Joulu oli ja meni.

Lahjaröykkiö (kuvassa siis poikien, minun, J:n, äitini, siskoni ja veljieni lahjat).

Eemilin ottama kuva osasta poikien lahjoista.

Luojan kiitos jouluaatto on vain kerran vuodessa! Ei siinä mitään, on ihana nähdä lapset iloisina uusista lahjoistaan ja syödä hyvin, mutta se stressi ennen jouluaattoa. Itsellänihän oli siis selkeä mielikuva siitä, että miten tahtoisin jouluaaton menevän ja stressaamiseni huomasi kyllä kaikki meillä olevat jo edellisenä iltana. Olin mm. jo mennyt nukkumaan, kun muistin, että matto on edelleen ulkona, porkkanalaatikko ja maksa (kissan jouluateriaksi) sulamassa edelleen hellan päällä (jossa siis kinkku paistumassa) ja kauhealla kiireellä juoksin alakertaan hoitamaan unohdetut asiat.
Aamulla kun heräsin, oli äitini jo ottanut kinkun uunista ja keittänyt riisipuuron valmiiksi, myös kahvi oli valmiina keittimessä. Ehkä ihanin herätys siis ikinä, kun sai valmiin kahvin kuppiin ja sen valumistakaan ei tarvinnut odotella. Ihanampaa kumminkin oli se, että koska pojat nukkuivat vielä herätessäni, sain juoda kahvini kerrankin ihan rauhassa, ilman häiriöitä. Kun pojat heräsivät, söimme riisipuuroa, katselimme jouluohjelmia tv:stä ja aloimme jonkun ajan päästä tekemään jouluruokia loppuun, jotta ainakin pojat saisivat normaali lounasaikaansa ruuan.
Kun pojat olivat syöneet, jaoimme lahjat ja niitähän siis oli aivan tarpeeksi ja roskakasakin oli lahjamäärän mukainen... Eemilin ehdottomat lempilahjat olivat digikamera, sekä nelipyöräinen potkulauta. Molemat ovat olleet kovassa käytössä pakettien avaamisen jälkeen... Omasta mielestäni paras Veetin lahja oli J:n äidin ja siskon ostama Jumpin, joka on kylläkin minimiehelle hiukan liian iso, mutta silti ihan paras oloasu pojalle.
Lahjojen jaon jälkeen menin itse hetkeksi lepäämään ja J lähti poikien, sekä pikkuveljeni kanssa ulos rakentamaan lumilinnaa, että lepo tekikin hyvää. Kun mies- / poikanelikko oli tullut sisälle, laitettiin sauna lämpiämään ja käytiin joulusaunassa.
Siinä siis jouluaattomme pähkinän kuoressa ja tosiaankin tuon stressaamisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että ensi jouluna vietämme joulun vain perheen kesken, eli muut sukulaiset viettäköön joulun omissa kodeissaan (älkääkä armaat sukulaiset ottako tätä pahalla!).

Loppuun laitan vielä muutaman kuvan poikien jouluaatosta (ja Eemilistä ei tosiaan montaa kuvaa saanut, kun herra viihtyi enemmän itse kuvaamassa, kuin kuvattavana).

Eemiliä ei kuvattavana olo kiinnostanut (uutta villapaitaa oli tarkoitus kuvata).

Joko sä voisit lopettaa sen kuvaamisen?

Lahjojen availua.

Uusi Jumpin <3

Iso poika jo.

Saanks mäki kuvata?

Mä tässä vaan vähän syön.

Imurikin saatiin lahjaksi.

Eemilin ottama kuva veikastaan.

Mä tässä vaan hengailen.

Hyvää joulua vielä kerran kaikille, itse taidan siirtyä juomaan lisää teetä ja odottelemaan uhattua lumimyrskyä, joka viime vuonna vei meiltä sähköt kokonaan 29 tunniksi. Toivotaan, ettei tänä vuonna käy samalla tavalla, tai joudume jälleen anelemaan majoitusta sukulaisilta...