Saimme siis Amolta testattavaksemme Vuoden perhepeliksi 2013 valitun Super Farmari pelin, joka opettaa pelin ohessa laskemista, suunnittelua ja riskien laskelmoimista. Peli on tarkoitettu 7+ vuotiaille ja 2-4 pelaajalle, mutta päätin kokeilla josko Eemil ymmärtäisi pelin idean, vaikka Eemil onkin vasta kohta 4-vuotias ja ei siis aivan sitä ikäluokkaa jolle peli on tarkoitettu.
Pelin historiasta sen verran, että peli on alunperin keksitty puolalaisen matemaatikon Karol Borsukin toimesta vuonna 1943 ja pelin luultiin kadonneen kokonaan sotavuosien jälkeisessä kaaoksessa, mutta 1990-luvulla peliä löydettiin yksi kappale ja se otettiin uudelleen tuotantoon. Peli siis ilmestyi Suomessa 70 vuotta alkuperäisen ilmestymisen jälkeen ja vaikka peli onkin iäkäs, voitti se siitä huolimatta Vuoden perhepeli 2013 tittelin.
Pelin tarkoituksena on kerätä pelilaudalleen yksi kani, lammas, porsas, lehmä ja hevonen ja alussa jokainen saa laudalleen yhden kanin jotta aloitus olisi niin sanotusti helppo. Eläimiä kerätään pelin edetessä noppia heittämällä, mutta lehmän ja hevosen voi saada ainoastaan muita eläimiä vaihtamalla jottei peli menisi liian helpoksi. Pelin siis voittaa se, jolla on ensimäisenä kaikkia erilaisia eläimiä yksi kappale laudallaan.
Jottei peli olisi kumminkaan liian nopea voitettava, eikä kumminkaan liian helppo, on nopissa myös susi ja kettu, jotka saadessaan pelaaja menettää joko kaikki kaninsa (ketun saadessaan) tai kaikki muut eläimet paitsi yhden hevosen ja yhden lehmän (suden saadessaan). Itse en ollut aivan sata prosenttisen varma kumpi oli susi ja kumpi kettu, joten päätimme että enemmän kettua muistuttava on kettu ja enemmän sutta muistuttava on susi. Sutta ja kettua vastaan voi tietenkin myös puolustautua hankkimalla joko ison tai pienen koiran, tai vaikkapa molemat. Iso koira suojaa sudelta ja pieni koira luonnollisesti ketulta ja nämä koirat voi hankkia vaihtamalla kerättäviä eläimiä suojelevaan koiraan.
Kokeilimme eilen peliä Eemilin kanssa kahdestaan ja poika ymmärsi pelin idean yllättävän äkkiä. Vaikkei Eemil osaakkaan vielä laskea, autoin poikaa laskemaan vaihtoon tarvittavia eläimiä ja lopputulos oli että Eemil voitti minut. Poika oli iloinen ja itseäni hieman niin sanotusti hävetti hävitä 3,5-vuotiaalle lautapelissä joka oikeasti vaatii jonkin verran ajattelemistakin. Yllätys oli myös se, että Eemil tunnisti kaikki laudalla olevat eläimet ja osasi laittaa eläimet oikealle paikalle laudalla. Ensimäinen pelikerta oli ohi todella pian, sillä kumpikaan meistä ei saanut nopista sutta tai kettua eikä eläimet näin ollen vähentyneet. Melkeinpä voisi sanoa, että peli oli harmittavan nopeasti ohi sillä juuri kun Eemil kerkesi enemmän innostua pelistä, oli se jo ohi...
Tänään kokeilimme peliä niin, että pelaamassa oli minä, J ja Eemil ja pelihetki olikin oiva tekeminen päivään jolloin on satanut koko päivän eikä Eemilille keksi pahemmin uutta tekemistä kun ei Veetikään tahtonut leikkiä veljensä kanssa. Lisäksi Super Farmari oli helppo peli pelata imettäessäkin, eli edes Niilon nälkäisyys ei häirinnyt pelihetkeä.
Aluksi J ei tuntunut millään ymmärtävän pelin sääntöjä ja meinasikin jo turhautua koko peliin, mutta kun herra ymmärsi vihdoinkin pelin idean, eläytyä hän peliin mukaan kunnolla. Ensimäinen joka sai suden ja menetti siis kaikki eläimensä oli Eemil ja ihme kyllä poika ei ollut moksiskaan vaikka kaikki eläimet menettikin laudaltaan. Seuraavaksi suden sai J ja menetti kaikki vaivalla keräämänsä eläimet, sillä J yritti taktikoida ja kerätä ison lauman kaneja ja vaihtaa ne sitten ns. kalliimpiin eläimiin. Tämä taktikointi ei siis selkeästikään toiminut. Seuraavaksi sainkin sitten itse suden ja menetin kaikki muut eläimeni paitsi hevosen, jonka olin onnekseni viime kierroksella vaihtanut minulle muista eläimistä.
Tämä pelikierros kestikin siis huomattavasti kauemmin kuin eilinen pelikierros kahdestaan Eemilin kanssa sillä jokainen menetti vuorotellen kaikki eläimensä sudelle. Oli kumminkin kiva kun Eemil jaksoi keskittyä koko pelin ajan, vaikkei tavallisesti keskity lähes mihinkään yhtä antaumuksella. Eemilin harmiksi J kumminkin voitti tämän kierroksen ja poika sai kauhean itku-potku-raivo kohtauksen, joten häviämistä täytyy selkeästi harjoitella ja yrittää selittää pojalle ettei aina voi voittaa vaikka kuinka tahtoisi...
Tämä peli tulee varmasti jäämään sadepäivien iloksi ja täytyy toivoa että Veetikin kasvaisi pian sen verran että voisi ottaa osaa peliin. Vaikka peli olikin siis erittäin viihdyttävä ja omalla tavallaan opettavainen, niin ainoa hieman huonompi puoli oli ettei pelin kestoa voi tietää ollenkaan etukäteen. En siis suosittele tämän pelin aloittamista jos aikaa ei ole varmasti tarpeeksi tai jos aikataulu on kovinkin tiukka. En kumminkaan ole itse täysin samaa mieltä pelin ikärajasta, sillä mielestäni sitä voi pelata helposti nuoremmatkin jos vain pelissä on mukana aikuinen joka voi neuvoa pienempää. Mutta toisaalta kaikki pienemmät eivät välttämättä jaksa keskittyä peliin koko aikaa jos peli venähtääkin pidemmäksi, kannattaa siis miettiä kuinka pitkään oma lapsi jaksaa keskittyä ja sen mukaan miettiä tämän pelin sopivuutta.
Seuraavaksi täytyykin pyytää enoni naisystävän kouluikäiset lapset kokeilemaan peliä jotta enoni saa vaikka hetken kaksinkeskistä laatuaikaa naisystävänsä kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)