Kissapohdintaa.

Meillähän on siis tosiaan pian 2-vuotta täyttävä kissapoika ja nyt olen alkanut pohtimaan, josko sittenkin olisi parempi etsiä Rievulle uusi koti. Siis toki kisu saa rapsutuksia aina silloin kun kerkeän rapsuttelemaan (J ei pahemmin kissalle huomiota anna sillä Riepu on minun lemmikkini ja sopimuksemme oli että hoidan lemmikkini täysin itse jos sen otan), hiekkalaatikko siivotaan tarpeeksi usein ja ruokaa tulee aamuin illoin. Lisäksi rokotukset ja madotukset hoidetaan tietenkin ajallaan. Asiassa on kumminkin mutta...

Olen nimittäin alkanut miettimään, saako kissa tarpeeksi huomiota kun suurin osa omasta ajastani menee vauvan tarpeiden hoitamiseen ja vapaa-aikani isompien poikien ollessa hereillä menee pääsääntöisesti isompien poikien huomioimiseen ja kotitöihin. Iltaisin poikien nukkuessa en sitten enää kauaa jaksa hereillä kukkua vaan nukkumatti kutsuu kyllä hyvin pian poikien mentyä nukkumaan. Toki tiedän ettei olisi kannattanut lemmikkiä hankkia ollenkaan jos epäilee aikansa riittävyyttä, mutta kun lapsia ei tosiaan pitänyt tulla enempää, ei ainakaan pitkään aikaan. Tiedän myös, että aika tulee riittämään paremmin kunhan Tyyppi hieman kasvaa lisää ja silloin kissakin tulee tietenkin saamaan enemmän huomiota, mutta koska en voi etukäteen tietää kuinka kauan vauvan iltahuudot tulevat jatkumaan tai kuinka kauan Tyyppi haluaa hengata kaiken aikansa sylissä niin en tiedä kauanko kissa joutuu olemaan vähemmällä huomiolla. Ja mistä tietää milloin kissa on tyytyväinen saamansa huomion määrään?
Riepu viihtyy kyllä päivänsä omissa oloissaan lähes kokonaan ja tulee kyllä viereen norkoamaan kun kaipaa huomiota. Lisäksi isommat pojat huomioivat kyllä kissaa silloin kun itse en kerkeä ja osa vieraistakin antaa Rievulle huomiota, mutta jotenkin itselläni on huono omatunto kun en kerkeä antamaan niin paljon huomiota kuin alkuun.

Toisaalta taas tuntuisi tyhmältä stressata kissaa uudella omistajalla vain sen vuoksi ettei vähään aikaan pysty kiinnittämään huomiota siihen niin paljon. Lisäksi Riepu tuntuu olevan erittäin tärkeä isommille pojille, kissaa leikitetään suht usein ja sen vieressä nukutaan päiväunia. Omasta mielestänikin on ihana kun niinä iltoina kun jaksan jäädä katselemaan telkkaria kaikkien kolmen pojan mentyä nukkumaan, tulee Riepu viereeni kehräämään ja kerjäämään rapsutuksia.

Sitten taas huonoa omaatuntoa ei paranna yhtään se kun muutamat tutut ovat kommentoineet, että kissalle olisi parempi etsiä uusi koti sillä kissa kuulemma kärsii vähästäkin ajasta vähemmällä huomiolla. Vaikka kuinka uskoisin itse asian olevan toisin, niin hankala se on olla kuuntelematta ulkopuolisten kommentteja, mutta kun aika ja jaksamus ei vain riitä kaikelle mille haluaisi tällä hetkellä ja valitettavasti pojat menevät kissan edelle huomion antamisessa.

Ehkäpä kumminkin seurailen tilannetta vielä jonkun aikaa ja en ainakaan tee hätiköityjä päätöksiä. Kummasti kyllä helpottaa kun pääsee ajatuksiaan purkamaan tekstiksi ja ne ajatukset on tosiaan helpompi purkaa osiksi kun siitä kirjoittaa. Jos blogissa sattuu kissaihmisiä käymään, niin mitäs mieltä te olette, kärsiikö kissa jos saa jonkun aikaa vähemmän huomiota? Tai onko itsekkäästi ajateltu etten hanki kissalle uutta kotia koska uskon ajan riittävän paremmin kolmelle lapselle, sekä lemmikille jonkun ajan päästä?