Puheterapiakäynti.

Eilen oli Veetin ensimäinen puheterapiakäynti ja en todellakaan odottanut liikoja ensimäiseltä käynniltä ja osasin myös arvata, että meille suositeltaisiin sekä tukiviittomien, että kuvakorttien käyttöön ottamista. Tästä huolimatta hämmennyin hieman kun puheterapeutti ei infonnut sitä, että alkoi heti puheterapia käynnin alussa viittomaan Veetille kaikki sanat mitä sanoi ja suoraan sanottuna itselläni oli hieman tyhmä olo katsella vierestä viittomia kun en niitä tajunnut alkuun. Veeti kumminkin hohkasasi idean äkkiä ja poika oppikin heti jo käynnin alussa viittomat sanoille sateenvarjo, auto, lentokone ja talo, eli kyseessä ei todellakaan ole tyhmä lapsi ja tämä käynti valoikin uskoa minuunkin, että ehkä me opimme nuo tukiviittomat edes joskus.
Juteltiin puheterapeutin kanssa ja hän kyseli kaikenlaista Veetin varhaislapsuudesta, synnytyksestä, sekä raskaudesta ja puheterapeutti oli sitä mieltä, että pojalla on selkeästi kaikki tarvittava puhumiseen päänsä sisällä, kunhan nuo sanat saataisiin vain ulos edes jollain konstilla. Puheterapeuttikin nimittäin huomasi, että Veetillä olisi asiaa vaikka kuinka paljon ja nyt tarvitaan vain enää keino jolla saada poika puhumaan jotta turhautuminen ja agressiivisuus häviäisivät kunhan Veeti saa asiansa kerrottua.
Kun tunnin ajasta oli jäljellä enää noin kaksikymmentä minuuttia, päästi puheterapeutti Veetin leikkimään Eemilin kanssa (Niilo oli pikkuveljeni kanssa kotona) ja samalla saimme juteltua puheterapeutin kanssa rauhassa. Sain kehoituksen toistaa aivan kaikki äänteet, jotka kuulen Veetin sanovan sillä tämä kuulemma kannustaa lasta ääntelemään ja pakko myöntää, että tyhmältähän tuo tuntui kun ölisin jotain mitä en itsekään ymmärtänyt... Saimme myös kehoituksen tehdä mahdollisimman paljon kuvakortteja ja kiinnittää niitä ympäri asuntoa, eli esimerkiksi jääkaapin oveen ruokia, vaatekaapin oveen vaatteiden kuvia ym. jotta Veeti saisi niiden avulla helposti ilmaistua, mitä haluaa milloinkin. Eli nyt on sitten kuvakorttien teko edessä, josko siitä lähtisi eteenpäin tämä Veetin kanssa kommunikoiminen.
Saimme onneksi enoni naisystävältä lainaan sekä tukiviittomaopettelu dvd:n, että jättikokoisen kuvakorttikansion, jonka avulla lapsi voi puhua, kunhan ensin itse opin kansion käytön. Voi olla että kerron täällä blogissa, kuinka projektimme etenee jos ja kun vain kerkeän tänne raportoimaan, tuntuu nimittäin että mitä enemmän Niilo liikkuu, sitä vähemmän jää aikaa blogille tai ylipäänsä millekään ylimääräiselle...

Seuraava puheterapia käynti on 18.2, eli siihen saakka opiskelemme itsenäisesti tukitoimien käyttöä.

Ainiin, meidät löytää myös Instgrammista, jonka käyttöä vasta opettelen, mutta pikku hiljaa sinnekin alkaa tulla kuvia elämästämme.

Nyt kumminkin jatkan panikoimistani, sillä menen tänään ottamaan kolmannen tatuointini!