sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Amolla leikkimässä.

Angry Birdsejä! Ja Eemilillä selässään Color Me Mine reppu.
Käytiin siis tosiaan keskiviikkona Amolla tutustumassa talven uutuus leluihin ja peleihin kun meidät sinne kerran oltiin kutsuttu. Niilokin oli mukana ja Veetikin olisi tullut jossei olisi ollut niin kauheassa räkätaudissa, joten katsottiin parhaaksi jättää herra räkänokka kotiin sairastamaan rauhassa. Itse olin alkuun kiinnostunein joulun Angry Birds leluista ja vihaisia lintuja löytyikin siis vaikka minkälaisia. Yllä olevassa kuvassa on vain pieni osa Amon Angry Birds tarjonnasta ja Eemil oli innoissaan tutkimassa kaikki linnut yksitellen ja voisinkin kuvitella, että joululahjatoiveisiin eksyy yksi jos toinenkin vihainen lintu.

Rakas joulupukki, saisinko tälläisen meille? (Kuvasta ei hahmota kokoa, mutta kyseessä oli jättimäinen pehmolelu)

Tämä yhtä iso lintu kelpaisi myös...
Kun Eemil tahtoi lähteä lintujen luota tutkimaan muita leluja, olisin itse voinut jäädä pidemmäksikin aikaa tutkimaan vihaisten lintujen tarjontaa. Mutta kun poika näki niin paljon erilaisia leluja, ei voinut jäädä paikalleen ettei tuo tuholainen olisi vahingossakaan rikkonut mitään.

Nikkon valmistama radio-ohjattava hieman pienemmille lapsille.

Eemil rakastui Nikkon Hello Kitty radiohjattavaan.
Seuraavaksi Eemil bongasi radio-ohjattavat. Ja mikä riemu siitä syntyikin kun poika pääsi ajelemaan radio-ohjattavalla pitkin Amon sisätiloja, vaikkakin harmistuskin kerkesi syntymään kun Nikko Nano VaporizR oli varattu pidemmän tovin, sillä moni muukin poika halusi päästä leikkimään radio-ohjattavalla joka oli vesialtaassa ja kulkee siis sekä vedessä, lumessa ja maalla. Vuoroa odotellessa olikin hyvä tutkia muita radio-ohjattavia ja pakko myöntää että itse hieman ihastuin Fast and Furiousin auton malliin tehtyyn radio-ohjattavaan, sekä jättikokoiseen maastoautoon joka kuulemma soveltuu erittäin hyvin ulkona ajamiseen, kuulemma jopa paremmin kuin sisällä ajamiseen.
Toisaalta myös tykästyin tuohon pienemmille lapsille tarkoitettuun radio-ohjattavaan joka kulkee hieman vähäisemmällä vauhdilla kuin isommille tarkoitetut ajoneuvot ja ohjaimessa on tasan kaksi nappia, joista toisesta auto liikkuu eteenpäin ja toisesta kääntyy. Ei siis tosiaankaan liian vaikea pienen lapsen ymmärrettäväksi. Eemil tykkäsi eniten tuosta ratin muotoisesta ohjaimesta kun sillä pystyi samaan aikaan leikkimään ohjaavansa autoa ratilla...
Kun vihdoin tuli Eemilin vuoro kokeilla vesialtaassa olevaa radio-ohjattavaa, oli ilo suuri. Harmi vain ettei Eemil ihan kunnolla tajunnut ohjaimen käyttöä ja poika pyöritti autoa suurimman osan vain ympyrää vesialtaassa, mutta eipä se haittaa. Pääasia että ilo oli ylimmillään Eemilin leikkiessä. Sainpahan myös varmuuden, etten hanki tuollaista isompien lasten radio-ohjattavaa ihan muutamaan hetkeen Eemilille, odotellaan siis rauhassa että poika kasvaa...

Jättikokoinen autoratakin löytyi.

Ja potkupyörääkin päästiin kokeilemaan.
Vaaleanpunainen potkuauto oli pop.

Poliisiauto piti tietenkin tankata ennen ajoa.

Tulipalokin sammutettiin.

Auton tankkausta.

Paloautolla leikkimistä.
Nuo isot potkuautot olivat kumminkin lähes paras juttu. Niillä leikittiin pitkään ja hartaasti, eikä poika olisi tahtonut ollenkaan lähteä leikkimästä autoilla ja sain maanitella Eemiliä pitkään että päästiin hakemaan minulle edes kahvia. Samantien kun kahvi oli kupissani, tuli kumminkin kiire leikkimään takaisin autoilla. Onneksi autojen lähellä oli myös penkit, jotta sain itse istua ja katsella pojan touhuamista. Samalla kun Eemil tutki autoja, tutkin itse noita taustalla näkyviä suht isoja muovisia taloja / kauppoja. Eemilin huoneeseenhan siis mahtuisi tuollainen isohko talo ja semmoinen olisi kiva, mutta en edes uskalla miettiä paljonkohan tuollainen iso talo maksaisi + vaikka talolla onkin kokoa, tulisi isommille pojille kumminkin tappelu siitä kumpi talossa saisi leikkiä...
Kun itse kyllästyin vihdoin istuskelemaan paikallani ja halusin tutkimaan muita leluja, totesi Eemil ettei ainakaan tahdo lähteä kotiin, ei ikinä, vaan jäisi kuulemma leikkimään koko yöksi Amolle. Harmi vain etten ollut ihan samaa mieltä tästä suunnitelmasta...

Kaksosten hoitamista.

Eemilille tuli kiire toisen vauvan luo.

Lenkille lähössä.

Tuttipulloon tutustumista.

Ruoka-aika.

Baby Annabellalle tuli ilmeisesti väsy.

Ja heräämisen jälkeen piti tietty mennä pissalle.
Illan ehdottomasti paras juttu oli kumminkin Baby Born, sekä Baby Annabella. Aikaisemmin olenkin jo kirjoittanut blogiini siitä, kuinka Eemil rakastaa leikkiä ns. tyttöjen leluilla ja nyt se tuli taas nähtyä. Kun Eemil kerran huomasi nuo nuket, niin loppuilta vietettiinkin sitten nukeilla leikkien ja kaksosia hoitaen. Eemil siis lykki Baby Bornin kaksostenrattaissa kahta Baby Bornia ja oli pakannut tietenkin mukaansa kaiken vauvan hoitamiseen tarvittavan, niin kuin esimerkiksi tuttipullot ja vaipat. Siellä Eemil sitten työnteli kaksostenvaunujaan ylpeänä ja aina välillä pysähtyen joko syöttämään vauvaa, viemään vauvaa pöntölle tai laittamaan vauvan nukkumaan. Ihan ehdoton hitti oli selkeästi kumminkin tuo Baby Bornin vessanpönttö, josta kuului pisaamisen tai piereskelyn ääniä kun nuken laittoi pöntölle ja pöntön sai myös vedettyä tarpeiden teon jälkeen. Harmi vain ettei tuollainen Baby Born ja sen ikioma pönttö mahdu millään tapaa joululahjabudjettiimme, sillä pöntön suositushinnan ollessa 49 euroa, ylittää se reippaasti summan jonka olen valmis laittamaan leluun jota en laske edes kehittäväksi.
Katsoo nyt sitten josko Eemil saisi joululahjaksi ihan tavallisen nuken kun tuo nuken hoito näytti olevan sen verran mieluista tekemistä ja voin vain olla onnellinen siitä että Eemil tuskin osaa kaivata noin hienoja nukkeja, vaan pojalle kelpaa todennäköisesti normaalikin nukke jolla ei ole ylimääräisiä toimintoja, vaikka sellainen olisi tietenkin hieno...

Radio-ohjattava lähti karkuun ja pojalle tuli kiire.
Eemil ei olisi millään malttanut jättää vauvoja nukkumaan kun koitti lähdön aika, mutta suostui lopulta lähtemään kotiin. Poika oli kyllä niin väsynyt illalla ettei paljon tarvinnut nukutella, taikka lukea iltasatuja vaan Eemil nukahti lähes samantien kun sai pään tyynyyn. Juttuakin riitti tästä reissusta vaikka muille jakaa ja saapa nähdä kuinka pitkä joululahjatoivelistasta tulee, sillä Eemil keksi Amolta todella monta lelua jotka tahtoo ehdottomasti koristamaan huonettaan... Eikä sen puoleen, löysin itsekin monta lelua jotka voisin haluta pojille, mutta katsellaan ja mietitään...

2 kommenttia:

  1. Onpa kiva blogi! Liityin lukijaksi. Tervetuloa kurkistamaan myös mun blogia, osoitteeseen kotiaitikoulu.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kommentistasi ja pitääkin käydä kurkkimassa kunhan kerkeän :)

    VastaaPoista

Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)