Kuulumisia.

Varoitus, tulossa todella sekava postaus, joka käsittelee montaa eri asiaa.

Taas vähän tylsä otsikko, mutta olen ihan yber huono keksimään niitä ja kuulumisiahan tässä postauksessa on tarkoitus kertoa. Aupparin etsiminen jatkuu edelleen ja yhteydenottoja tulee edelleen ihmisiltä, jotka eivät vastaa hakukriteereitäni, pistää vain miettimään, että lukevatko ihmiset ollenkaan niitä ilmoituksia, vai yrittävätkö he vain onneaan, että jos kriteerini eivät olisikaan paikkaansa pitäviä? No, kyllä se tästä, uskon että löydetään vielä juuri meille sopiva auppari, kun yhteydenottoja on tullut kumminkin ihan mukavasti.

Veeti kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia ja eteenpäin mennään hirveetä vauhtia ryömimällä. Myös konttausasentoa Veeti on kokeillut, mutta ei ihan vielä pääse eteenpäin sillä tavalla. Vihdoin ja viimein pari viikkoa sitten putkahti myös ensimäiset kaksi hammasta esiin. Huomaa kyllä, että kiukkuaminenkin on vähentynyt huomattavasti kun hampaat tulivat läpi.
Niin ja Veeti istuukin jo tukevasti ilman tukea, vaikka ei osaakkaan ihan vielä itse nousta istumaan, mutta eiköhän sekin jossakin vaiheessa ala onnistumaan. Samoin kun Veeti osaa jo lyhyitä aikoja seistä tukea vasten itse, ilman että kukaan pitää kiinni, vielä kun pikkumies oppisi itse nousemaan seisaalteen, niin ei olisi kävelemään oppiminen enää kaukana. Eiköhän Veeti kumminkin opi kävelemään nopeammin kuin Eemil, sillä nyt jo jos Veetiä kävelyttää käsistä kiinni pitäen, niin pikkumies kävelee todella tukevasti ja yllättävän pitkiä matkoja... Kauhulla vain odotan tuota kunnolla kävelemisen opettelua, sillä muistan kuinka paljon Eemilin opetellessa kävelyä tuo harjoittelu aiheutta kauhistuksia minulle ja J:lle.

Eemil on edelleen ihan innoissaan kissoista ja välillä ehkä jopa turhankin innoissaan. Muutaman kerran on meinaan Albert raapaissut Eemiliä, kun Eemil on mennyt liikaa ärsyttämään kissoja. Riepu ei pahemmin välitä yhtikäs mitään Eemilin hellyydenosoituksista, vaan ottaa ne ilolla vastaan ja kun Riepua alkaa kyllästyttämään, niin se menee omaan rauhaan piiloon.
Kissoillekin sain muuten varattua mikrosirutus + rokotusajat 3.9 maanantaille. Ei ole pahan hintainenkaan tuo Nuottaniemen eläinlääkäri minne ajan varasin. Sivujen hinnaston mukaan nimittäin kun laskin rokotuksien ja mikrosirujen hinnat molemmille kissoille, niin hintaa pitäisi tulla yhteensä 148euroa, joka on ehdottomasti halvin kaikista löytämistäni eläinlääkäreistä. Lisäksi Googlettaessani kokemuksia kyseisestä eläinlääkäristä, löysin ainoastaan positiivisia kokemuksia, joten hyvillä mielin uskallan kissat tuonne viedä. Mahdollisesti varaan samaan paikkaan myös kisujen kastroinnit, jos paikka vaikuttaa hyvältä nyt kun meillä on sinne aika...

Ainiin ja pakko vielä kertoa, kuinka ah niin laadukas, ehjä ja ihana talo meillä on (tai sitten ei). Muurahaiset eivät nimittäin ole vieläkään kadonneet ja ne jatkavat valloitustaan alakerran vessassa, paitsi että ne on nyt siirtyneet myös olohuoneeseen. Vastahan meillä on kolme kertaa käynyt isännöitsijän tilaama myrkyttäjä, meillä on muurahaisloukkuja ja Raidia on mennyt ihan kiitettävä määrä, mutta ei, muurahaiset jatkavat valloitustaan. Maanantaina selvisi vihdoin ja viimein syykin tälle muurahaisten valloitukselle. Alakerran vessassa on kosteusvahinko. Ja tuulikaapissammekin on hiukan kosteutta, mutta ei kumminkaan raja-arvoja ylittäen. Ja nuo olivat siis ainoat tilat, jotka isännöitsijä oli tilannut mitattavaksi. Herra ties missä muualle asunnossamme on kosteutta, kun ei taloa kuulemma huvikseen tai ilman oikeita epäilyjä kokonaan kosteusmitata.
Just, ihan kun ei olisi tarpeeksi syytä epäillä, että muuallakin on kosteutta, kun kumminkin mm. yläkerran kylpyhuoneen / vessan kattopaneelit olivat mätiä ennen muuttoamme, samoin kuin saunan seinäpaneelit. Ja naapuri vihjasi, että kuulemma meidän ja naapurin talossa on joskus ollut kosteusvahinko ja laaja sellainen. Nyt siis pitää vain jatkaa taistelua, että saadaan loppuasuntoonkin kosteusmittaus ja toivotaan, ettei kosteutta löydy enempää. Tuon pikkuvessan kun saa kuivatettua ilman muuttoa, mutta koko asunto ei olisikaan ihan niin helppo homma ja en todellakaan jaksa muuttaa nyt kun juuri ollaan kotiuduttu ja saatu kaikki paikalleen.
Niinjoo ja kaikkein paras puute tässä räjäytysvalmiissa tönössä, joka huomattiin pari päivää sitten on se, että ulkoseinän paneloinnista puuttuu kokonaan yksi lauta katonrajasta. On se nyt kumma kun ei sitä ole korjattu ja saapa nähdä kuinka kauan senkin korjaamista + tuota kuivatusta odotetaan...

Nyt kumminkin painelen syömään ja ruokkimaan pojat. Jatketaan taas.