Diagnoosi.

Kävin siis tosiaan tiistaina sairaalassa jälleen ja toivoin kuulevani diagnoosin mysteerisairaudelleni. Toivon myös, etten joutuisi leikkaukseen sillä sen aikaisessa ajassa olisi liikaa järjesteltävää muunmuassa lastenhoidon ym. kanssa ja itse en tosiaankaan ole persoona, joka osaisi vain hengata kotona tekemättä yhtikäs mitään (tai esimerkiksi olla siivoamatta lähes joka hetkeä tai olla riehumatta isompien poikien kanssa).

Lähdinkin siis jälleen tarpeeksi ajoissa viemään poikia hoitoon tuohon melkein naapuriin, enoni naisystävälle (Kiitos teille tuhannesti kun auttelette tarvittaessa!) ja hetken siinä juteltuani, lähdin bussipysäkille. Bussissa jännitys kasvoi koko ajan vain enemmän ja enemmän sitä mukaa, mitä lähemmäs pääsin sairaalaa. Ilmoittauduin ja menin odottamaan omaa aikaani kirurgiselle osastolle. Olin reippaasti ajoissa, sillä bussien aikataulut eivät olleet puolellani ja jos olisin mennyt seuraavalla, olisin myöhästynyt ajastani jos bussi olisi ollut myöhässä edes kolme minuuttia, siksi päätinkin suosiolla mennä aikaisemmalla bussilla ja odotella sairaalalla jonkun aikaa. No, olisin ihan hyvin voinut mennä sillä seuraavalla bussilla sillä kirurgi otti minut vastaan 20 minuuttia myöhässä ja tuo ylimääräinen odottelu ei parantanut yhtään stressaamistani...

Vihdoin pääsin kirurgin juttusille ja heti alkuun hän sanoi, ettei tarvetta leikkaukselle olisi. Sen jälkeen kirurgi kertoi viime viikkoisten verikokeiden tulokset, joista selvisi että maksa-arvot olivat edelleen hieman koholla, mutta lähteneet laskuun. Samoin tulehdusarvot olivat hieman koholla. Diagnoosiksi sain siis sappikivet, jotka olivat ilmeisesti jääneet joksikin aikaa jumiin ja sitten lähteneet itsekseen liikkeelle. Ilmeisesti nuo jumiin jääneet sappikivet olivat myös aiheuttaneet tulehduksen sappeen, joten sain reseptin antibiootteihin joilla tuo tulehdus toivottavasti häviää ja kivut lähtevät pois.

Jatkoksi sain lähetteen kuukauden päähän kontrolliverikokeisiin, joissa tarkistetaan vielä sekä maksa-, että tulehdusarvot ja että ne ovat laskeneet normaalilukemiin. Lisäksi sain lähetteen kontrolliultraan, jossa ultrataan ylävatsa ja katsotaan ettei sapessa ole kiviä, tai muutakaan sinne kuulumatonta. Tuo kontrolliultra olisi siis puolen vuoden päästä.

Helpotti huomattavasti kun sain tietää diagnoosin ja sen, ettei ettei minulle ole mitään vakavaa. Hieman pitää karsia ruokavaliosta ruoka-aineita jotka aiheuttavat sappikiviä helpommin, mutta muuten voin taas elää normaalia elämää ja jatkaa siis laihdutus / kunnonkohotusprojektia normaalisti. Toivon myös etteivät sappikivut tule takaisin, sillä se kipu on niin helvetillistä etten toivoisi sitä pahimmalle vihamiehellenikään...