Joka aamuinen hoppu.

Olen niin kaukana aamuihmisestä kuin kukaan voi olla ja näin ollen en pidä aamuista ollenkaan. Lasten myötä olen kumminkin alkanut oppimaan heräämään aikaisin aamulla vaikka ei se siitä silti nautintoa tee. Ruudun toisella puolella olevat voivat kuvitella ettei neljän lapsen lähtövalmiiksi ajoissa tarhaan lähtöön ja koiran tarpeista huolehtiminen aamuvarhain ole välttämättä helppo homma ja siksi ajattelin hieman kertoa aamuistamme.

Aamumme alkavat 6.30 kun herätyskelloni pärähtää soimaan. Hyvin usein Leevi jää vielä hetkeksi nukkumaan ja itse lähden keittämään kahvia itselleni, sekä laittamaan koiralle ruuan kippoon. Samalla kun kahvi valuu, käyn herättelemässä pojat joista onneksi edes Niilo herää mielellään. Veeti ei oikein tahtoisi nousta ylös aamuisin, mutta pienen maanittelun jälkeen poika onneksi suostuu nousemaan. Eemil sen sijaan on kuin mikäkin teini-ikäinen sillä poika vetää peiton samantien takaisin päälleen kun sen ottaa pois ja hyvin usein poika vain kääntää kylkeään huutaen että tahtoo nukkua vielä. No sepä kiva, niin tahtoisi varmaan kaikki muutkin mutta valitettavasti on herättävä. Lopulta Eemil onneksi nousee ylös väittelyn jälkeen ja kipuaa sohvalle veljiensä kanssa katsomaan telkkaria samalla kun itse kaivan pojille vaatteet ja juon kahvia kamalalla kiireellä.

Pukemisessa joudun auttamaan melkein kaikkia poikia ellei heillä ole todella hyvä aamu niin että laittavat itse vaatteet päällensä. Toki kaikki kolme isointa osaavat jo pukea itse, mutta aamua nopeuttaa suunnattomasti kun autan heitä pukemaan samalla kun he katsovat telkkarista lastenohjelmia. Lisäksi jos pojat pukevat itse, he laittavat lähes aina päälleen edellispäivän vaatteet ja niiden vaihtamisesta tulee taas yksi uusi väittely... Kun kolme isointa on saatu puettua, komennan heidät etsimään ulkovaatteensa ja lähden itse herättelemään Leeviä vaipan vaihtoon ja vaatteiden pukemiseen.

Kun Leevi on saatu puettua, saan singota auttamaan poikia vuorostaan ulkovaatteiden kanssa kun mikään ei mukamas onnistu. Jälleen kerran auttamalla poikia vältän turhan hidastelun ja pääsemme edes suunnilleen ihmisten aikoihin ulos ovesta. Ulkona pitää nimittäin olla ihan viimeistään 7.30 tai muuten pojat eivät kerkeä päiväkotiin aamupalalle. Matka nimittäin kävellään ja samalla Windy pääsee aamulenkille.

Kun vihdoin koko lauma ollaan saatu ulos, aloittaa Eemil yleensä jo heti parkkipaikan kohdalla kitinän että miksei voida mennä bussilla. Joka aamu saan selittää uudelleen, että bussilla ei mennä koska koira tarvitsee käyttää samalla ja bussit menevät sen verran hölmöihin aikoihin että joko me myöhästymme tai olemme aivan liian ajoissa päiväkodilla. Alkumatkan aikana saan taasen kuunnella Veetin valitusta kuinka hän ei jaksa kävellä (poika jaksaa kävellä paljon pidempiäkin matkoja eli siitä ei oikeasti ole kyse) ja loppumatkasta saan komentaa sekä Eemiliä, että Veetiä hidastamaan vauhtiaan kun he juoksevat useamman metrin edelläni toistensa yllyttämänä.

Noin puoli tuntia ja vajaa kaksi kilometriä myöhemmin saavumme vihdoin ja viimein päiväkodilla. Kun vien yhden lapsen omaan ryhmäänsä, juoksevat loput yleensä jo edeltä omiin ryhmiinsä. Onnekseni Leevi ei sentään osaa vielä juosta niin edes yksi lapsi odottaa nätisti kunnes vien hänet sisälle. Kun lapset on viety ja leimattu sisälle tarhaan, itse lähden reipasta kävelyä kohti kotia viedäkseni koiran kotiin ennen töihin lähtöä. Kotona täytän yleensä vielä vesipullon mukaan ja varmistan että minulla on tuntilaput mukana jonka jälkeen lähden kiiruhtamaan bussipysäkille ja töihin.

Aamut ovat siis arkisin meillä aikamoista sinkoilua sekä kiirehtimistä ja näillä näkymin talvella herätys tapahtuu puoli tuntia aiemmin jotta kerkeämme jokainen ajoissa omiin suuntiimme. Onneksi J hoitaa lasten viennin välillä yövuoronsa jälkeen ja menee nukkumaan vasta kun lapset on viety ja tällaisina aamuina saan käyttää koiran autuaassa hiljaisuudessa ilman lapsia. Lisäksi onneksi on viikonloput jolloin ei ole niin kamala kiire mihinkään ja kerkeän jopa juomaan kupin tai kaksi kahvia lämpimänä. Arkisin kun kahvi kerkeää hyvin usein jäähtymään ennen kuin kerkeän edes miettimään sen loppuun juomista...

Millaisia teidän aamunne ovat? Ovatko ne samanlaista hoppuilua?