Pirun lumi.

Möhömaha rv 15+2

Sama möhis edestä.

Eilen siis uskaltauduin ottamaan ensimäiset mahakuvat ja herran jumala, kuinka iso tuo maha jo on. Ilmankos yhdetkään ns. normaalit housut ei mene enää jalkaan ja olo on hiukan turvonnut. Huomaa kyllä, että on hiukan kahden edellisen raskauden kiloja ennestään, joten on päässyt maha kasvamaan huomattavasti nopeammin kuin edellisissä raskauksissa. Jossain vaiheessa voisin melkein tehdä koosteen mahakuvista, jotta näette, kuinka erikokoinen se vatsa voi olla eri raskauksien aikana.
Onneksi olo on muuten mitä mahtavin ja ei tunnu ollenkaan kuin olisin raskaana, ainoa mitä olen nyt huomannut, on raskaushormonien esilletulo. Pahoitan mieleni huomattavasti helpommin ja pinnakin palaa monta kertaa nopeammin kuin normaalisti, ihmettelen tosiaan miten J jaksaa kiukutteluani ja marttyyrin leikkimistä välillä, koska itse tajuan vasta jälkikäteen aina, että nyt ei oma käytöskään ollut ehkä parhain mahdollinen...
Jännittää ensi kuun toinen ultra ihan mielettömästi, koska vaikka nyt pitäisittekin minua ihan täysin pikkumaisena ja turhamaisena ym. niin jännittää kuulla sukupuoli. Kahden pojan jälkeen kun olisi enemmän kuin kiva saada tyttö perheeseen ja nyt kun oman olon perusteella olen jo hieman alkanut elättelemään toivoa tytöstä, niin pelottaa se ultra kun saa tosiaan tietää sukupuolen. Varsinkin kun tämä raskaus tulee tosiaan näillä näkymin olemaan viimeinen, niin se tyttölapsi olisi ihan kiva... Tietenkään en tarkoita, etteikö poikalapsi olisi yhtä rakas, tietenkin on jos vatsassa poika on. Mutta uskon kumminkin, että jokainen useamman samaa sukupuolta olevan lapsen vanhempana toivoo salaa jossain pienessä mielenkolkassaan vastakkaista sukupuolta olevaa lasta ja jos tänne blogiin eksyy yksikin, jonka kohdalla näin ole, saa ilmoittautua jotta tiedän että poikkeuksiakin on.
Kauheasti ei tästä raskaudesta kumminkaan ole loppujen lopuksi kirjoitettavaa, koska seuraava neuvolakin on vasta ensi kuussa ja kun oireita ei tosiaan pahemmin ole, niin ei ole myöskään mitään mitä raskaudesta kertoa.

Pieni synttäri-sankari

Lauantaina oli tosiaankin Veetin 1-vuotis synttärit, vaikka virallinen päivä onkin vasta tänään. Juhlat menivät omasta mielestäni hyvin, vaikka montaa vierasta ei paikalla ollutkaan ja synttärit pidettiin nyyttäriteemalla, eli pyysin vieraita tuomaan mielummin jotain tarjottavaa kuin lahjoja, joita Veeti ei olisi osannut vielä arvostaa. Tarjottavaa kertyikin ihan kivasti ja sitä on edelleen ihan mielettömästi, pitäisi varmaan laittaa Veetin kummitädille viestiä, että haluaako hän herkkuja kun nähdään tänään Veetin hammaslääkäritarkastuksen jälkeen...
Kuten varmaan tuosta kuvastakin jo huomaa, niin pikkusankari oli hiukan räkäinen synttäripäivänä korvatulehduksen vuoksi, mutta eipä se jaksanut paljoa menoa haitata. Housut häiritsivät Veetiä enemmän ja poika ei halunnut kävellä senttiäkään housut jalassa, joten lopulta tehtiin kompromissi ja annoin pojan juhlia pelkkä kauluspaita ja vaippa päällä.
Onneksi ei tarvitse seuraavia juhlia järjestää ainakaan ennen helmikuuta kun on Eemilin 3-vuotissynttärit. En meinaan pidä alkuunsakkaan juhlien järjestämisestä, koska stressaan niitä aina ihan mielettömästi ja kauan ennen juhlia. Vaikka tietäisinkin, että kaikki menee hyvin, mutta se stressi vain puskee jostain melkein pakonomaisesti. Pitäisi varmaan alkaa oppia luottamaan jo itseensä kun onhan sitä jo muutamia juhlia joutunut järjestämään lasten vuoksi (2x ristiäiset ja 3x lastensynttärit), eiköhän sitä varmuutta kumminkin kartu ajan myötä...

Eemilin kuvausnäkemys synttärisankarista

Ja jottei tuo otsikko tuossa hengaisi ihan turhaan, niin tosiaankin, pirun lumi. Kiva liikkua rattaiden kanssa kun joutuu rattaita kiskomaan perässään takaperin ja silti ei meinaa päästä eteenpäin. Varsinkin täällä Espoon peräkylässä, jossa me asutaan ei todellakaan ilmeisesti aurata teitä ensimäisten teiden joukossa, vaan usein saadaan odotella muutamakin päivä lumisateiden loppumisen jälkeen, ennen kuin tiet on aurattu. Huoltoyhtiömmekään ei kyllä tunnun turhan ripeää toimintaa harrastavan ja eilenkin aurausauto kävi vasta kun maassa oli valehtelematta noin 10-15cm lunta. Yritä siinä sitten lähteä vaikka kauppaan rattaiden kanssa kun lumikinos tulee vastaan heti ulko-ovella. No, pieni toivon kipinä elää, että huoltoyhtiö kävisi auraamassa ennen kuin lähden Veetin kanssa hammaslääkäriin ja moikkaamaan pojan kummitätiä, mutta enpä jaksa odottaa liikoja. Pettyisin kumminkin.
Onneksi lumisateen pitäisi Forecan mukaan loppua tänään ja alkaa uudelleen "vasta" huomenna. Jospa sillä aikaa kerkeisi kaupunkikin auraamaan tiet, jotta rattaiden kanssa kulkevatkin pääsisivät eteenpäin edes hiukan ongelmattomammin. Ns. onneksi J on tällä hetkellä sairaslomalla, jotta J voi jäädä Eemilin kanssa kotiin hammaslääkärin ajaksi, kahden lapsen raahaaminen tuolla olisi meinaan täysin itsemurhatouhua. Varsinkin kun tuntuu, että hiki meinaa puskea mitään tekemättäkin.

Jos sitä nyt kumminkin lopettaisi taas tämän jaarittelemisen ja menisi vähän siivoamaan ennen hampilääkäriin lähtöä, jotta kerkeän siivota hyvissä ajoin, ettei sitten myöhästytä lähdöstä vain sen takia, että minun tekee mieli siivota...