reissu ihan näin paljon.