Nukkumisjuttuja.

Tämä asia on pyörinyt päässäni jo jonkun aikaa ja nyt sitten päätin yrittää saada ajatukseni ihan tekstiksi saakka. Lapsen nukuttaminen, tai pikemminkin nukkumapaikka tuntuu aina olevan ulkopuolisten mielestä väärä ja tapakin tuntuu olevan aina väärä, teit sitten miten tahansa ja tämä asiahan tuntuu jakavan mielipiteitä todella paljon.

Kun Eemil oli vauva, nukkui Eemil syntymästään saakka omassa huoneessaan ja pinnasängyssä. Tällöin sain kuulla todella paljon arvosteluja siitä, että mitä jos en herääkkään kun vauva huutaa ja miten ihmeessä jaksoin kulkea öisin kahden huoneen väliä? Vielä nykyisinkin olen sitä mieltä, että minulla ja Eemilille tuo eri huoneissa nukkuminen sopi enemmän kuin hyvin, sillä minä nukuin paremmin kun en herännyt jokaiseen pieneen ähkäisyyn tai yskäisyyn ja Eemil nukkui paremmin kun ei heräillyt esimerkiksi minun sängyssä pyörimiseen (nukun todella levottomasti joka yö ja vaihdan kylkeä vähän väliä nukkuessani). Jopa neuvolassa oltiin sitä mieltä, että lasta ei todellakaan saisi nukuttaa omassa huoneessaan heti syntymän jälkeen. Onneksi Eemilin ollessa vauva löytyi kumminkin niitä muutamia, jotka jaksoivat kannustaa omissa valinnoissani, sillä muuten olisin varmaan raahannut pinnasängyn minun ja J:n sängyn viereen ja kuunnellut arvosteluja liian tosissani, olihan kyseessä ensimäinen lapseni. Eemilin vauvaiän mentyä ohitse, sain onneksi kuulla myös muutamilta muiltakin vanhemmilta, että heidänkin lapsensa on nukkunut vauvasta saakka omassa huoneessaan ja he ovat myös kokeneet sen parhaimmaksi vaihtoehdoksi koko perheen kannalta.
Kun Eemil oli noin 8-kuukautta vanha, siirtyi poika niin sanottuun isojen poikien sänkyyn nukkumaan ja tietenkään tämäkään ei ollut hyvä. Kauhisteltiin sitä kuinka uskalsin laittaa noinkin pienen lapsen nukkumaan sänkyyn jossa ei ollut laitoja. Tähänkin on pakko todeta, että Eemil ei ikinä tippunut sängystä vaan nukkui nätisti omassa isossa sängyssään hyviä unia.

Kun Veeti oli vauva, oli pojan pinnasänky meidän makuuhuoneessamme koska Eemilin huoneeseen ei vauvaa voinut laittaa ja erillinen makuuhuone olisi ollut alakerrassa. En siis uskaltanut laittaa vauvaa alakertaan nukkumaan, sillä silloin tuskin olisin herännyt lapsen huutoon. Alkuun yritin sinnikkäästi saada Veetiä nukkumaan pinnasängyssä, mutta kun se ei onnistunut, nukuttiin perhepedissä. Tällöin sain kuulla arvosteluja siitä, miten ihmeessä otin vauvan samaan sänkyyn nukkumaan, jos vaikka olisin pyörähtänyt unissani Veetin päälle. Luotin äidinvaistoon ja kertaakaan en nukkunut lapsen päällä, vaan Veeti nukkui nätisti vieressäni ja imetyskin onnistui äärimmäisen hyvin samassa sängyssä nukkuessa. Tämä oli myös toinen, mistä sain kuulla arvosteluja, sillä arvostelijoiden mielestä kukaan normaali ihminen ei imetä vauvaa samalla itse nukkuen.
Kun Veeti kasvoi, siirsin pojan pinnasänkyyn koska poika pyöri niin paljon, että tippui muutaman kerran sängystä yöllä pyöriessään ja koin turvallisemmaksi että Veeti nukkui sängyssään niin tippumisen vaaraa ei ollut. Tässä taasen oli huono juttu arvostelijoiden mielestä se, että mitä järkeä on nukuttaa lasta samassa huoneessa vanhempien kanssa ja eikös Veetin olisi ollut aika jo mennä omaan huoneeseen nukkumaan? No, jossakin vaiheessa poika siirtyikin Eemilin kanssa samaan huoneeseen nukkumaan ja nykyisin molemat isommat pojat nukkuvat omissa huoneissaan.

Nyt kun Niilo on vauva, on pojalla sänkynään toistaiseksi äitiyspakkauksen laatikko ja kun poika hieman kasvaa, on Niilolle pinnasänky valmiina pojan omassa huoneessa. Olen tälläkin kertaa (kuten Veetin ollessa vauva) todennut perhepedin olevan toistaiseksi paras vaihtoehto sillä saan nukutuksi paljon paremmin kun voin esimerkiksi nukkua samalla kun imetän. Alkuun yritin kovasti saada Niilon siirrettyä sänkyynsä nukahtamisen jälkeen, mutta koska poika heräsi joka ikinen kerta uudelleen siirron jälkeen, en jaksanut enää edes yrittää vaan nyt nukummekin iloisesti minä, J ja Niilo samassa sängyssä. Jälleen kerran olen kumminkin saanut kuulla kauhisteluja siitä, että mitä jos minä tai J pyörähdämme Niilon päälle nukkuessamme. Ei, niin ei ole käynyt kertaakaan ja osaamme molemat nukkua edes sen verran paikallamme ettemme pyörähdä lapsen päälle ja ennen kuin kukaan kerkeää kauhistelemaan, että juurihan sanoin postauksen alussa että pyörin unissani ihan mielettömästi, niin pyörin edelleenkin mutta osaan pyöriä ja vaihtaa kylkeä sängyssä ilman että Niilo edes häiriintyy siitä. Lisäksi voimme kiittää tarpeeksi leveää sänkyä siitä, että kaikilla kolmella on tarpeeksi tilaa nukkua.

Tämän postauksen pointti olikin, että miksi ihmeessä kaikkea pitää arvostella ulkopuolisten toimesta? Miksi kukaan ei voi uskoa, että jokainen äiti tietää mikä on parhaaksi ja milloinkin? Toisaalta, onhan se jo suhteellisen yleisessä tiedossa että äidin pahin vihollinen on toinen äiti, mutta miksi sen pitää olla näin? Miksi ihmeessä jokainen äiti ei voisi keskittyä omien lapsiensa kasvattamiseen ja antaa muiden kasvattaa omia lapsiaan juuri niin kuin parhaaksi kokee?

Miten teidän lukijoiden perheissä nukutaan tai on nukuttu lasten vauva-aikana?