Hullujen huoneelta iltaa.

Eemil leikki aamulla nukkuvaa (olohuoneessa oli patja, jossa kaverini nukkui ollessaan meillä yötä)

Kuten otsikostakin voi päätellä, niin omasta mielestäni talomme on yhtä kuin iso hullujen huone välillä ja kaikista oudointa on, ettei kaksi kissaa edes pahentanut tuota tunnetta ollenkaan. Eemilin uhmaikä kun alkaa pikku hiljaa olemaan hyvinkin paha ja kaikki kielletty aiheuttaa ihan mielettömät raivokohtaukset, ovien paiskomiset ja tavaroiden heittelyt. (Vaikka tuo uhmaikäkin luultavasti pahenee vielä jonkin verran, mutta se tuntuu jo nyt ylitsepääsemättömältä). Lisäksi nyt kun Veetikin on alkanut ryömimään ihan mieletöntä vauhtia ja näyttämään jonkin verran omaa tahtoansa, niin raivoamista tulee myös Veetiltä. Varsinkin silloin kun ruokaa ei tule samantien, tai kun pikkumies nostetaan pois johtojen luota tai tekemästä muuta pahaa yms.
Hullujen huone tunnetta ei myöskään helpota yhtään Veetin hampaiden teko (joita on nyt tullut kaksi kappaletta), joiden myötä Veeti on alkanut heräämään 6-7 kertaa yössä. Toivon tosiaan, että tuo vaihe loppuisi pian, jottei edessä olisi samanlaista ongelmaa nukkumisen kanssa kuin Eemilin kanssa aikoinaan.
Onneksi meillä on sentään nyt kesän ajan ollut pikkuveljeni apunamme (pikkuveljeni tuli Pohjois-Suomesta tänne Pk-seudulle töihin kesäksi ja on menossa noin viikon päästä takaisin kotiinsa, mutta ei viitsinyt hankkia asuntoa täältä päin vain kesäksi, joten on asunut meillä), joten päivisin J:n ollessa töissä on minullakin ollut jotain seuraa ja edes vähäsen apua Eemilin uhmaraivokohtausten kanssa, joten pääni on kestänyt hiukan paremmin. Saapa nyt nähdä, kuinka orpo olo tulee kun pikkuveljenikin lähtee kotiinsa...

Eemil ja Albert

Kissojen kuulumisia sen verran, että molemmat ovat alkaneet tottua pikkuhiljaa tähän meidän hullujen huoneeseen ja kissatkin uskaltavat liikkua hiukan enemmän päivisinkin. Ruoka-aikoihinkin ovat kisut tottuneet todella hyvin ja tänään kun nukuin pari tuntia tavallista myöhempään (kaverini katsoi poikien perään sen aikaa), niin Albert tuli kyllä hyvin kovaäänisesti makuuhuoneen oven taakse mouruamaan ja vaatimaan ruokaa.
Niin ja kissat ovat myös alkaneet ilmeisesti taistelemaan johtajuudesta. Albert nimittäin välillä "astuu" Riepua ja puree samalla niskasta. En tiedä mitä tuo oikeasti on, mutta pienellä googlettamisella luulisin kyseen olevan juurikin johtajuustaistosta ja ilmeisesti senkin pitäisi hävitä leikkaamisen jälkeen... Vai onko jollain jotain kokemusta tuollaisesta, jos joku voisi kertoa oman epäilynsä siitä mistä oikein on kyse?

Kuva viime kuulta kun Eemil oli jäätelöllä kaverini kanssa.

Niin joo ja olihan minulla vielä yksi muukin asia kertomatta (jottei vain olisi liian vähän aiheenvaihdoksia yhdessä tekstissä)...
Mietittiin nimittäin J:n kanssa, että otettaisiin meille jossakin vaiheessa aupair. Silloin nimittäin voisin itse mennä töihin, ilman että Veetiä tarvitsisi laittaa tarhaan ollenkaan ja saisimme Eemilinkin otettua tarhasta pois. Ja koska aupairin minimikuukausi"palkka" ei ole edes järin suuri, niin sen maksaminen onnistuisi ongelmitta (tai miksei jopa hiukan isommankin kuin minimipalkan) jos minä ja J oltaisiin molemmat töissä. Ja oma huonekkin järjestyisi aupairille leikkihuoneesta, jos leluja karsisi rankalla kädellä ja siirtäisi kaikki lelut yläkertaan tämän hetkiseen Eemilin huoneeseen.
Lisäksi koska pojat ovat vielä noin pieniä, niin aupairin avulla molemmat pojat oppisivat hyvin todennäköisesti englantiakin edes vähäsen jo pienestä pitäen ja samalla oma englanninkielen taitoni paranisi edes hiukan.
Hassua oli myös kun tein ns. taustatutkimusta tuon aupair asian suhteen, niin todella moni halusi juurikin Suomeen aupairiksi ja halukkaita oli todella monesta eri maasta, sekä eri ikäisiä. Valinnanvaraakin siis löytyisi. Jos nyt aupairin ottaisimme, niin ajankohta olisi aikaisintaan ensi vuoden puolella, jotta kerkeisimme edes mailitse tutustumaan meille tulevaan henkilöön kunnolla ja jotta kerkeisin töitä hakea edes hiukan ennen aupairin tuloa. Ja tämäkin asia on siis täysin ajatusasteella vasta.
Mitä mieltä lukijat ovat, kuulostaako tämä nyt aivan järjettömältä idealta? Tai olisiko jollakulla jopa kokemuksia aupairista perheessään?

Isoveikka lainasi aurinkolasejaan pikkuveikalle aamulla.

Jos nyt kumminkin menisin viettämään aikaa meille yöksi tulleiden pikkusiskoni ja toisen pikkuveljeni kanssa ja tulen taas myöhemmin jatkamaan juttua. Voisin veikata, että juttua tulee lisää viimeistään loppukuusta, kunhan ollaan käyty Veetin 8kk neuvolassa (joka muuten jännittää tavallista enemmän, koska neuvola-aika on meille täysin vieraassa neuvolassa, josta en ole edes ihan varma, missä kys. neuvola sijaitsee).

Kuva viime kuun helteiltä, kun pikkuveljeni ajatteli, että Veetinkin täytyy saada nauttia altaastamme.