Ensimäinen viikko kotona.

Eilen tuli siis viikko täyteen kotona oloa Tyypin kanssa ja samalla Tyypille ikää 9vrk. Myös ensimäinen neuvola oli eilen. Ensimäinen viikkomme kotona on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Okei, Veetillä on hieman mustasukkaisuutta havaittavissa sylistä ja Eemil tahtoisi hoitaa vauvaa vähän turhankin paljon ja turhan usein, mutta eiköhän tuokin rauhoitu ajan myötä. Totuttelua on myös toki siihen, että kerkeää tekemään kaikki kotityöt imetyksen ja vanhempien poikien huomioinnissa, vaikka luojan kiitos J auttaa sen verran mitä kerkeää ja alivuokralaiseksi meille muuttanut pikkuveljenikin auttelee sen verran mitä 12 tuntisilta työpäiviltään kerkeää ja jaksaa.

Mustasukkaisuus
Ensimäinen päivä kotona meni jo ihan hyvin, Veeti ei tietenkään ihan tajunnut että miksi äiti ja isi raahasivat kotiin rääkyvän nyytin ja miksi se vie paikan äidin sylistä. Nyt Veeti ei enää tuijota Tyyppiä niin epäilevästi koko ajan, vaan mustasukkaisuus purkautuu väkivaltaisuutena minua kohtaan muunmuassa kun imetän Tyyppiä. Veeti on kerran nimittäin mm. lyönyt laatikolla minua suuhun kun puhuin (tuloksena verta vuotavat ikenet), lyönyt minua henkarilla täysiä päähän kun imetin sohvalla makuultaan (tuloksena hervoton päänsärky) ja muuten vain hakannut lähes joka käänteessä kun imetän. Lisäksi tarve päästä syliin tuntuu iskevän juuri silloin kun imetän, vaikka muuten syliteltäisiin Veetin kanssa joka hetki kun Tyyppi nukkuu.

Vauvan hoito
Uudelleen totuttelu vauvan hoitoonkin on sujunut ihan hyvin vaikka alkuun jännitin ihan mielettömästi, että miten osaankaan enää hoitaa pientä ihmistä. Yllättävän hyvin taidot ovat kumminkin muistuneet mieleen ja kaipa se vauvan hoito on kuin pyörällä ajo, eli sitä ei kai sitten ikinä unohda kokonaan. Onneksi napatynkäkin tippui jo neljän päivän iässä sillä pakko myöntää, että navan putsaus ei ole ikinä ollut minulle se helpoin homma ja nyt kun napatynkää ei enää ole tiellä, onnistuu navan puhdistuskin huomattavasti helpommin. Eilen oli Tyypillä ensimäinen kylpypäiväkin ja yllättävän hyvin muistin, kuinka liukkaaksi vauva tulee kun veteen laittaa öljyä. Harmi vain ettei minimies tykännyt yhtään kylpemisestä ja samantien veteen päästyään Tyyppi aloitti hervottoman huutokonsertin joka lakkasi vasta kuivauksen ja tissille pääsyn jälkeen. No, ehkä tuo kylpeminenkin muuttuu kivaksi ajan myötä.

Imetys
Toistaiseksi meillä mennään vielä täysimetyksellä ja vaikka kuinka uskoin etten tule koskaan julki-imettämään niin ensimäinen julkisella paikalla imetyskin on jo tehty. Kauppareissulla ei nimittäin ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin etsiä penkki ja ottaa Tyyppi rinnalle koska kauppaankaan ei oltu vielä päästy ja poika oli selkeästi jo hyvin kiukkuinen nälästään. Onneksi kyseessä oli hiljainen paikka ja ainoastaan yksi vanhempi rouva pysähtyi pällistelemään ja juttelemaan. Olisi kyllä kyseinen rouva voinut olla pysähtymättä, ei nimittäin ollut kovin luontevaa ruokkia lasta ja jutella mukavia samalla vieraalle ihmiselle... Imetystä olisi kumminkin tarkoitus jatkaa mahdollisimman pitkälle, vaikka liikoja en viitsi itseltäni odottaa, ei nimittäin Veetinkään aikana riittänyt täysimetys kuin noin neljään kuukauteen saakka, jonka jälkeen oli pakko siirtyä osittain kiinteisiin.

Periaatteeista luopuminen
Vaikka kuinka vannoin itselleni, etten tuttia anna tälle kolmannellekaan koska Eemil ja Veetikään eivät sitä tarvinneet pieninä. No, niinhän se lupaus itselleni meni jo ensimäisen kerran lähikaupassa käydessämme sillä tutilla oli helppo pitää Tyyppi hiljaisena hetken verran kunnes päästiin kotiin saakka ja pystyin vauvan ottamaan tissille. Mahdollisimman vähän yritän antaa tuttia jottei siitä tulisi jatkuva tapa, mutta saapa nähdä miten tutin käyttö jatkossa jatkuu...
Toinen mitä lupasin itselleni oli, etten ikinä nukuta vauvaa äitiyspakkauksen laatikossa, koska ajatus laatikossa nukkuvasta lapsesta oli jotenkin karu. Niin siinä kumminkin kävi, että Tyyppi nukkuu toistaiseksi äitiyspakkauksen laatikossa sänkymme vieressä, koska pinnasänky ei fiksusti mahtuisi minun ja J:n huoneeseen ja vielä en raaski vauvaa laittaa omaan huoneeseensa nukkumaan vaikka Eemil nukkuikin omassa huoneessaan heti syntymästään lähtien. Saapa nähdä siis jatkossa, kuinka moni periaate tulee unohtumaan vielä Tyypin vauvavuotena...

Nyt jo ikävä vauvavuotta...
Hulluhan minä olen, mutta nyt jo alkanut kaihertaa ajatus siitä, että Tyyppi tosiaan jäisi viimeiseksi lapseksi. Koko ajan yritän muistaa nauttia vauva-ajasta, koska tarkoitus tosiaan olisi jättää lapsiluku tähän kolmeen. Kolme poikaa on nimittäin aivan tarpeeksi meidän perheessä ja lisää ei ainakaan näillä näkymin ole tarkoitus hankkia. Toisaalta taas pakosti tulee mieleen että mitä sitten kun kaikki pojat ovat jo isoja? Aika menee niin nopeasti ja juuri tajusin, että kun Tyyppi on 1,5-vuotias, eli saman ikäinen kuin Veeti nyt niin Eemilkin on jo melkein 5-vuotias. Ja siitä sitten menee kohta esikouluun ja sitten ensimäiselle luokalle. Miksi lasten pitääkään kasvaa niin äkkiä? Onneksi kumminkin vielä on synnytyssupistusten aiheuttama kipu ja synnytystuska tuoreessa muistissa, joten ei todellakaan tekisi mieli kokea samaa uudelleen. Onneksi kumminkin toisaalta olen sen verran nuori, että aikaa on vielä hankkia lapsia myöhemminkin jos minusta ja J:stä siltä tuntuu.

Oma kuntoni
Niin kuin olen jo tainnut mainitakkin, niin oma kuntoni tuntuu aivan mahtavalta. Tai no, ei ehkä liikunnallisessa mielessä sillä hengästyn äärimmäisen pian huonon kunnon vuoksi, mutta muuten olo on aivan mahtava. Lievästä väsymyksestä huolimatta jaksan siivota ja touhuta isompien poikien kanssa huomattavasti paremmin kuin raskauden puolenvälin jälkeen ja olo on sellainen että voisin vaikka samantien alkaa treenaamaan ensi vuoden naisten kympille jos vain uskaltaisin. Ehkä kumminkin odotan vielä hetken ennen kuin alan kunnolla treenaamaan, jotta kroppa kerkeää edes jonkin verran palautumaan synnytyksen rasituksesta... 

Ensimäinen neuvola
Eilen oli tosiaan ensimäinen neuvola ja syntymäpainokin oli jo ylitetty 50 grammalla. Maito siis riittää ainakin vielä erinomaisesti ja koska mitään huolenaiheita ei ollut ja Tyyppi voi hyvin, on seuraava neuvola vasta ensi viikon perjantaina, vaikka normaalisti se olisi viikon päästä ensimäisestä neuvolasta. Saimme neuvolantädiltä kyllä muistutuksen putsata rähmivä silmä ja hiukan vielä erittävä napa erityisen huolella, mutta niin olen tehnyt jo ennen neuvolaakin joka vaipan vaihdon yhteydessä. Muuten neuvolakäynti oli suhteellisen lyhyt käynti sillä ei ollut mitään kysyttävää eikä huolen aiheita ja synnytyksestäkään ei jäänyt mieleen mitään mitä erityisesti olisin halunnut läpikäydä. Nyt siis tosiaan odotellaan vain seuraavaa neuvolaa ja ehkä muistan punnita itsenikin seuraavalla käynnillä jotta tiedän paljonko on tiputettavaa jotta pääsen tavoitepainooni ennen ensi kesää.