Joskus tekisi mieli jäädä vain nukkumaan.

Joskus sitä vain on huonoja päiviä, siis tosi huonoja päiviä jolloin mikään ei onnistu ja lapsetkin kiukkuavat kaikki kilpaa koko päivän. Tänään on ollut sellainen päivä, samoin eilen. Eilen pojat aloittivat kiukkuamisen heti herättyään ja Veeti hiljeni vasta kun siskoni laittoi pojan kylpyyn samalla kun kävi itse suihkussa. No, kylpeminen oli hyvä idea siihen saakka kunnes siskoni tuli suihkusta ja jätti Veetin hetkeksi yksin kylpemään (ja ennen kuin kukaan kauhistelee niin meillä pojat kylpevät hyvin usein keskenään kylpyhuoneen oven ollessa auki ja vannassa on vain niin vähän vettä ettei sinne voisi hukkua). Kurkkasin että Veeti on kiltisti ja menin auttomaan Eemiliä vessassa käymisessä. Mitä odottaakaan kylpyhuoneessa kun tulen Eemiliä auttamasta? Veeti on siinä parissa minuutissa kerennyt napata kaksi putelia sinkkivoidetta lavuaarin reunalta, puristaa ne vannaan ja hieroa sinkkivoidetta itseensä, vannan pohjaan ja jokaiseen kylpyleluun. Eikä tuossa muuten mitään, mutta kun tuo sinkkivoidehan ei tosiaan edes irtoa kunnolla hinkkaamalla. Olipahan aamupuhdetta tarpeeksi kun hinkkasin sekä lapsen, että kylpyhuoneen puhtaaksi.
Aamu jatkui, muttei suinkaan yhtään parempana. Pojat jatkoivat kiukutteluaan ja samaa vauhtia kun siivosin, pojat sotkivat noin kolme kertaa enemmän kuin olin kerennyt siivota. Lisäksi joka ikinen kerta kun sain Niilon nukahtamaan, ryntäsi jompikumpi isommista pojista herättämään pikkuveikan ja nauroivat päälle. Lopulta sain Niilon nukahtamaan ja isommat pojat rauhoittumaan hetkeksi katsomaan leffaa, ajattelin että otan kahvia ja istun hetken. Keitin kahvin, otin sen kuppiin ja menin vessaan. Eikös tässä vaiheessa aina niin ihana uhmaikäinen Eemil ryntää leffan äärestä tunkemaan Niilolle puoliväkisin tuttipulloa suuhun ja samalla herätä pienemmän. Se siitä kahvista sitten. Puolen päivän jälkeen alkoi hermot olla jo niin tiukilla että teki mieli lukittautua makuuhuoneeseen, haudata pää tyynyyn ja vain karjua. Tässä vaiheessa aloin laskea sekuntteja siihen että J pääsee töistä.
Lopulta J tuli kotiin ja mitä tekevät pojat? Ovat kuin enkelit ja eivät tee mitään pahuuksia. Onneksi kiukku ja ärsytys helpotti kun sain juoda kahvin rauhassa ja hiljaisuudessa parvekkeella istuen kun J otti komennon.

Tämä aamu ei kumminkaan luvannut yhtään sen parempaa kun heräsin vähän ennen seitsemää siihen että kissa tiputti lasin maahan. Hyvää huomenta siis naapurit, se olin minä joka imuroi hiki hatussa vähän ennen seitsemää ja vielä suhteellisen pitkän tovin jotta sain kaikki lasinsirut pois maasta. Sain imuroitua ja koska kukaan pojista ei ollut tähän herännyt, painelin takaisin nukkumaan. Kerkesin "nukkua" ruhtinaalliset viisitoista minuuttia, kunnes isommat pojat heräsivät ja alkoivat rellestää. Niilokin heräsi meteliin ja aloin imettämään kun ajattelin isompien poikien olevan kiltisti keskenään hetken kuten joka aamu kun imetän Niilon vielä hetkeksi nukkumaan. No ei, pian Eemil tulee huutamaan "Veetillä kakka, Veeti otti vaipan pois!" Jätin siis Niilon purkamaan kiukkuaan ja lähdin vaihtamaan Veetin vaippaa.
Takaisin imettämään ja sain kuin sainkin Niilon nukahtamaan vielä ja nousin itse ylös, painelin keittämään kahvia ja aloitin tiskaamisen. Veeti saikin sitten päivän ekan raivarin siitä ettei saanut tiskata veitsiä. Heti perään tuli toinen raivari kun pikkumies ei saanut ottaa kuumaa kahvipannua keittimestä. Seuraavaksi alkoikin huutaa Eemil joka ei halunnut vessaan, vaan halusi pitää yöksi laitettua vaippaa jalassaan vaikka vaippa oli jo silminnähden täynnä. Ihmeekseni sain pojat ruokittua ja tiskattua ennen kuin Niilo heräsi. Hetken aikaa kaikki kolme poikaa hengasivat tyytyväisinä ja siivoilin itse, kunnes Eemil ja Veeti tajusivat että on kivaa heitellä tavaraa lattialle samaa vauhtia kun nostelen niitä ja että imurin edessä on kiva hyppiä niin etten saa imuroitua. Sainkun sainkin kumminkin siivottua ja sitten alkoikin Eemilin normaali uhmaaminen kaikkea kohtaan, oli kova nälkä, mutta ruoka ei maittanut, oli kova jano, mutta juotavakaan ei kelvannut, vessassa ei huvittanut käydä vaan tarpeet tehtiin housuun ja mikään muukaan ei ollut hyvin. Veeti taasen keksi että äitiä on kiva hakata joka välissä ja kun se kiellettiin, alkoi huuto. Luojan kiitos edes Niilo on ollut suhteellisen kiltti tänään.
Lisäksi Veeti rikkoi yhden muovikulhonkin tänään heittämällä sen täysiä lattialle, kiva, meillä kun muutenkin on mukamas noita isoja muovikulhoja tarpeeksi. Enkä edes tahdo muistella mitä muuta "mukavaa" tänään pojat tekivät repiäkseen hermojani

Luojan kiitos kohta on viikonloppu ja J on kotona. Lisäksi onneksi pääsen lauantaina I Love Me messuille rauhassa. Pahoittelut kaikille tästä avautumisesta, välillä vain menee hermot pahemmin ja pakko avautua.