Niilon 5. puheterapiakäynti

Keskiviikkona Niilolla oli jo viides puheterapiakäynti ja vaikka se ei loppujen lopuksi olekaan kovinkaan montaa kertaa niin kumminkin kyseessä on jo kolmasosa niistä viidestätoista käynnistä jotka vaaditaan ennen kuin saamme lähetteen erikoissairaanhoitoon. Vielä on siis matkaa siihen että saadaan lähete tutkimuksiin ja yksityiselle puheterapeutille mutta jostain se on aloitettava.

Yleensä minä jään odotustilaan odottamaan siksi aikaa kun Niilo tekee tehtäviä mutta tällä kerralla puheterapeutti tahyoi opettaa tukiviittomia minullekin ja siksi olin mukana huoneessa. Aika myös alkoi hieman etuajassa joten Niilolla oli vielä eväiden syönti kesken kun astuimme puheterapeutin huoneeseen mutta tämä oli puheterapeutista vain hyvä juttu sillä samalla hän sai tarkkailtua sitä miten Niilo pureskelee ruokansa. Pureskelu ei kuulemma ollut ihan sellaista kuin pitäisi ja puheterapeutti pyysikin että ottaisin Niilolle evästä mukaan myös ensi kerralla jotta hän saisi katsottua olisiko pureskelu edelleen "kummallista". Tavasta pureskella ruokaa voisi nimittäin myös päätellä erilaisia asioita puheentuottamiseen liittyen. Lupasin ottaa jotain pureskeltavaa mukaan ensi kerrallakin jos muistaisin sillä nyt Niilolla on hetki taukoa puheterapiasta.

Kun aika alkoi, puheterapeutti teki alkuun muutamia tehtäviä Niilon kanssa jotka poika kylläkin yritti heittää ihan leikiksi. Lopulta Niilo kumminkin onneksi keskittyi ja teki tehtävänsä kunnolla samalla kun puheterapeutti yritti opettaa pojalle tukiviittomia. Tämän kerran tukiviittomat tuntuivat ehkä hieman turhilta omasta mielestäni sillä aiheena oli eläimet. Toki on parempi mitä enemmän Niilo saa kommunikoitua haluamiansa sanoja mutta kahdentoista eri kotieläimen niinkuin esimerkiksi kana ja vuohi tuntui hieman turhalta sillä tuskin tulisimme kovinkaan usein esimerkiksi vuoheen törmäämään...

Saimme tällä kerralla mukaan myös ohuehkon kommunikointivihkon jossa oli kuvia asioille ja tekemisille joita lapsiperheessä tarvitsisi. Aiheina vihkossa on muunmuassa nukkumaanmeno, aamupala, lounas, ulkolekit, pukeminen ja sisäleikit. Tämän vihkon avulla olisi tarkoitus opetella kommunikoimaan entistä paremmin ilman että joudumme raahaamaan mukana irrallisia kuvakortteja. Tämä vihko olisikin tarkoitus ottaa joka paikkaan mukaan ja kehoittaa jopa päiväkotia käyttämään sitä jotta vihkon käytöstä tulisi mahdollisimman pian rutiinia Niilolle.
Vihkon käyttö aloitetaan niin, että mahdollisimman moni asia sanoitetaan ja samalla näytetään vihkosta kuvaa kyseiselle asialle, tunteelle tai tekemiselle. Näin lapsi alkaa oppimaan että mikä kuva tarkoittaa mitäkin asiaa ja vähitellen olisi tarkoitus saada Niilo näyttämään itse vihkosta asiansa.

Ainakin tällä hetkellä vihko on Niilolle suuri aarre ja sitä kannetaan kovasti mukana ja kun sitä ei tarvita niin Niilo piilottaa vihkonsa ettei veljet pääse siihen vahingossakaan käsiksi. Toivotaan että tämä kommunikointivihko auttaisi hieman edes Niiloa kommunikoimaan selkeämmin niin ettei vieraampienkaan tarvitsisi arvailla mitä Niilolla on asiaa.