Puhhuh.

Tänään oli siis se odotettu magneettikuvaus aika ja olinkin hyvissä ajoin jo viemässä poikia hoitoon enoni naisystävälle ja siitä lähdössä sairaalalle. Onneksi kaverini lähti mukaani, sillä jännitin aikaa ihan mielettömästi ja olisin varmaan kuollut bussiin ilman seuraa... Olinkin kumminkin ilmeisesti lähtenyt hieman liian aikaisin liikenteeseen, sillä ilmoittauduin sairaalassa jo vähän päälle puoli tuntia ennen aikaani ja kerkesinkin jo stressaamaan odotusaulassa että kuolen odottaessa, sillä aika alkoi jännittää koko ajan vain enemmän ja enemmän. Tuudittauduin kumminkin ajatukseen, että kaverini saisi tulla mukaan tutkimushuoneeseen, sillä niin luki tutkimusohjeessa jonka sain kotiini.
Jo puoli tuntia ennen aikaani minua kumminkin kutsuttiin huoneeseen sisään ja pettymykseni oli suuri kun kuulin ettei kaverini pääsisikään mukaan tutkimushuoneeseen. Lääkäri joka kertoi ohjeita magneettikuvausta varten piti minua varmaan ihan hulluna sillä jännittäessäni minua alkaa naurattamaan tosi helposti ja nytkin meinasin alkaa nauramaan magneettikuvausputken nähdessäni... No, menin vaatteiden vaihtoon (ah kun niin rakastan niitä yber muodikkaita sairaalavaatteita...) ja valitsin radiokanavan jota halusin kuunnella tutkimuksen aikana.
Nousin makaamaan tutkimuslaudalle, joka nostettiin ylös ja minulle kerrottiin että jos putken ahtaus alkaisi ahdistamaan, pääsisin ulos noin kymmenessä sekunnissa kutsunapin painamisesta. Tämän jälkeen lauta valutettiin putkeen sisällä ja pakko myöntää, että alkuun putken ahtaus meinasikin alkaa ahdistamaan ja vaikka ahdistus helpottikin hieman hyvin äkkiä, oli muutamaan otteeseen tutkimuksen aikana pakko sulkea silmät jottei sitä ahtautta tullut ajatelluksi... Kuuntelin siis kuulokkeiden kautta radiota ja aina välillä musiikki katkesi kun lääkäri antoi hengitysohjeita jotta laite saisi oikeanlaiset kuvat otettua sisäelimistäni. Oli muuten yllättävän vaikeaa olla hengittämättä vähän väliä, vaikka henkeä pitikin pidätellä kerrallaan vain kymmenen - viisitoista sekuntia. Onneksi kuvat saatiin kumminkin äkkiä otettua ja kokonaisaika putkessa oli vain 14 minuuttia.
Kun pääsin ulos magneettikuvausputkesta, kyselin jatkoista ja tuloksista. Tuloksia en saanut vielä ja lääkäri ihmetteli ettei minulle ollut jo annettu jatkoaikaa. No, lääkäri soitteli hieman ja selvisi että jatkoaika on ensi viikon tiistaina sairaalan kirurgisella osastolla ja nyt sitten vain toivotaan että silloin saisin vastauksen tähän vaivaan, en nimittäin halua koko loppuelämääni popsia kipulääkkeitä. Nytkin olen jo kahtena aamuyönä herännyt suoraan sanottuna helvetilliseen kipuun ja jälkimmäisenä yönä ei enää riittänytkään yksi kipulääke, vaan jouduin kahden tunnin sisällä ottamaan kaksi Litalginia jotta kipu hellitti. Pitäkää siis peukkuja että nyt tämä magneettikuvaus antaisi vihdoin vastauksia.

Pakko kyllä myöntää, että olen varmaan hullu kun olen kerännyt ehkä vähän liikaakin erilaista ohjelmaa kalenteriini jotten stressaisi liiaksi tuota ihmevaivaa. Keskiviikkona olisi nimittäin vihdoin Kuningaskuluttajan haastattelu ja hieman jännittää tv-esiintyminen ja se että ohjelma kuvataan näillä näkymin meillä kotona. Jännittää nimittäin miten ohjelma saadaan kuvattua poikien hääriessä ympärillä. Lisäksi ensi viikolla olisi Amon leikki- ja peli-ilta ja ensi kuun alussa olisi tuttuni Tuppervara (vai miten se kirjoitetaankaan...) kutsut joillaisilla en ole ennen ollut.. Noiden lisäksi vielä miljoona muutakin menoa ja normaalit kotityöt.

Nyt kumminkin tv:n pariin, oli pakko vain tulla kertomaan heti miten meni magneettikuvauksessa...