Imetyksestä.

Imetyksestä voidaan olla hyvinkin montaa eri mieltä ja itsehän ajattelin jo Eemilin odotusaikana että tietenkin imetän juuri niin pitkään kuin mahdollista, mieluiten täysimetyksellä lähemmäs puolen vuoden ikään. No, kuten kaikki tietävät, eivät asiat aina mene suunnitellusta ja niinpä maidon tulo loppui kuin seinään hyvin aikaisessa vaiheessa ja vaihtoehtona ei siis ollut useista yrityksistä huolimatta muu kuin korvikkeen antaminen. Varsinkin ensimäisen lapsen kohdalla tämä oli hyvin kova paikka, sillä kaikkialla toitotettiin imetyksen tärkeyttä ja sitä, että lapsi pysyy paljon terveempänä rintamaitoa saadessaan kuin korviketta saadessaan. Tätä asiaa ei ollenkaan parantunut Eemilin monet korvatulehdukset joiden vuoksi päivystyksessä ja terveyskeskuksessa saatiin juosta vähän väliä ja itseasiassa mietin edelleenkin välillä, että jos olisin pystynyt imettämään pidempään, olisiko Eemil oikeasti ollut terveempi?

Veetin kanssa imetys taas onnistui hieman paremmin ja tavallaan loin itselleni alkuun hirveät paineet imetyksen onnistumisesta. Täysimetinkin Veetiä kolmen kuukauden ikään saakka, kunnes pelkkä rintamaito ei enää riittänyt vaan neuvolasta tuli kehoitus antaa lisäruokana jo vellejä, sekä aloitella soseita. No, kiinteiden alkamisen jälkeen imetinkin enää vain satunnaisesti ja julki-imetystä en edes harkinnut sillä vierastin ajatusta tissi paljaana yleisillä paikoilla hengaamisesta. Loppujen lopuksi osittaisimetystä kestikin sitten kuuden kuukauden ikään saakka, kunnes olin itse niin väsynyt Veetin kanssa samassa sängyssä nukkumiseen jonka vuoksi omat yöuneni kärsivät. Imettäessäni en siis vain osannut pitää unikoulua, sillä oli niin paljon helpompi tunkea tissi lapsen suuhun ja jatkaa itse uniaan. Vieroitus tissistä onnistui äärimmäisen helposti sillä pikkusiskoni tuli kaverinsa kanssa meille vahtimaan Veetiä yöksi ja samalla vietimme tupareitamme. Toiseksi yöksi Veeti meni kaverilleni ja sen jälkeen kaikki juominen tapahtuikin tuttipullosta korvikkeen muodossa.

Nyt Tyypin suhteen osaan olla ottamatta turhia paineita imetyksestä vaikka maitoa ei tunnu edelleenkään tulevan tarpeeksi kaikennäköisistä maidontulon lisäämisyrityksistä huolimatta. Tällä hetkellä ajattelen että imetys onnistuu jos on onnistuakseen, turha siitä on ylimääräisiä paineita ottaa kun huolia ja stressiä tuntuu olevan välillä muutenkin ilman että niitä luo turhaan omassa päässään yhtään enempää. Nyt jo olen muutaman kerran antanut lisämaitoa korvikkeen muodossa iltaisin jotta iltaraivoaminen rauhoittuisi edes jonkin verran, ei meinaan pää kestäisi muuten jos lapsi normaalin iltaraivoamisen lisäksi raivoaisi vielä tissillä kun ei maitoa tule tarpeeksi. Lisämaito on siis annettu aina molempien tissien tyhjenemisen jälkeen, eli yritys maidontulon lisääntymiseen on kova, josko se imetys vielä lähtisi paremmin käyntiin.
Imettää tahtoisin tälläkin kertaa vähintään puolen vuoden ikään saakka, mutta oma usko imetyksen onnistumiseen on hieman heikko. Nyt jo olen meiannut muutaman kerran luovuttaa, koska tuntuu turhalta edes yrittää jos ei maitoa vain tule. Ja varmasti siis juon sekä syön tarpeeksi, eli siitä ei maidon vähyys johdu. Jostain aivojen nurkasta on kumminkin aina tullut ajatus että vielä kannattaa yrittää ja yritänkin niin kauan kunnes yritys alkaa stressata liikaa tai en vain jaksa. Tyyppi siis nukkuu imetyksen vuoksi toistaiseksi melkein joka yö minun ja J:n vieressä, josta sitten siirtelen omaan petiin nukkumaan jos olen hereillä vielä kun vauva nukahtaa tissille...
Julki-imetykseenkin on tullut ihan toisenlainen ajatustapa. Imetystä on siis harrastettu jo muunmuassa Ikeassa, kahvilan terassilla, kauppakeskuksessa ja bussipysäkillä. Huomaa kyllä hyvin ettei ihmiset ihan täysin sulata yleisellä paikalla imettämistä, sillä poikkeuksetta saan osakseni kummastelevia katseita ja huomaan kuinka varsinkin nuoret vilkaisevat ja alkavat supattaa keskenään. Tässäkään kyse ei siis ole siitä, että olisin tissi paljaana kaiken kansan nähden, vaan peitän tissit liinalla niin ettei kukaan ulkopuolinen näe senttiäkään paljasta pintaa tissien alueelta. Miksi ihmeessä ihmisten pitää siis tuijottaa ja supatella keskenään? Pakkohan lapsen on saada ruokaa jos nälkä yllättää ja koska helpoin tapa ruokkia lapsi nyt sattuu olemaan imetys, niin mikä siinä on niin kummallista? En tosiaankaan nauti ihmisten tuijotuksesta ja siitä tulee suoraan sanottuna hyvin vaivautunut olo, mutta milläs saat ne ulkopuoliset tajuamaan ettei se tuijotus yhtään ainakaan paranna asiaa? Ja jos joku tosiaan pitää julkisella paikalla imetystä niin vastenmielisenä niin miksi ihmeessä pitää jäädä tuijottamaan?

Mitäs mieltä te lukijat olette julkisella paikalla imettämisestä? Jäättekö tuijottamaan ja kummastelemaan toimintaa vai onko se ihan normaalia mielestänne? Vai pitäisikö imetys julkisella paikalla jopa kieltää? Olen nimittäin myös kuullut ettei esimerkiksi joissain kahviloissa saisi imettää...