Unikouluyöt 2 ja 3.

Alunperin piti tulla jo eilen kirjoittamaan unikouluyöstä numero kaksi, mutta sitten Eemil oli koko päivän ihan järkyttävällä tuulella, riehui koko ajan, yritti potkia kissoja, varasti Veetiltä lelut, heitteli tavaroita seiniin ja ikkunoihin, niin en ihan päässytkään kirjoittamaan. Parempi kumminkin myöhään kuin ei milloinkaan.

Maanantaina annoin siis Veetille sänkyyn jälleen iltamaidon ja Veeti nukahti ongelmitta todella nopeasti. Koko pullo maitoa meni, vaikka tavallisesti iltamaidosta menee suunnilleen puolet. No, itse otin sohvalle mukavan asennon Veetin nukahdettua ja jatkoin BB 24/7kan katsomista, kunnes Veeti havahtui ensimäisen kerran kitisemään joskus puoli kymmenen aikoihin. Onneksi pikkumies nukahti kumminkin melkein heti uudelleen pienellä silittelyllä.
Kunnolla Veeti heräsi yhden aikoihin ja hyssyttelyä + silittelyä vaadittiinkin sillä kertaa hiukan pidempään, mutta ei kumminkaan mahdottoman pitkään... Vaikein herääminen Veetille tuli joskus neljän aikoihin aamuyöllä, kun pikkumies karjui 40 minuuttia naama punaisena ja rauhoittumatta. Loppujen lopuksi annoin jälleen vettä hiukan pulloon, jottei Veetin kurkku kuivuisi kokonaan huutamisesta ja siihen Veeti sitten rauhoittuikin juotuaan noin 50ml vettä. Aamulla nukuttiin klo 06.45 saakka, jolloin Eemil tuli herättämään.

Eilen illalla annoin jälleen normaalisti iltamaidon sänkyyn Veetille ja pikkuherra nukahtikin jälleen ongelmitta. Ensimäisen kerran Veeti heräsi kitisemään jo joskus vähän ennen yhdeksää, nukuttuaan noin tunnin, mutta jälleen Veeti rauhoittua samantien kun meni hyssyttelemään. Seuraava herätys olikin sitten joskus kolmen maissa kun Veeti jälleen kerran aloitti hysteerisen karjumisen, eikä rauhoittunut millään. Ja kaikkea siis kokeiltiin, ettei olisi jälleen tarvinnut vettä antaa. Loppujen lopuksi sorruin kumminkin 40 minuutin huudon jälkeen antamaan vettä, jottei pikkumies tukehtuisi ihan kokonaan ja jälleen noin 50ml juotuaan Veeti nukahti kiltisti. Aamulla heräsimme noin 7.15 jälleen Eemilin herätykseen.

Pakko vain jatkaa sitkeästi tuota unikoulua ja toivoa, että kohta alkaisi toimimaan. Nannit piilotin jo unikoulun ensimäistä yötä aloittaessani sohvan vuodevaatelaatikkoon (vaikka se kuinka tyhmältä kuulostaakin), jotten vahingossakaan pääse yön aikana sortumaan ja hakemaan maitoa Veetille. Taidan kumminkin pitää nannit piilossa niin kauan, kunnes unikoulu on suosiolla ohi.
Paitsi että, saapa nähdä nyt voinko jatkaa unikoulua kun aamulla herätessämme Veeti oli ihan räkäinen ja tukkoinen ja ilmeisesti unikoulua ei suositella kipeälle lapselle pidettäväksi. Meinasin kumminkin, että yritän edes jatkaa ja annan vaikka sitten vettä jos huuto ei vain lopu...

Nyt juomaan aamukahvi, jotta elimistö käynnistyy, jatkan unikoulun edistymisestä kertomista varmaankin jo huomenna.