Lapsivuodeosastolla.

Kuten vähän jo synnytyskertomuspostauksessa sanoinkin, teen Jorvissa lapsivuodeosastolla viettämästäni ajasta nyt oman postauksensa.

Synnytyskertomukseen oli päässyt livahtamaan virhe, lapsivuodeosastolle siirryttiin hiukan ennen kymmentä, ei kahdeksan aikaan kuten kirjoitin...

Tyyppi ensimäisenä aamunaan.

Lapsivuodeosastolle päästyämme sain ilokseni todetta, että tuttuni oli edelleen työvuorossa (tai oikeastaan juuri lähdössä) sillä tiesin hänen olleen töissä kyseisenä iltana iltavuorossa, mutta luulin hänen jo lähteneen kotiinsa, olihan vuoron loppumisesta jo hetki aikaa. Tuttuni vilkaisi vauvaa ja totesi, että nähtäisiin seuraavana aamuna, itse olin tyytyväinen siihen että pääsin juuri sille osastolle mistä tunsin työntekijän, sillä oli huomattavasti kivempi kommunikoida tutun ihmisen kanssa. Tukihenkilöni sai tosiaan tulla myös hetkeksi vielä lapsivuodeosastolle ja siellä hän viettikin muutaman tovin, ennen kuin lähti bussilla kotiin. Itse jäin vielä hereille ihmettelemään pikkuista poikaa ja laittamaan Facebookkiin ilmoituksen vauvan syntymästä. Jonkun ajan päästä aloinkin nukkumaan, sillä tiesin ettei seuraavana yönä tulisi paljoakaan nukutuksi.

Olin saanut kätilöltä ohjeeksi herättää Tyypin viimeistään neljän tunnin välein syömään ja ensimäisellä heräämisellä poika heräsikin ihan itsestään kolmen tunnin unien jälkeen. Otinkin siis Tyypin viereeni tissille ja jatkettiin molemat unia. Seuraavan kerran kun pikkuinen heräsi syömään, tajusin edellisestä imetyksestä olleen 5,5 tuntia joten ilmeisesti maito oli noussut kohtuullisen hyvin jo tuossa vaiheessa. Vaihdoin Tyypin toiselle puolelle tissille ja jatkettiin jälleen unia.

Aamulla heräsin itse ennen pojan heräämistä ja en saanut enää unta. Osittain unettomuuteen saattoi vaikuttaa samassa huoneessa olleen toisen äidin vauva joka tuntui itkevän aivan koko ajan. Valitettavasti vauvan itkulle ei voi mitään ja tiesin, että tuota olisi vain kestettävä vaikka kuinka oma vauva nukkuisikin tyytyväisenä. Heti aamusta oloni oli kumminkin aivan loistava ja lueskelinkin jonkun aikaa tukihenkilöni minulle jättämiä naisten lehtiä ja odottelin aamupalakellon soimista.
Aamupala aika tulikin vastaan yllättävän pian ja vähän aamupalan syönnin lopetettuani tulikin tuttuni käymään huoneessa ja ilmoitti hoitavansa minua ja vauvaa sen aamun. Olin tästä enemmän kuin tyytyväinen, sillä oli paljon helpompi pyytää tuttua ihmistä näyttämään navan puhdistus jonka tekotavasta en ollut enää alkuunsakkaan varma vaikka se onkin onnistunut ongelmitta kahden vanhemmankin pojan kohdalla. Samalla kun tuttuni näytti navan puhdistuksen juttelimme niitä näitä ja vaihdoimme hiukan kuulumisia.

Loppupäivä meni vastaillessa sukulaisten soittoihin, syödessä, imettäessä ja vaippoja vaihtaessa. J ja Eemilkin kävivät yhdessä vaiheessa moikkaamassa minua ja vauvaa (Veeti jäi siskoni kanssa kotiin koska oli hiukan räkäinen) ja Eemil tuntui olevan hiukan hämmentynyt koko tilanteesta. Onneksi sain Eemilin kumminkin hieman rentoutumaan limun ja juttelun avulla ja lopulta poika vain ihmetteli erilaisia juttuja huoneessa, sekä sitä miksi vauva puree minun vatsaani (ei ilmeisesti ymmärtänyt että imetin / että vauva oli tissillä). Eemil sai myös sanottua, että vauva oli hänen mielestään kiva sekä hänen rakkaansa. Lievää pettymystäkin oli havaittavissa kun J ja Eemil olivat lähdössä kotiin kun minä ja Tyyppi jäätiin kumminkin vielä Jorviin.

Illalla vierailuaikaan Jorvissa tulikin sitten käymään tätini, tätini mies, serkkuni, enoni, enoni naisystävä, mummini ja tukihenkilöni. Oli kyllä kivaa saada jotakin juttuseuraa edes siksi hetkeksi, sillä yksinään puhuminen alkoi pikkuhiljaa jo tuntumaan hullulta, vaikka oikeastihan puhuin vauvalle (joka ei todennäköisesti sanaakaan oikeasti ymmärtänyt puheistani). Kumminkin vierailuajan jälkeen oli omalla tavallaan helpotus kun pääsin rauhassa imettämään ja syömään iltapalaa sillä vaikka minulla ei olekaan ongelmia imettää kenenkään nähden, ei se silti tunnu järin luontevalta juurikin vaikka suuren sukulaislauman edessä. Nukkumaankin menin ajoissa, sillä minulle oli hiukan puhuttu että jos kaikki olisi hyvin pääsisimme Tyypin kanssa kotiin jo seuraavana päivänä.

Onneksi olinkin mennyt kohtuullisen aikaisin nukkumaan sillä tämän yön unisaldo jäi huomattavasti vähäisemmäksi kuin ensimäisen yön. Tyyppi nimittäin roikkui lähes koko yön tissillä ja ei jostain saasta saanut kunnon imuotetta, joten itsekään en saanut nukuttua imettäessä lähes yhtään ja olo olikin aamulla kohtuullisen tärähtänyt...

Aamulla en malttanut nukkua kovinkaan myöhään vaikka yö olikin mennyt miten meni, sillä odotin kovasti lastenlääkärin tarkastusta ja päätöstä että pääsisimmekö jo kotiin. Kun aamuvuoron hoitaja tuli esittelemään itsensä ja kyselemään miten meni yö, kysyin samalla moneltako lastenlääkäri aloittaisi kierroksensa. Sain vastaukseksi yhdeksältä ja jäin siis odottelemaan sitä. Aika tuntui matelevan ja tuntui että oli kauhean vaikea keskittyä edes lehtiin sillä vilkuilin koko ajan kelloa. Vihdoin kello tuli yhdeksän ja vuorossa oleva hoitaja tuli ilmoittamaan, että voisin mennä jo odottelemaan lastenlääkärin tarkastusta. Lastenlääkäri puhui jonkun puhelunsa loppuun ja lopulta pääsimme huoneeseen.

Ensimäiseksi lastenlääkäri kyseli lonkkaluksaatiostani joka diagnosisoitiin joskus kun olin ylä-asteella, eli valitettavasti liian myöhään hoitoa ajatellen. Tämän vuoksi myös Tyypin lonkat tutkittiin erityisen tarkasti vaikka lonkkaluksaatio periytyykin yli kolme kertaa harvemmin pojille kuin tytöille. Mitään huolestuttavaa ei löytynyt lonkista ei muutenkaan, joten saatiin lastenlääkärin lupa lähteä valmistautumaan kotiutumiseen. Osaston hoitaja sanoi, että täytyisi vielä odottaa että hän printtaa joitain neuvolaan vietäviä lappuja ja niinpä meninkin keräämään tavaramme kasaan vuodepaikaltani.

Aika tuntui matelevan vieläkin hitaammin nyt kun tiesin että pääsisimme kotiin. Soitin J:lle ja pyysin häntä soittamaan äitipuolelleen josko tämä voisi lainata autoaan. Puhelun jälkeen vaihdoin Tyypille kotiinlähtövaatteet ja tarkistin varmaan sata kertaa, olinko pakannut kaiken omaisuuteeni jottei Jorviin jäisi varmastikkaan mitään sinne kuulumatonta. Onneksi J:n äitipuoli suostui lainaamaan autoaan ja J lähtikin hakemaan autoa Veetin kanssa kun Eemil oli siskoni kanssa siskollani käymässä. Joskus yhdentoista aikaan sain hoitajalta neuvolaan vietävät paperit käteeni ja soitin J:lle, että menisin Jorvin kahvion "terassille" odottamaan ja näin J ei joutuisi etsimään parkkipaikkaa turhaan.

Pian sen jälkeen kun olin päässyt Jorvista ulos, ilmestyi J ja näin ollen matka kohti kotia saattoi alkaa.

Tyyppi kotiinlähtö vaatteissa.

Huomenna olisikin sitten jo ensimäinen neuvola ja yritän keretä kertomaan siitä sitten huomenna ja samalla yritän kertoa ensimäisestä viikostamme kolmilapsisena perheenä.