Lievää syysväsymystä ilmassa

Päivät pimenevät kovaa vauhtia ja pimeys alkaa vaikuttamaan omiin päiviini kohtuullisen väsyttävästi. Aamulla ja hieman ennen iltapäivää olen pirteä, mutta sitten töistä päästyäni tuntuukin että voisin painua nukkumaan melkeinpä samantien. Jostain syystä jään kumminkin iltaisin hereille ja muunmuassa tuijottamaan telkkaria ja viettämään omaa lapsetonta aikaa joten väsymys ei ainakaan helpota tuolla menolla...

Olenkin alkanut miettiä että pitäisiköhän aloittaa taas pitkästä aikaa rautalisän syönti josko se helpottaisi hieman väsymykseen. Kaapissa olisi vielä Leevin raskauden jäljiltä rautalisääkin, mutta ehkä pitää sitä vielä miettiä sillä vatsani ei pahemmin pidä rautalisästä...

Tämän valmiin väsymyksen lisäksi Leevi ilmeisesti tekee hampaita, joten yöt ovat äärimmäisen levottomia. Asiaa ei myöskään helpota yöimetys josta vissiin pitäisi päästä eroon vähitellen, mutta toistaiseksi minulla tai Leevillä ei ole yöimetyksiä kiire lopettaa. Pari viime yötä onkin menty äärimmäisen vähillä yöunilla sillä Leevi on herännyt öisin riekkumaan jopa neljäksi tunniksi. Eikä edes välttämättä huutamaan vaan alkuun huutaa jonkun aikaa ja kun särkylääke vaikuttaa niin huutaminen vaihtuu hillumiseen. Eikä auta vaikka sen särkylääkkeen antaa ennen nukkumaanmenoa. Tällöin on luvassa vain vähemmän huutoa ja enemmän hillumista sekä naureskelua... Voisinkin sanoa että tämä ei ole mukava vaihe ja toivottavasti poika rauhoittaa yöt mahdollisimman pian.

Onneksi J on kesälomalla ja kaksi vanhinta lähtee perjantaina vaarilleen yökylään eli edes yksi ilta on hieman rauhallisempi. Viikonloppuna meinaan myös nukkua. Nukkua hyvin paljon.
Onneksi on myös koira joka pakottaa kolme kertaa päivässä ulkoilemaan ja ulkoilu piristääkin edes jonkin verran sekä parantaa sitä vähäisen unen laatua..

Onko teillä hyviä vinkkejä väsymykseen? Muita kuin nuku enemmän ja syö rautaa?

Iso perhe ja pieni asunto?

Olen nyt jonkin aikaa haudutellut ajatusta, että hakisimme hieman pienempää ja luonnollisesti hieman halvempaa asuntoa. Eihän tässä nykyisessä varsinaisesti ole mitään vikaa mutta tuntuu että tilaa on vain liikaa... Tai oikeastaan leikkihuone tuntuu täysin turhalta huoneelta sillä se on jatkuvasti kuin ydinpommin jäljiltä eikä pojat siellä edes kamalasti viihdy...

Olenkin nyt katsellut, että kaupungilla olisi ihan poikien päiväkodin vieressä rivitaloasuntoja joissa olisi yksi huone vähemmän, mutta neliöitä olisi 7-17 vähemmän. Ei siis paljoakaan pienempiä kuin nykyinen asuntomme ja vuokra olisi todella paljon pienempi.

Tässä vaiheessa tiedän, että sukulaiset ja tutut huutavat päänsä sisällä "Vastahan te muutitte vuosi sitten!" mutta minäpä hieman pohjustan sitä miksi mietimme asiaa.

a) Asunto lähempää päiväkotia olisi aika huippu juttu sillä silloin Eemilin vuoden päästä alkava koulukin olisi luonnollisesti lähempänä päiväkotia. Nykyisen asuntomme sijainti on siitä hieman hankala sillä jos haluan saattaa Eemilin kouluun vuoden päästä niin "ylimääräistä" matkaa tulee useampi kilometri kun ensin pienemmät lapset pitäisi viedä täysin eri suuntaan päiväkotiin.

b) Tällä hetkellä maksamme periaatteessa yhdestä huoneesta turhaan kun lelut voisi karsia minimiin ja laittaa lelut samaan huoneeseen missä pojat nukkuvat. Huone jossa pojat viettävät viikossa maksimissaan tunnin tuntuu nimittäin aivan järjettömältä.

c) Oma sauna ja piha houkuttaa todella paljon. Varsinkin kun vuokra olisi näidenkin kanssa pienempi kuin nykyinen vuokra...

d) Mitä enemmän tilaa sitä enemmän turhaa tavaraa. Olen nimittäin huomannut että kun tilaa löytyy niin hamstraan herkästi kaikkea ihan tarpeetonta tavaraa. Kun tilaa olisi vähemmän ei tavaraakaan tulisi kerättyä niin paljon kun pitäisi miettiä tilan riittävyys tarkemmin. Samalla tulisi karsittua tosi iso osa tavaroista (tämän projektin olen itseasiassa jo aloittanutkin..)

Oikeastaan pienempi asunto kuulostaisi ainakin omaan korvaani hyvin loogiselta. Toisaalta jos ihan totta puhutaan niin mietintään vaikuttaa myös jonkun verran yksi naapureistamme jonka kanssa ei ihan olla samalla aaltopituudella mutta josko ei siitä sitten enempää.

Vielä en ole uskaltanut laittaa mitään hakemuksia ja katsotaan että uskallanko lopulta laittaa niitä ollenkaan vaikka ajatus kuinka houkuttaisi. Hieman pitää ainakin vielä kypsytellä ajatusta jottei ala sitten kaduttamaan jos meille tarjotaan sitä pienempää asuntoa.

Minkä kokoisia asuntoja teille lukijoilla on ja kuinka monta perheenjäsentä?

Ps. Pahoittelut kuvattomista postauksista. Kone hajosi ja odottaa huoltopäätöstä vakuutuksesta enkä saa jostain syystä kännykän galleriasta kuvia lisättyä...

Miten rentoudun?

Lapsiperheen arki voi satunnaisesti olla hyvinkin hektistä, varsinkin kun lapsia on neljä kappaletta jotka kaikki ovat alle kouluikäisiä. Välillä hermot palaa hyvinkin pahasti ja välillä on olo sellainen että tekisi mieli vain lukittautua tyyliin parvekkeelle huutamaan. Onnekseni hermot ovat kumminkin säilyneet ainakin tähän saakka kun on ainakin muutamia tapoja rentoutua sekä saada ajatukset muualle.

Ihan paras keino rentoutumiseen on luonnollisesti lapsivapaa jolloin ei joudu kuuntelemaan "äitiiiii" huutoja tai miettimään että kohta joku lapsista kumminkin taas tahtoo jotain. Koska tämä on kumminkin suhteellisen harvinaista luksusta niin lapsivapaasta osaa myös nauttia ihan eri tavalla. Yleensä lapsivapailla lähden viihteelle sillä silloin saa täysin nollattua päänsä eikä lähistöllä varmasti ole yhtään lasta missään tai kenenkään toimesta. Kamalan usein tälläistä ei kumminkaan osaa edes kaivata ja onneksi on muitakin tapoja rentoutua.

Toinen tapa rentoutua on tietenkin nukkuminen. Nukkuminen on todellista luksusta varsinkin kun meillä on edelleen yöheräilyjä lasten toimesta, mutta onneksi olen tottunut pärjäämään myös vähemmillä yöunille. Vaikka nukkuminen kumminkin on tapa rentoutua, ei se tarkoita että osaisin nukkua nykyisin enää loputtomiin. Joskus ennen lapsia olisin voinut nukkua vaikka vuorokauden ympäri mutta nykyisin vaikka kuinka väsyttäisi, herään aamulla ihan viimeistään kahdeksalta ja päiväunienkin nukkuminen tuntuu vaikealta.

Yksi loistava tapa rentoutua on myös se, että kun lapset ovat menneet nukkumaan avaan telkkarin ja yleensä myös tietokoneen ja koomaan sohvalla hiljaisuudessa. Yleensä telkkarin katselu kylläkin menee siihen, että vilkuilen telkkaria toisella silmällä ja todellisuudessa keskityn netissä surffailuun sekä eri keskustelupalstojen selaamiseen. Facebookin pahamaineinen äitylit ryhmä on myös loistava tapa laittaa aivot narikkaan sillä siellä jutut ovat välillä niin hämmentäviä ettei voi muuta kuin jäädä selaamaan keskustelua vaikka todellisuudessa pitäisi olla jo esimerkiksi nukkumassa. Silloin kun J ei satu olemaan yövuorossa niin katsomme hyvin usein elokuvia yhdessä. Onneksi on olemassa Viaplay, sekä Netflix joten tarjonta ei ihan heti lopu.

Nyt kun meidän laumaan kuuluu myös koira niin on tullut huomattua, että koiran kanssa yksin lenkkeily on myös aivan mahtavaa aivot narikkaan touhua. Koiran kanssa lenkkeillessä löytää myös uusia paikkoja, niinkuin esimerkiksi yksi päivä löysimme metsän jossa oli ihan älyttömästi mustikkaa, puolukkaa sekä villivadelmaa. Puolukat eivät toki olleet vielä kypsiä, mutta ei siihenkään varmaan kauaa mene.
Eikä aina tarvitse välttämättä käydä edes ilman lapsia lenkillä koiran kanssa vaan joskus jopa lasten kanssa lenkkeily voi olla rentouttavaa. Riippuu toki ihan siitä, miten lapset käyttäytyvät mutta esimerkiksi uusia paikkoja tutkiessa lapset jaksavat olla kiukkuamatta ja heidän kanssaan on kiva tutkia luontoa. Ainoa mihin touhuun en kovin mielelläni ota lapsia mukaan on ne hetket kun yritän kouluttaa Windyä. Nämä hetket haluan rauhoittaa niin, että lapset eivät riehu vieressä ja Windyllä on rauha keskittyä siihen mitä opetellaan.

Ennen lapsia rentouduin hyvin usein muunmuassa kirjoja lukemalla, mutta nykyisin en oikeastaan osaa keskittyä lukemiseen. Aina välillä haikailen lukemisen perään, mutta tiedän kumminkin ettei aikaa ole niin paljon että saisin kirjan luettua loppuun saakka ilman monen päivän taukoja. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia otan taas lukemisen mukaan harrastuksiini, mutta sen näkee sitten. Ainakin uusia kirjoja on tullut markkinoille siinä vaiheessa iso pino ja valinnanvaran ei luulisi loppuvan ihan hetkessä...

Miten te rentoudutte arjen keskellä? Mikä on teillä paras keino saada aivot narikkaan?

Miten meni ensimäinen match show?

Tänään oli ohjelmassa ihka ensimäinen match show Windyn kanssa ja odotukset eivät tosiaankaan olleet kovinkaan korkealla aamusta, eikä edes silloin kun päätin että lähdemme tapahtumaan kokeilemaan onneamme. Montaa kertaa emme kokeilleet ravaamista saatika näyttelyseisontaa ja lähdimme tapahtumaan ajatuksella että saadaan kokemusta, sekä voin kokeilla tuntuuko mätsärit ollenkaan meille sopivalta harrastukselta. Eihän sitä kokemusta saa jos ei uskaltaudu yrittämään...

Aamusta pinna oli suhteellisen tiukalla kun pojat eivät meinanneet alkuunsakkaan olla yhteistyössä ja tuli hieman kiire pukea lapset sekä pakata tarpeelliset tavarat mukaan. Onneksi pikkuveljeni oli apuna sillä muuten lähdöstä ei olisi tullut yhtikäs mitään ja olisin melko varmasti perunut koko homman. Päästiin kumminkin ajoissa liikenteeseen ja ensimäisen bussin jälkeen näimme tuttuni vaihtobussipysäkillä sillä tämä tuttu oli tulossa mukaan auttamaan lasten paimentamisessa.

Paikalla oltiin todella hyvissä ajoin ja olinkin ensimäinen ilmoittautuja isojen koirien kehään. Hieman tätä stressasin sillä inhoan olla ensimäinen yhtään missään. Aikaa odotteluun jäi kumminkin reippaasti ja kokeilin ravaamista pariinkin otteeseen odotellessa. Pojatkin käyttäytyivät vielä odotusvaiheessa kohtuullisen nätisti eikä kummempaa pelleilyä ollut havaittavissa. Ravausharjoitukset eivät kumminkaan sujuneet ihan niin hyvin kuin lenkkeillessä silloin kun lähimaillakaan ei ollut toisia koiria sillä Windy hyppi aikalailla sekä keskittyi toisiin koiriin ja maan nuuhkimiseen...

Varsinaisessa kehässä Windy ei oikein tahtonut alkuun seistä ja ravaaminenkin oli hieman toheltamista joten arvasin jo heti alkuun että sininen nauha tulee. Saatiin kumminkin tuomarilta pari neuvoa jatkoa ajatellen ja nauhojen jaossa kommentti oli että toinen koira oli tällä kertaa rauhallisempi joten hän sai punaisen nauhan. Mahdollisuudet punaiseen nauhaan olisi kumminkin olleet jos Windy ei olisi toheltanut ihan niin kamalasti.

Koiria oli yhteensä isojen koirien luokassa 26 kappaletta eli onneksemme emme joutuneet kovinkaan kauaa odottamaan sinisten kehää. Sinisten kehään meno jännitti ehkä hieman enemmän kuin parikehään meno ja tässä vaiheessa olin ihan varma että tippuisimme Windyn kanssa ensimäisten joukossa. Yllätyksekseni Windy kumminkin käyttäytyi hieman paremmin sinisten kehässä vaikka koiria oli enemmän ja neiti ei hyppinytkään yhtään niin paljon kuin parikehässä. Jopa seisominen tuntui onnistuvan paremmin useamman koiran seassa.
Lopulta tuli aika valita viisi jatkoon menevää ja ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen kun minut ja Windy valittiin jatkoon. Jatkoon päässeet viisi kiersivät vielä kehän ravissa ja asettelivat koirat seisomaan. Lopulta sijoituimmekin sinisten viidensiksi ja saimme valkoisen ruusukkeen. Kommenttina saimme tuomarilta että lisää vain harjoitusta niin hyvä tulee.

Ensimäinen mätsärimme onnistui siis omasta mielestäni todella hyvin vaikka pojat alkoivatkin pelleilemään ja käyttäytymään huonosti juuri ennen sinisten kehän alkua. Ruusukkeeseen olin todella tyytyväinen ja juuri katselin, että loppukuusta olisi aivan lähellämme kaksikin mätsäriä peräkkäisinä päivinä. Pitää siis laittaa harkintaan josko osallistuisimme näistä edes jompaan kumpaa.

Kiitos Racinel match shown järjestäjille kivasta päivästä!

Windy 1v!

Windy täytti tänään 1-vuoden ja sen kunniaksi neiti sai itsellensä kana-nakki kakun. Mitään ihmeempää kakkua en viitsinyt tehdä ihan periaatteen vuoksi kun tahdon koiran syövän kunnollista ruokaa ja vaikka mietinkin jonkun aikaa josko olisi tehnyt kakun maksalaatikosta niin päädyin jättämään maksalaatikon kauppaan. Kakku onkin siis tehty kanamix raakapötköstä, sekä muutamasta nakista ja hyvin näytti sekin uppoavan Windylle. Windy vain ei tainnut järin arvostaa sitä kun käskin neidin pysyä paikallaan kuvan oton ajan ja näin ollen Windy joutui odottamaan pienen hetken ennen kuin sai hyökätä syömään. Nätisti Windy kumminkin odotti ja kakku näytti maistuvan hyvin.

Nyt meillä on ollut koira aika tarkkaan kuukauden ja koko perhe on täysin rakastunut Windyyn ja varsinkin pojat kiintyvät koiraan päivä päivältä vain enemmän. Huomenna olisikin edessä ensimäiset match showt jos taivaalta ei sada kissoja ja koiria, mutta säänhän näkee vasta aamulla... Toivotaan kumminkin että menisi edes ihan kohtuullisesti ja ettei nolattaisi meitä ihan totaallisesti yleisön edessä.

Tänään onkin siis opeteltu näyttelyhäkin kokoamista, sekä kasaamista kantamista varten, sekä harjattu Windy ja hieman vielä treenattu ravia ja seisomista. Lisäksi pikkuveljeni tuli meille yöksi sillä hän tulee auttamaan mätsäri paikalle kulkemisessa (raahaattavaa julkisilla paikalle on siis koira, häkki, vaunut ja neljä lasta joten yksin en ihan tästä hommasta selviäisi...).

Tulen kumminkin varmaan kertomaan kuinka mätsärissä sujui ja kuinka mahdollisesti nolasimme itsemme kehässä. Onneksi harjoitus tekee mestarin ja ihan harjoituksen kannalta otamme tämänkin tapahtuman.

Muuti hedelmäsoseet

Postaus toteutettu yhteistyössä Muutin ja Mammalandian kanssa.

Kun sain ehdotuksen Muuti hedelmäsoseiden testauksesta, olin hyvin innoissani sillä sen lisäksi että pussihedelmäsoseet ovat äärimmäisen käteviä eväitä Leeville niin ne maistuvat todella hyvin myös isommille pojillemme. Pussisoseita uppoaa helposti useampi päivässä ja siksi testaus tulikin hyvään hetkeen jotta saisin tietää, että maistuisiko Muutinkin soseet pojille.

Testiin saimme yhteensä kuusi eri makua:
*Apina-Muuti (luomumustikkaa ja banaania)
*Poro-Muuti (karpalo ja päärynä)
*Karhu VoimaMuuti (luomumustikkaa, luomubanaania, luomu neljän viljan hiutaleita ja luomuriisiproteiinia)
*Panda VoimaMuuti (luomupäärynää, luomukaakaota, luomukookosta ja luomuriisiproteiinia)
*Kettu-Muuti (luomuporkkana, luomuomena ja luomubanaani)
*Orava-Muuti (tyrni ja luomumango)
*Koala-Muuti (luomumangoa ja luomuomenaa)

Muuti soseissa ja puuroissahan on se hyvä juttu, että nämä soseet ovat lisäaineettomia, maidottomia, gluteenittomia ja ne eivät sisällä lisättyä sokeria. Soseet sopivat siis erinomaisesti perheen pienemmillekin välipaloiksi.
Näistä meidän kokeiluun saamista soseista ainoastaan Karhu VoimaMuuti on sellainen joka ei gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle sovi, mutta muut ovat gluteenittomia.
Osa soseista soveltuu yli 6kk ikäisille lapsille ja osassa taasen on suositusikä 12-kuukaudesta ylöspäin.

Karhu VoimaMuuti, Panda VoimaMuuti ja Koala Muuti on tulossa kauppoihin kuulemma lokakuun jälkeen, eli niitä ei kannata vielä metsästää kaupoista. Muiden makujen pitäisi kumminkin löytyä jo hyvin varustelluista ruokakaupoista.

Eemilin lempimaku oli kuulemma koala ja Niilon, sekä Veetin yhteinen lempimaku oli kuulemma apina. Leevin lempimakua on sen sijaan suhteellisen mahdoton tietää sillä Leevihän ei vielä puhu. Muutkin maut kumminkin maistuivat pojille todella hyvin ja ainoa joka ei ihan niin hyvin maistunut oli Orava Muuti. Lieneekö sitten johtunut tyrnistä vai mistä, mutta se ei oikein tuntunut olevan yhdenkään pojan makuun.

Muutien hintakaan ei poikkea muiden hedelmäpussisoseiden hinnoista ainakaan sen perusteella mitä olen hintoja katsellut kaupoissa. Jos teillä on siis pussisoseita käytössä välipaloina niin suosittelen kokeilemaan Muutin soseita.

Yhden miinuspuolen kumminkin huomasin soseissa ja se oli se, että Muutien korkit ovat paljon tiukemmalla kuin muiden pussisoseiden. Minun onkin pakko myöntää etten saanut osan korkkeja omin avuin auki vaan jouduin pyytämään J:tä avaamaan ne. Muutisoseiden korkit eivät siis välttämättä aukea lapsen käsissä joka toisaalta onkin ihan hyvä juttu sillä meillä nuo pussisoseet tuntuvat katoavan mystisesti kaapista ennen kuin itse tajuankaan. Näitä soseita pojat eivät kumminkaan pääse napostelemaan omia aikojaan vaan he joutuvat odottamaan oikeaa välipala-aikaa.

Muutin Facebook-sivut
Muutin Instagram-tili
Mammalandian Facebook-sivut

Tarvitseeko lapsi harrastuksia?

Elokuussa Mammalandian blogiyhteistyön aiheena on tarvitseeko lapsi harrastuksia.
Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.

Tämä aihe jakaa varmasti mielipiteitä jonkin verran ja voisin uskoa, että osittain vanhempien mielipiteet riippuvat hieman myös siitä että kuinka paljon vanhemmat itse ovat harrastaneet nuorena tai pikkulapsena. Olen nimittäin huomannut että yleensä ne vanhemmat joilla on ollut useampi harrastus tai jotka ovat aloittaneet harrastamisen hyvin nuorena, niin he tahtovat paljon hanakammin lapsilleen harrastuksen tai jopa parikin kuin sellaiset vanhemmat jotka eivät ole paljoakaan harrastaneet lapsena.

Itse olen tästä esimerkiksi hyvä esimerkki. En nimittäin ole harrastanut oikeastaan mitään lapsena mitä nyt joskus ylä-asteella kävin kokeilemassa koripalloa joka ei sitten lopulta tuntunutkaan juuri minulle sopivalta harrastukselta. Kaikki muut kyseisessä joukkueessa olivat nimittäin minua taitavampia sillä he olivat harrastaneet jo pidemmän aikaa enkä jotenkin saanut itseäni sopimaan joukkoon. Enkä oikeastaan jaksanut edes treenata yksinään sivummalla korien heittoa kun muut pelasivat ja treenasivat joukkueena. Tämä taitaakin oman muisteluni perusteella olla ainoa varsinainen harrastus mitä minulla on ollut lapsuudessani.
Tai no, harrastinhan joskus nuorempana virtuaalihevosia (eli pidin mielikuvitus hevostallia internetissä, lisää virtuaalihevosista mm. täällä) joka oli oikeasti hyvä harrastus mutta en sitten tiedä kuinka moni laskee mielikuvitusmaailman luomisen internetissä oikeaksi harrastukseksi vaikka se sitä onkin ja vieläpä omalla tavallaan hyvin fiksu harrastus. Ja taitaapa tämä muuten olla ensimäinen kerta kun kyseisen harrastuksen myönnän missään tai kenellekään, mutta miksipä tuota suotta häpeilemään...

Toisaalta taas ennen kuin voi määritellä että tarvitseeko lapsi harrastuksia niin pitäisi määritellä että mikä lasketaan harrastamiseksi? Lasketaanko harrastamiseksi esimerkiksi se, että lapsi vaikka rakentaa juurikin virtuaalimaailmaa internetissä? Tai se, että lapsi kävisi säännöllisesti kavereidensa kanssa esimerkiksi pelaamassa jalkapalloa ilman minkäänlaista joukkuetta? Vai lasketaanko harrastukseksi vain se, että lapsi harrastaa jossain joukkueessa tai seurassa säännöllisesti?

Omasta mielestäni harrastukseksi lasketaan kaikki sellainen toiminta mitä tehdään säännöllisen epäsäännöllisesti ja missä on selkeästi joku idea. Oli se sitten mielukuvituksen kehittämistä tietokonepohjaisten harrastusten avulla tai sitten liikunnallisten taitojen kehittämistä esimerkiksi jalkapalloa harrastamalla. Kaiken harrastamisen ei ainakaan omasta mielestäni tarvitse olla ohjattuakaan vaan riittää, että lapsi itse laskee jonkun toiminnan harrastamiseksi ja tahtoo mahdollisuuksien mukaan kehittyä kyseisessä asiassa.

Meidän pojillahan ei ole vielä mitään harrastuksia eikä lapset ole niitä osanneet kaivatakkaan. Yksi syy tähän myös on se, että nyt kun Eemil ja Veeti alkavat olemaan sen ikäisiä, että jonkun harrastuksen voisi aloittaa niin päivät kuluvat arkena aika pitkälle päiväkodissa ja viikonloppuisin lapset haluavat nukkua myöhään, sekä herätä hitaasti aamutoimille. Tämän vuoksi aamuaikataululla harrastaminen ei oikeastaan sovi ja ilta-aikataulullakin harrastaminen menisi hankalaksi kun lapset menevät nukkumaan jo 19.30 ja iltatoimet aloitetaan noin 18.30. Kovinkaan myöhään ei siis voi olla missään riekkumassa jotta nukkumaan päästään ajoissa.
Toisaalta heti kun pojat alkavat osoittamaan merkkejä, että he tahtoisivat harrastaa jotakin niin yritän mahdollisuuksien mukaan tämän järjestää. Kumpikaan isommista pojista ei vain tällä hetkellä omien sanojensa mukaan tahdo harrastaa mitään mitä ehdotan ja omat ideani alkavat olla kohtuullisen vähissä.  Eemil haluaisi kuulemma harrastaa Windyn kanssa, mutta ihan vielä mihinkään varsinaiseen harrastamiseen koiran kanssa en koe Eemilin olevan valmis. Ensin treenaan itse Windyn kanssa ja kun koira on niin sanotusti valmis, saa Eemil kokeilla esimerkiksi helppoa tokoa jos hän vielä niin tahtoo.

Lyhyesti sanottuna olen itse sitä mieltä, että lapsi tarvitsee harrastuksia jos lapsi niitä haluaa. Jos taas lapsi ei tahdo harrastaa mitään erityistä niin ei ne harrastukset niin välttämättömät ole kunhan lapsi saa virikkeitä muulla tapaa. Olen myös sitä mieltä, että minkä tahansa harrastuksen lapsi sitten valitseekaan kun hän on valmis harrastamaan niin vanhempien tulee tukea lasta tässä päätöksessä, mutta samalla vanhempien on osattava olla painostamatta lasta esimerkiksi harrastuksen jatkamiseen.

Onko teidän lapsilla harrastuksia? Jos on niin millaisia ja milloin ne on aloitettu?