Pahoitin ehkä hieman mieleni.

Tavallisesti olen pitänyt omat negatiiviset tunteeni täysin erillaan blogistani, mutta nyt on pakko avautua hieman tänne sillä blogini on minulle se luonnollisin kanava kirjoittaa ajatuksiani ylös. Ihan sama lukeeko tätäkään kukaan niistä jotka ovat onnistuneet hieman pahoittamaan mieleni sanoillaan mutta jos ei lue niin ei voi mitään.

Eemilin lähete adhd-tutkimuksiin on herättänyt tutuissani ja sukulaisissani todella paljon keskustelua ja pakko todeta, ettei valitettavasti suurin osa ole kanssani samaa mieltä että Eemil näitä tutkimuksia tarvitsisi. Eemil kun oireilee suurimmalta osin vain silloin kun on kotona, tai jossain paikassa jossa käy oikeasti usein (vähintään viikoittain). Lisäksi oireilua ilmenee vain sellaisten ihmisten seurassa jotka käyvät meillä vähintään viikoittain ja oireilua ei ilmene pelkästään minun ja J:n seurassa. Ei voi siis olla kyse siitä, että oireilu johtuisi vanhemmista taikka kotona olosta mitä sitäkin on kyseenalaistettu.
Eemil oireili myös neuvolassa. Vaikkakin vain vähän ja vain tehtäviä tehdessään, niin oireili kumminkin. Lähetettä adhd-tutkimuksiin ei saa ihan noin vaan sillä tutkimukset ovat todella kalliit ja jonot niihin on pitkiä. Olen jutellut sellaistenkin ihmisten kanssa jotka ovat saaneet lähetteen vasta 3-4 vuoden taistelun jälkeen ja lapsella on todettu lopulta adhd ja tutkimuksiin pääsy on kestänyt juuri niiden kalliuden, sekä jonojen pituuden vuoksi. Meille pitäisi tulla ajanvaraus soitti kolmen viikon sisään ja toiminta ei todellakaan olisi näin ripeää jos neuvolassa ei olisi huomattu minkäänlaista oireilua.

Kyse ei myöskään ole siitä etten hyväksyisi lastani sellaisena kuin Eemil on, eikä siitäkään että tahtoisin välttämättä lapselle lääkityksen. Kyse on siitä, että mahdollisen diagnoosin saaminen helpottaa esimerkiksi pienryhmään pääsyä jos sellaiselle on tarve. Mahdollisen diagnoosin saaminen helpottaisi myös esikoulun aloitusta kun esikoulun työntekijät osaisivat suhtautua ja varautua Eemilin käytökseen. Esikoulussa tullaan kumminkin olemaan viisi päivää viikossa, joten minulla on epäilys että oireilu tulee esille myös esikoulussa. Lääkitystä en välttämättä edes tahdo Eemilille, ellei lääkäri tai joku osaa kertoa että siitä oikeasti olisi hyötyä. Jotain tukitoimia on kumminkin pakko saada, sillä itse alan suoraan sanottuna olemaaan aivan loppu ja täydellisen voimaton Eemilin kanssa. Kaikki mahdollinen on kokeiltu ja käytös ei vain muutu.

Adhd:n oireethan jaetaan kolmeen eri "ryhmään", eli tarkkaamattomuuteen, ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen. Jollain saattaa olla oireita näistä kaikista ryhmistä kun joku taas oireilee vain yhden tai kahden ryhmän oireilla. Adhd ei siis ole pelkkää eteenpäin säntäilyä, eikä päätöntä riehumista vaan siihen kuuluu paljon enemmänkin. Edellisessä postauksessa sanoin, että voisin jossain vaiheessa kertoa tarkemmin Eemilin käytöksestä ja ehkä nyt olisi hyvä aika siihen. Jos tutut ja sukulaiset tajuaisivat sitten minua paremmin ja tajuaisivat että jotain asialle on tehtävä. Mikään pään taputtelu ja kehoitus "älä käyttäydy noin" ei todellakaan riitä. Ja jos ei jotain ratkaisua saada asiaan niin ei elo Eemilin kanssa ainakaan helpotu.

Listaan kaikki adhd:n oireet ja kerron tarkemmin niistä, joista Eemilillä ilmenee. Näin myös tulee muillekin selvemmäksi, että kuinka suuri osa oireista oikein täsmää Eemiliin. Kursivoidulla tekstillä on kirjoitettu se, miten Eemil käyttäytyy.

Tarkkaamattomuus
​Tarkkaavaisuusongelmaan liittyy lyhyt keskittymiskyky, ja keskittyminen herpaantuu helposti esim. ulkoisten ärsykkeiden seurauksena (häiriöherkkyys). Toisaalta ongelmana voi olla vaikeus keskittyä yhteen asiaan (fokuksen ylläpitäminen) ja tehtävään saatetaan ikävystyä nopeasti. Huomio kiinnittyy vaivattomasti ja automaattisesti mielihyvää tuottaviin toimiin ja asioihin. Sen sijaan huomion kiinnittäminen tarkoituksellisesti ja tietoisesti tehtävän organisointiin ja loppuun saattamiseen tai jonkin asian oppimiseen on vaikeaa.
Kotona Eemil ei keskity lähes tulkoon mihinkään ellei sitten kyseessä ole esimerkiksi lastenohjelmat tai Xbox-pelit. Xbox on ollut jäähyllä kolmisen viikkoa ja telkkarista on katsottu vain aamun lastenohjelmat, eikä silläkään ole ollut vaikutusta käytökseen. Alkuun kun epäilin että josko pojalla olisi liikaa ruutuaikaa ja nyt on todettu, ettei kyse ole siitäkään.
Esimerkiksi piirrustus, väritys ja vaikkapa kirjoitusharjoitusten teko onnistuu vain pienen hetken. Väritykseen Eemil ei pahemmin keskity vaan värittäminen on sellaista että vauhdilla vain sotketaan kuvaan värit ja siirrytään seuraavaan. Jos annan Eemilille esimerkiksi kirjoitustehtäviä niin niihin ei keskitytä vaan äkkiä sutaistaan paperille jotain ja todetaan että valmis. Keskittyminen herpaantuu myös siinä tapauksessa jos esimerkiksi neuvon Eemiliä ja Veeti kysyy välissä jotain mihin vastaan. Tämä yleensä saa Eemilin suuttumaan ja lopettamaan koko homman ja suurimpana osana kerroista lentää kynät, legot, paperit ja mitkä nyt milloinkin sattuu kädessä olemaan.

Tarkkaamattomuuden merkkejä ja oireita:
*kyvyttömyys keskittyä yksityiskohtiin - Tätä vähän sivusinkin jo tuossa yllä, eli esimerkiksi tehtäviä tehdessä Eemil ei keskity, varsinkaan yksityiskohtiin.
*huolimattomuusvirheet koulutehtävissä tai muissa toimissa - Ilmenee parhaiten juuri tuossa samaisessa tehtävien teossa. Kun Eemil ei keskity niin tulee vain epämääräistä sotkua, eikä huomautukset keskittymisen tärkeydestä auta. 
*vaikeus säilyttää keskittymiskyky tehtävien tai leikkien aikana - Tämä piirre sopii erityisen hyvin Eemiliin. Riittää että Veeti tai Niilo sanoo sanankin väärässä kohtaa asuntoa vaikka puhuisivatkin minulle, niin Eemil ei voi omien sanojensa mukaan keskittyä vaan suuttuu. Eemil harvemmin myöskään hyväksyy esimerkiksi Niiloa leikkiin koska Niilo kuulemma häiritsee.
*ei näytä kuuntelevan puhuteltaessa - Kuuntelee kun huvittaa. Aika paljon riippuu asiasta, että milloin Eemil kuuntelee. Esimerkiksi jos puhun limusta, karkista ja vaikkapa siitä että joku Eemilille tärkeä on tulossa käymään niin kuulo on superluokkaa. Sen sijaan jos yritän vaikka pyytää siivoamaan oman huoneensa tai jutustella muuten vaan niin Eemil vajoaa omaan haavemaailmaansa eikä kuuntele.
*vaikeus noudattaa ohjeita (ei johdu kyvyttömyydestä ymmärtää ohjeita) - Tämä ei ilmene läheskään aina vaan riippuu ihan annetuista ohjeista kuunnellaanko niitä. Tehtäviä tehdessä Eemiliä on ihan turha edes yrittää neuvoa, sillä annetut neuvot saavat pojan vain raivostumaan kun Eemil ei kuulemma niitä ymmärrä vaikka kuinka tarkentaisi.
*usein kyvyttömyys saattaa loppuun koulutehtäviä, askareita tai muita tehtäviä - Eemilillä jää lähes kaikki kesken kun jo sännätään uuteen tekemiseen. Kirjoitustehtävät, väritystehtävät ja jopa leikit jäävät hyvin usein kesken kun poika jo keksiikin uutta tekemistä. Kotityöt on semmoinen, josta tiedän ettei niitä suoriteta ikinä loppuun saakka vaan ne jäävät kesken jo parin minuutin päästä kun löytyy kivempaa tekemistä.
*organisointivaikeudet - En ole havainnut
*jatkuvaa keskittymistä vaativien tehtävien, kuten koulutehtävien tai kotitöiden, välttely tai inhoaminen - Löytyy ja sen myös huomaa. Jos Eemiliä pyytää vaikkapa siivoamaan oman huoneensa niin poika mielummin kiihtyy nollasta sataan noin sekunnissa ja heittää minua mielummin vaikka lelulaatikolla kunhan ei joudu tekemään kotitöitä. Ovien paiskominen on myös hyvin yleistä ja eläimellinen huutaminen ettei kukaan muka auta. Ihan sama vaikka Veetikin olisi ollut siivoamassa poikien huonetta jo hyvän tovin, ei Eemil sitä huomaa. Eemil myös hyvin usein yrittää raapia ja murisee kun poikaa komentaa tekemään jotain kotitöitä, joten jäähyt sekä holding ote ovat tulleet meille hyvin tutuiksi...
*tarvittavien esineiden toistuva kadottaminen - Löytyy. Kaikki katoaa. Hatut, unilelut, vaatteet ja jopa tyyny. Onneksi Eemilin iässä mikään ei ole vielä äärimmäisen tärkeää mutta kaikki katoaa tai niiden sijainti unohdetaan.
*ulkoisista ärsykkeistä häiriintyminen - En nyt ole ihan varma mitä tällä meinataan, joten en voi tätä kohtaa kommentoida.
*unohtelu - Tämäkin löytyy. Eemil unohtaa lähes kaiken samalla sekunnilla kun siitä on sanottu. Ellei kyseessä ole joku todella kiva juttu niinkuin esimerkiksi synttärit tai yökyläily. Poika unohtelee tavaroitansa joka suuntaan ja arkiset sanotut asiat unohtuvat.

Ylivilkkaus
​Ylivilkkaat henkilöt näyttävät olevan jatkuvassa liikkeessä eivätkä pysty istumaan hiljaa paikallaan. He saattavat ryntäillä ympäriinsä tai puhua tauotta. Ylivilkkaat lapset saattavat kiemurrella tuolissaan tai vaeltavat ympäri huonetta. He saattavat myös sätkytellä jalkojaan, kädet ovat ”levottomat” tai he naputtavat vaikkapa äänekkäästi kynällään.
Eemil osaa kyllä olla hetkittäin paikoillaan jos tekeminen on oikeasti mieluisaa. Kumminkin esimerkiksi ruokapöydässä ilmenee jatkuvaa kiemurtelua, sekä pelleilyä. Varsinkin kotona.

Ylivilkkauden merkkejä ja oireita:
*vaikuttaa olevan aina liikkeessä - Osaa olla myös paikallaan jos tekeminen on oikeasti mieluisaa.
*käsien tai jalkojen liikutteleminen tai tuolilla kiemurteleminen - Ilmenee esimerkiksi ruokaillessa pahiten.
*jatkuva paikaltaan nouseminen luokkahuoneessa tai muissa tilanteissa, joissa pitäisi istua paikallaan - Eemil ei ole vielä koulussa, eikä päiväkodissa joten sellaisissa tilanteissa käytöksestä ei ole vielä kokemusta.
*juoksenteleminen ympäriinsä tai kiipeileminen sopimattomissakin tilanteissa - Tätä ilmenee kotipihalla, kotona, sekä paikoissa joissa käydään todella usein. Esimerkiksi toissapäivänä Eemil juoksi kotona 1,5h pyöreää mattoa ympäri eikä tahtonut lopettaa. Yksi päivä Eemil juoksi yksin pihalla neljä tuntia väsähtämättä ollenkaan. Eemil kiipeilee ulkona jopa vaarallisissa paikoissa, eikä kuuntele varoituksia. Esimerkiksi kauppareissulla Eemil säntäilee päättömästi ja jo jopa vaarallisesti kuuntelematta kieltoja.
*vaikeus leikkiä tai keskittyä harrastuksiin rauhallisesti - Leikkiin Eemil osaa keskittyä hetkittäin, mutta leikeissä keskittyminen herpaantuu hyvin herkästi jos tulee minkäänlaista häiriötä, niinkuin esimerkisi Niilo yrittää liittyä leikkiin.

*jatkuva puhuminen - Tätäkin ilmenee varsinkin kotona ja niiden seurassa joita näkee hyvin usein. Eemil myös keskeyttää muiden jutustelun hyvin herkästi ja jos vaikka yritän soittaa tärkeää puhelua (esimerkiksi tilata verokorttia, varata lääkäriaikaa tai soittaa vapaasta työpaikasta) niin Eemil yrittää keskeyttää ja asiaa on aina juuri samalla sekunnilla. Ihan sama vaikka asiaa ei olisi ollut sekuntia aiemmin niin asiaa ilmenee juuri silloin kun keskeyttäminen ei ole sopivaa.

Impulsiivisuus
Impulsiivisuuteen liittyy vaikeutta hillitä välittömiä reaktioitaan tai ajatella ennen toimimista. Seurauksena saattaa olla sopimattomia kommentteja tai harkitsemattomia, jopa vaarallisia tekoja.
Impulsiivisuus näkyy oireista parhaiten. Eemil tekee ensin ja ajattelee vasta sitten ja reaktiot tulevat sekunnin sadasosan nopeudella esimerkiksi tilanteissa jotka eivät poikaa miellytä. Jos Eemil esimerkiksi suuttuu (syynä yleensä esimerkiksi että pyydetään siivoamaan oma huone, tai sanotaan että kaikkea lautasella olevaa pitää maistaa) niin hyvin usein käy niin että ensimäinen käteen tuleva tavara lentää. Ja satunnaisesti toinenkin. Ei ole kerta tai kaksi kun Eemil on heittänyt minua keittiötuolilla tai vierastamme legolaatikolla. Joka kerta tämä käytös kielletään ja kertaakaan ei ole raivokohtaus laantunut ennen kuin olen ottanut pojan holdingotteeseen ja pitänyt väkisin aloillaan rauhoittumiseen saakka. Tämä on pakko tehdä jottei Eemiliä tai ketään muutakaan satu. Ei nimittäin ole ihan muutama kerta sekään kun Eemil suuttuessaan on paiskannut huoneensa oven kiinni niin että välissä on minun tai jonkun muun sormet tai niin että ovi menee kiinni veljen nenän edestä ja pikkuveikka törmää oveen.

Impulsiivisuuden merkkejä ja oireita:
*vastaaminen ennen kuin kysymys on esitetty loppuun - Melkein aina käy niin, että Eemil vastaa ennen kuin edes tietää miten kysymys loppuu. Ja tätä saattaa käydä useammankin kerran ennen kuin kysymys saadaan sanottua loppuun saakka.
*vaikeus odottaa omaa vuoroa - Hyvin yleistä. Tätä ollaan harjoiteltu todella paljon muunmuassa perusteella että nuorimmat ensin esimerkiksi karkkien antamisessa tai suihkussa käynnissä tai vaikka rattikelkkamäessä. Lähes poikkeuksetta Eemil saa raivarin kun oma vuoro ei ole sillä samalla sekunnilla kun hän tahtoisi.

*muiden keskeyttäminen tai häiritseminen (esimerkiksi tunkeutuminen keskusteluihin tai leikkeihin) - Tätäkin ilmenee ja paljon. Ylempänä jo kerroinkin muunmuassa puheluiden keskeyttämisestä ja huomaa hyvin selkeästi senkin, että  Eemil terrorisoi käytöksellään Niilon, sekä Veetin leikkejä aina kotona ollessaan ja leikit onnistuvatkin pienemmiltä todella hyvin aina silloin kun Eemil ei ole kotona.

Lyhyesti sanottuna käytös ei todellakaan ole normaalia 6-vuotiaan käytöstä. Kyseessä ei ole rajojen puute sillä rajoja kotona kyllä on. Huono käytös yritetään karsia samantien ja jäähytkin ovat käytössä. Kyse ei ole rytmin puuttumisesta sillä meillä on tarkka päivärytmi. Ruoka-ajat saattavat heittää tunnilla suuntaan tai toiseen riippuen menoista. Ulkoilemme ja leikkiseuraa löytyy jo kotipihalta. Huomiota poika saa aivan yhtä paljon kuin veljensäkin. Tietenkään huomiota ei ole 24/7 sillä jossain vaiheessa täytyy tehdä ruokaakin, siivota, sekä imettää Leeviä. Eemil osaa ulkoilla myös itsenäisesti, eli poika pääsee uloskin kun huvittaa. Kotona on palapelejä, tehtäväkirjoja, värityskirjoja, paperia, lautapelejä ja kaikenlaista joten Eemilillä olisi tekemistä jos poika jaksaisi vain keskittyä siihen.

Turha moralisointi tutkimusten saamisesta ei auta omaa oloani yhtään, sillä olo on ihan tarpeeksi huono ja turhautunut jo pelkästään Eemilin käytöksestä. Jokainen äiti kyllä tuntee lapsensa ja tietää kun joku on vialla. En todellakaan veisi Eemiliä tutkimuksiin jos olisi pienikään epäilys että käytös olisi esimerkiksi kasvatuksesta johtuvaa. Adhd-tutkimuksiin viemisellä ajattelen Eemilin parasta ja yritän helpottaa esimerkiksi esikoulun aloitusta. Lisäksi jos ne, jotka näkevät Eemiliä parhaimmillaan 4-5 kertaa viikossa ovat sitä mieltä, että Eemilille tekee hyvää mennä tutkimuksiin niin silloin se tukee omaa ajatusmaailmaani. Lasten kasvatus ei todellakaan ole aina helppoa ja ei varsinkaan kun lapsi on yhtä haastava kuin Eemil. Myös adhd lapset osaavat olla vieraskoreita, eikä oireilua ole joka paikassa. Eikä kaikki edes huomaa epänormaalia käytöstä niinkuin minä sillä itse olen Eemilin kanssa 24/7. Tässä kuuden vuoden aikana olen kyllä oppinut tuntemaan oman lapseni ja tiedän mikä on normaalia ja mikä. Joten rakkaat tutut ja sukulaiset, lopettakaa se moralisointi ja arvostelu. Jos Eemil saa diagnoosin, ei se muuta poikaa millään tapaa. Eikä se muuta omia ajatuksiani pojasta. Eemil on joka tapauksessa rakas niinkuin on nytkin. Joku apu tähän on vain saatava ennen kuin palan itse täysin loppuun Eemilin käytöksen vuoksi.

Toivon myös, että saisin hieman ymmärrystä asialle. En ikinä olisi kuvitellut että näinkin moni niin sanotusti hyökkää kimppuuni kun ajattelen lapsen parasta. Tai että mielini pahoitetaan sen vuoksi, että tahdon helpottaa meidän koko perheen elämää saamalla Eemilin käytökseen apua. Diagnoosi ei ole vielä varma ja tutkimuksissa voi mennä aikaa. Vain aika näyttää tuleeko diagnoosia ollenkaan vai eikö tule. Kiitos kumminkin teille muutamille, jotka käytte meillä useamman kerran viikossa ja jaksatte kuunnella valitustani pojan käytöksestä, sekä auttaa minua kotona. Jo pelkästään se helpottaa, että joku on kahviseurana ja myötäelää Eemilin raivareiden aikana.