Pöpökammoisuus

Lauantaina Megamyynti areenalla äärimmäisen pöpökammoiseen naiseen törmäämisen jälkeen ole alkanut miettimään, että mistää johtuu osan ihmisten hysteerinen kammo pöpöjä kohtaan? Ja mistä tulee luulo että pienet vauvat suunnilleen kuolevat yleiseltä paikalta saamiinsa pöpoihin lähes poikkeuksetta jos niiden kanssa menee johonkin jossa on vähänkin enemmän ihmisiä? Tuo kyseinen rouva kun ei tosiaankaan ollut ainoa joka on ihmetellyt sitä kuinka voin liikkua pienen vauvan kanssa niin sanotussa väenpaljoudessa, vaan samantyyppisiä rouvashenkilöitä on tullut vastaan Eemilin ja Veetinkin ollessa pieniä. Eemilin ollessa pieni sain kerran kuulla jopa ihmettelyitä siitä kuinka uskallan tuoda lapsen rattaissa koirapuistoon ja huoli ei suinkaan ollut kyseisellä rouvalla se, että vaikkapa äitini rottweiler hyppäisi innostuksissaan vaunuihin vaan nimenomaan koirapuistossa olevat pöpöt. Tässä tapauksessa voisin kumminkin kuvitella että se koira tuo samat pöpöt asuntoon sisälle joka tapauksessa, joten isompi huolenaihe sietäisi olla nimenomaan ne koirat.
Itsekin olen muunmuassa pienenä syönyt koirannappuloita koiran kanssa samaan aikaan ja samasta kupista ja silti olen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Mitään korvatulehdusta, oksennustautia ym. normaaleja lastentauteja pahempaakaan minulla ei ole ikinä ollut. Joten se niistä koiran mukanaan kantamista pöpöistä. Itse en ainakaan niihin henkilökohtaisesti usko.

Lisäksi mielestäni on aivan järjetöntä väittää ettei pienen vauvan kanssa saisi liikkua yleisillä paikoilla ainakaan pariin viikkoon, mielellään noin kuukauteen. Ja tätä väitettähän en todellakaan ole kuullut yhdenkään ammattilaisen suusta, vaan nimenomaan minun tapaani toimia arvostelevilta rouvilta. (Nimenomaan rouvilta, yksikään vieras mies ei ole luojan kiitos tullut ikinä edes juttelemaan, saatika arvostelemaan tapaani toimia lasten kanssa.) Neuvolassakin on kaikkien kolmen lapsen kohdalla sanottu, että liikkua voi vapaasti kunhan kukaan kipeänä oleva ei esimerkiksi aivastele tai yski vauvaa kohden tai mene lähmimään vauvaa. Talvivauvojen kanssakin ainoa rajoitus liikkumisen suhteen oli, että kauheilla pakkasilla ei saa mennä pienen vauvan kanssa ulos, koska vauvan keuhkot eivät kestä kovin suurta pakkasta. Ja sekään ei siis liity millään tavalla pöpöihin.
Lisäksi olen ihmetellyt noiden yleisillä paikoilla liikkumisesta valittavien ihmisten logiikkaa sen suhteen, että miten he kuvittelet esimerkiksi yksinhuoltajan käyvän kaupassa jos ei vauvan kanssa? Pientä vauvaa kun ei voi hoitoon jättää ja kaikilla tuskin on tukijoukkoja jotka suostuvat käymään kaupassa joka kerta kun sieltä jotakin tarvitaan. Lisäksi uskoisin että tosiaan on olemassa naisia, jotka ovat yksinhuoltajia heti synnytyslaitokselta lähtien ja ne valitettavasti tuskin olevat kovin harvinaisiakaan. Ja vaikkei oma äitini ollutkaan yksinhuoltaja pikkuveljelleni, joutui hän silti ihan yksinään vauvan kanssa kauppaan kun pikkuveljeni oli vajaa kaksi vuorokautta vanha. Vaippoja oli nimittäin pakko ostaa. Hengissähän tuo pikkuveljenikin on edelleen, eikä hänkään ole sairastanut mitään normaaleja lastentauteja pahempaa. Enpä siis usko että yleisiltä paikoiltakaan kantautuisi vauvaan mitään tappavia pöpöjä ellei sitten joku juuri sillä hetkellä sairastava tule pärskimään vaunuihin jossa lapsi on.

Ja voihan kotootakin saada vaikka mitä pöpöjä jos tuolle linjalle lähdetään. Meillä meinaan muunmuassa Veeti käy hyvin ahkeraan dyykkaamassa roskapusseja ja taisi Eemilkin tehdä pienenä ihan samaa. Ja on Veeti käynyt muutamaan kertaan kissanhiekkalaatikkoakin "siivoamassa", eli ottanut kissanhiekkalapion ja yrittänyt tunkea sitä kissanhiekkalaatikkoon joka onneksi on kannellinen, eipä tule ainakaan lapsen kaivettua kissan jätöksiä sieltä. Nyt tuo kissanhiekkalaatikko innostus on onneksi hieman laantunut Veetiltä ja joka käänteessä ei olla enää karkaamassa sitä kaivamaan, mutta terve tuo lapsi silti on.
Eikä mielestäni lapsiperheen asunnon pidä kiiltää joka hetki, vaikka osa tutuistani ja sukulaisistani kauhistelee kuinka silloin tällöin saattaa lattialla olla joku poikien sinne heittämä leipä tai tiskejä saattaa olla tiskaamatta, eikä meillä edes imuroida päivittäin. Siis ajatella, meillä kun on muutakin tekemistä kuin siivota koko ajan. Tottakai kadehdin hieman niitä lapsiperheitä joiden asunnot kiiltävät koko ajan ja jotka uskaltavat sisustaa pääasiassa valkoisella, itse en vaan ymmärrä miten se on mahdollista... Olen nimittäin huomannut että jos esimerkiksi me tahtoisimme asuntomme olevan koko ajan virheettömän siisti, ei me kerettäisi muuta tekemään kuin siivoamaan. Onneksi perussiisteys on kumminkin helppo ylläpitää ja vastutuskykyhän siinä kasvaa kun kotona saa olla se muutama pölypallo vaikka sängyn alla ja lattialle heitetty leivänpala ei ole maailmanloppu...

Loppuun voisin vielä lisätä, että tunkeehan lapset ulkonakin vaikka mitä suuhunsa enkä silti tiedä yhdenkään lapsen kuolleen esimerkiksi hiekkaa tai lunta syötyään.

Miten te lukijat, kiiltääkö teidän asunnot? Ja pelottaako pöpöt?