Muutto ilmeisesti lähellä.

Tosiaan kuten kerroin tuossa jo aikaisemmin, todettiin asunnossamme ennen uuttavuotta kosteusvahinko ja koska mitään ei lupauksista huolimatta kuulunut isännöitsijän taholta, päätti J soittaa tänään itse isännöitsijälle ja kysyä, että missä mennään asian hoitamisen suhteen.
No, saatiin kuulla, että juttu on mennyt isännöitsijää isommalle taholle käsittelyyn ja sen mukaan mitä isännöitsijämme on kuullut, hän epäilee, että koko alakerta menee remonttiin, samoin kuin kylpyhuone. No, ei tuossa muuten mitään, mutta kun jos koko alakerta menee kuivatukseen ja remonttiin, emme todellakaan voi tässä asunnossa asua, koska mm. uloskäynti on alakerrassa ja emme todellakaan saa kaikkia tavaroita tungettua yläkertaan remontin ajaksi. Varastokaan ei ole vaihtoehto tavaroiden säilytykseen, koska sen katto vuotaa vesisateella ja kaikki homehtuu siellä + viimeksi varastoa siivotessa sieltä löytyi hiirten jätöksiä. Se ei siis todellakaan ole vaihtoehto tavaroiden säilytykseen.. Ja tahtoisimpa tietää, miten lapsiperhe elää noin 1-8vko ilman kylpyhuonetta kun taloyhtiössämme ei ole edes yleisiä suihkutiloja. Kaverille ja hänen perheelleen oli vastaavanlaisessa tilanteessa hyvitetty vuokrassa uimahalli käynnit huimat KAKSI KERTAA VIIKOSSA ja se ei todellakaan riitä suihkukäyntien määräksi, ainakaan meille, tuskin kellekään muullekaan. Lisäksi kaiken huipuksi lähin uimahallimme on tunnin bussimatkan päässä per suunta ja ei todellakaan houkuta lähteä yhteensä kahdeksi tunniksi lasten kanssa bussiin, vain jotta pääsisi suihkuun.
Onneksi isännöitsijä soitti jo tänään myöhemmin uudelleen kertoakseen, että ensi viikolla tulee jotkut duunarit repimään lattiamattoa hiukan ja poraamaan seiniin + lattioihin reikiä mitatakseen tarkat kosteusarvot ja paikallistaaksen tarkat kohdat joissa kosteutta on. Samoin kuin kylpyhuoneesta tullaan repimään muutama laatta + poraamaan sinnekin muutama reikä, jotta sieltä saadaan tarkat kosteusarvot.
Nyt sitten odotellaan, että saadaan tietää lisää jatkosta, sillä vuokranantajan pitää kuulemma miettiä myös, että miten kosteus on päässyt joka ikiseen kantavaan seinään, ennen kuin remonttia voidaan aloittaa. Itse voisin väittää, että suoraan sanottuna paska firma ollut rakentamassa näitä taloja ja että tuo johtuu rakennusvirheestä. Nyt meinaan kun ollaan naapureiden kanssa juteltu, niin tässä yhtiössä on ainakin kaksi muutakin asuntoa ollut / on kosteuskämppiä. Pakko sanoa, että suoraan sanottuna vituttaa.
Jos nyt vaikka lopettaisin valituksen ja lopettaisin stressaamisen, onneksi se taloyhtiö josta halutaan asunto, tulee pian haettavaksi...

Veetin 1v neuvola

Hiukan vanhempi kuva räkänokasta.

Viime viikolla siis oli jo Veetin 1-vuotis neuvola ja kaikki oli täysin kunnossa siellä. Pituutta löytyi jo 80cm ja painoakin oli 11 390g. Hyvin on siis kasvanut minimies, vaikka painokäyrä olikin hiukan laskenut, mutta se selittyy sillä että edellinen neuvola oli 8kk neuvola ja sen jälkeen Veeti on lähtenyt kunnolla liikkumaan, eli painokin tottakai hiukan laskee.
Veeti sai neuvolassa samalla kolme rokotetta, jotka aiheuttivat huudon, mutta onneksi pikkumies rauhoittui kohtuullisen ripeästi kun neuvolantäti antoi lelun käteen. Pinsettiote saatiin testattua vain vasemmasta kädestä, sillä oikeassa kädessä oli lelu, josta Veeti ei millään tahtonut luopua, mutta pinsettiote oli kunnossa ja onnistui ihan iän mukaisesti.
Seuraava neuvola onkin vasta 1,5-vuotiaana, joten sitä odotellessa.

Huomenna on oma neuvolani ja viikkoja olisi tänään kasassa 18+4, eli huomenna on vain tavallinen neuvola, ei neuvolalääkäri niinkuin ensin muistin... Ja perjantaina on Eemilin 3-vuotis hammaslääkäri ja sitten onkin ensi kuussa Eemilin 3v neuvola ja Eemilin synttärit. Kauheasti on siis menoa, varsinkin kun loppukuusta olisi vielä 21. päivä toinen ultra ja 29. ja 30. omat hammaslääkärini. Saadaan siis käyttää kaupungin palveluita ihan urakalla...

No, tulen myöhemmin kirjoittelemaan kuulumisia tarkemmin, nyt menen alas tuijottamaan telkkaria.

Hyvää uutta vuotta 2013!

Niin se vuosi vaihtuu taas ja tämä vuosi on ollut aivan mahtava. Uskoisin, että ensi vuodestakin tulee yhtä mahtava, joten sitä odotellessa.
Tässä kuvina Eemilin ja Veetin vuosi 2012.
Eemilin 2012:

Huhtikuussa alkoi olla kunnon ulkoilusäät.

Toukokuussa oli jo näin kiva ulkoilla.

Kesäkuussa vietettiin juhannusta vaarilla.

Heinäkuussa päästiin mm. Korkeasaareen.

Elokuussa talouteemme muutti kaksi kissaa.

Syyskuussa täytyi alkaa pukemaan jo enemmän kun ilmat viilenivät.

Lokakuussa kissojen määrä väheni yhteen.

Marraskuussa oli tarhakuvaus ja hiukset lyhenivät.

Joulukuussa valmistauduttiin jouluun.

 Veetin 2012:

Tammikuussa olin vielä pieni ja avuton.

Huhtikuussa kannattelin päätä jo näin hyvin.

Toukokuussa pääsi jo ulkoilemaan ilman kauheaa toppautumista.

Kesäkuussa käytiin juhlimassa äidin serkun ylioppilasjuhlia.

Heinäkuussa pärjäsi ulkona jo hyvin vähissä vaatteissa.

Elokuussa osasin jo istua näin hyvin.

Syyskuussa harjoiteltiin seisomaan nousemista.

Lokakuussa vietettiin paljon aikaa veikan kanssa.

Joulukuussa vietettiinkin jo 1-vuotis synttäreitä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä vuosi. Vielä kerran hyvää ja onnelista uutta vuotta 2013 teille lukijat!

Kiitoksia jälleen armas vuokranantajamme.

Ärsyttää niin, etten jaksa kirjoittaa koko juttua uudelleen, joten kopioin facebookin tilapäivitykseni, joka selvittää ärsyyntymiseni syyn (vuokranantajan nimi sensuroitu):
"Kiitos *** kun vuokraatte niin loistavia taloja, tykkään varsinki siitä kun kuuntelette asukasta ja tilaatte ainakin kosteusmittauksen heti ekalla kerralla. Tai sit ei.
Kesästä lähtien pyydetty kosteusmittausta, lopulta saatiin se alakerran vessaan, löyty kosteutta, korjattiin, yritettiin saada loppuasuntoonkin kosteusmittaus ja nyt vihdoin se tuli tänään.
No lopputuloksena kosteutta joka ikisen kantavan seinän yhteydessä lattianrajassa / lattiamaton alla ja kylppäriin tulee jossain vaiheessa joku poraamaan reiän lattiaan + mittaamaan kosteuden kunnolla, koska sieläkin on epäily kosteusvahingosta.
Nyt sit odotellaan et joku soittaa joskus *** ja kertoo jatkosta, jos me vaikka saatais kokonaan uus asunto, koska jos koko alakerta menee remonttiin, niin eihän tää paskakämppä oo enää asuttava samaan aikaan. -.-"

Kuten siis olen jo muutamaan kertaan tänne blogiinkin valittanut siitä, että olen täysin varma, että asunnossa on kosteusvahinko ja ettei se jäänyt pelkästään alakerran vessaan joka siis remontoitiin joku aika sitten kosteusvahingon vuoksi. Ja siitä, että ei voi olla sattumaa, kuinka naapurit kertovat asunnosta muuttaneen kuuden perheen kuuden vuoden sisään pois, kuulemma kosteuden vuoksi ja kuinka olemme koko perhe sairastelleet jatkuvasti tähän asuntoon muuton jälkeen. Tänään sitten tuo epäilys kävi toteen ja eniten riepoo se, että olemme yrittäneet kosteusmittausta saada KOKO asuntoon ties kuinka kauan ja se saatiin alkuun tosiaan vain alakerran vessaan.
No, onneksi tiedämme jo asunnon jonka haluamme uudeksi asunnoksi ja meinaammekin kysäistä vuokranantajalta, josko saisimme kyseisestä taloyhtiöstä uuden asunnon. Ne talot valmistuisivat parin kuukauden päästä ja olisivat aivan unelmasijainnilla ja kyseisessä taloyhtiössä olisi yhden huoneen isompi asunto, joka olisi meille juuri sopiva.
Ainoa vain, että inhoan sitä kun vuokralaista ei kuunnella ja todellakaan ei kiinnostaisi muuttaa kolmatta kertaa kolmen vuoden sisään. Inhoan tavaroiden pakkaamista, muuttamista ja varsinkin laatikoiden purkamista. Ainoa positiivinen asia muutoissa on, että saa kaiken ylimääräiseen heivattua pois ja käytyä kaiken tavaran läpi. Ei vain yhtään huvittaisi, mutta eipä tässä paljon muita vaihtoehtoja taida olla kun en kosteusvahinkoasuntoon halua jäädä ja eipä tässä pystyisikään asua jos koko alakerta menee remonttiin.
Että sellaisia kuulumisia tällä kertaa..

Joulu oli ja meni.

Lahjaröykkiö (kuvassa siis poikien, minun, J:n, äitini, siskoni ja veljieni lahjat).

Eemilin ottama kuva osasta poikien lahjoista.

Luojan kiitos jouluaatto on vain kerran vuodessa! Ei siinä mitään, on ihana nähdä lapset iloisina uusista lahjoistaan ja syödä hyvin, mutta se stressi ennen jouluaattoa. Itsellänihän oli siis selkeä mielikuva siitä, että miten tahtoisin jouluaaton menevän ja stressaamiseni huomasi kyllä kaikki meillä olevat jo edellisenä iltana. Olin mm. jo mennyt nukkumaan, kun muistin, että matto on edelleen ulkona, porkkanalaatikko ja maksa (kissan jouluateriaksi) sulamassa edelleen hellan päällä (jossa siis kinkku paistumassa) ja kauhealla kiireellä juoksin alakertaan hoitamaan unohdetut asiat.
Aamulla kun heräsin, oli äitini jo ottanut kinkun uunista ja keittänyt riisipuuron valmiiksi, myös kahvi oli valmiina keittimessä. Ehkä ihanin herätys siis ikinä, kun sai valmiin kahvin kuppiin ja sen valumistakaan ei tarvinnut odotella. Ihanampaa kumminkin oli se, että koska pojat nukkuivat vielä herätessäni, sain juoda kahvini kerrankin ihan rauhassa, ilman häiriöitä. Kun pojat heräsivät, söimme riisipuuroa, katselimme jouluohjelmia tv:stä ja aloimme jonkun ajan päästä tekemään jouluruokia loppuun, jotta ainakin pojat saisivat normaali lounasaikaansa ruuan.
Kun pojat olivat syöneet, jaoimme lahjat ja niitähän siis oli aivan tarpeeksi ja roskakasakin oli lahjamäärän mukainen... Eemilin ehdottomat lempilahjat olivat digikamera, sekä nelipyöräinen potkulauta. Molemat ovat olleet kovassa käytössä pakettien avaamisen jälkeen... Omasta mielestäni paras Veetin lahja oli J:n äidin ja siskon ostama Jumpin, joka on kylläkin minimiehelle hiukan liian iso, mutta silti ihan paras oloasu pojalle.
Lahjojen jaon jälkeen menin itse hetkeksi lepäämään ja J lähti poikien, sekä pikkuveljeni kanssa ulos rakentamaan lumilinnaa, että lepo tekikin hyvää. Kun mies- / poikanelikko oli tullut sisälle, laitettiin sauna lämpiämään ja käytiin joulusaunassa.
Siinä siis jouluaattomme pähkinän kuoressa ja tosiaankin tuon stressaamisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että ensi jouluna vietämme joulun vain perheen kesken, eli muut sukulaiset viettäköön joulun omissa kodeissaan (älkääkä armaat sukulaiset ottako tätä pahalla!).

Loppuun laitan vielä muutaman kuvan poikien jouluaatosta (ja Eemilistä ei tosiaan montaa kuvaa saanut, kun herra viihtyi enemmän itse kuvaamassa, kuin kuvattavana).

Eemiliä ei kuvattavana olo kiinnostanut (uutta villapaitaa oli tarkoitus kuvata).

Joko sä voisit lopettaa sen kuvaamisen?

Lahjojen availua.

Uusi Jumpin <3

Iso poika jo.

Saanks mäki kuvata?

Mä tässä vaan vähän syön.

Imurikin saatiin lahjaksi.

Eemilin ottama kuva veikastaan.

Mä tässä vaan hengailen.

Hyvää joulua vielä kerran kaikille, itse taidan siirtyä juomaan lisää teetä ja odottelemaan uhattua lumimyrskyä, joka viime vuonna vei meiltä sähköt kokonaan 29 tunniksi. Toivotaan, ettei tänä vuonna käy samalla tavalla, tai joudume jälleen anelemaan majoitusta sukulaisilta...

Hyvää joulua!

Kaikista kolmesta kuvasta kiitos äidilleni.

Tulin toivottamaan hyvät joulut jo nyt, sillä huomenna pysyy tietokone kiinni, joten huomenna en pääse jouluja toivottelemaan. Yllä olevista kuvista voi varmaan päätellä, että missä merkeissä mennyt tämä päivä, jos joku ei kumminkaan arvaa, niin leipoessahan päivä on mennyt. Eemil oli ahkera apukokki muna-riisi-pasteijoita, joulutorttuja ja pipareita leipoessa ja voi että mikä harmistus tuli, kun leipominen loppui... Pasteijat loppuivatkin jo hyvän nopeasti, sillä meillä kävi Eemilin kummitädit kylässä ja lisäksi meillä on jo valmiina huomista varten oma äitini, pikkusiskoni ja pikkuveljeni (joka onneksi saapui pohjoisesta tänne meitä ilahduttamaan). Kohta taitaa kinkku mennä uuniin (vaikka äitini sen paistaakin) ja lahjatkin on siirretty poikien makuuhuoneen kaapista minun ja J:n makuuhuoneeseen piiloon.
Aamulla ajattelin antaa molemmille pojille yhdet lahjat, ihan niinkuin meillekin on pienenä annettu aina yhdet lahjat jo aamulla lievittämään loppuillan jännitystä ja loput jaetaan sitten jouluaterian jälkeen. Joulukuusta meillä ei ole, sillä tekokuusta on turha hankkia (edellinen meni pilalle varastossa kun hiiri kävi jyrsimässä kuusta + kakkaamassa säilytyslaatikkoon ja uudelle ei olisi sen parempaa säilytyspaikkaa) ja aitoa kuusta en raaski ostaa kissan kaadettavaksi / revittäväksi ja Veetin syötäväksi.
Pidemmittä jaaritteluitta, hyvää joulua vielä kerran ja viettäkää tekin rauhallinen jouluaatto! :)

Ruokahaluttomuudesta.

Nämä ovat omia pohdintojani ja ajatuksia, mitään moraalisaarnaa syömisen tärkeydestä raskaana en kaipaa. Se tuskin ainakaan auttaisi ruokahaluttomuuteeni.

Kiva, ilmestynyt uusi vaiva. En tiedä liittyykö mitenkään raskauteen vai ei, mutta eipä tämä vaiva kovin mukava ole. Nimittäin ruokahaluttomuus. Saatan monta kertaa päivässä avata jääkaapin ja vain tuijottaa sen sisältöä, todeten ettei tee mitään mieli, vaikka olisi pieni nälkäkin. Tänään söin ensimäistä kertaa lämpimän ruuan kolmeen päivään, koska ei ole tehnyt mieli syödä. Eilen taisin syödä kaksi leipää (joista todellisuudessa Eemil söi toisen) aamulla ja Sellossa käydessä yhden täytetyn ruisleivän. Illalla possutin sipsejä jonkun verran leffaa katsoessa (Tshernobyl Diaries, oli muuten surkein kauhuelokuva ikinä!). Tänään J motkotti syömättömyydestäni sen verran paljon, että loppujen lopuksi söin makaronia, jauhelihaa ja wokkivihanneksia, ihan kunnon annoksen. Mutta, sitten kun kerrankin syön, tuntuu että vatsalaukku räjähtää jo pienestä määrästä ja että kylläisyys tulee huomattavasti nopeammin kuin aikaisemmin, joten se voi olla yksi syy ettei ruoka maistu kun ei ole kiva olla ihan ähkyssä ja tuntea oloansa sellaiseksi, ettei pääsisi eteenpäin kuin pyörimällä.
Voihan toki olla, että vatsa on kasvanut kokoaan sen verran ripeästi, ettei vatsalaukulle jää oikein tilaa ja siksi kylläisyyden tunne tulee nopeammin. Tai sitten voi olla, että alitajuntaisesti yritän vähentää painoani väärällä tavalla, eli syömättömyydellä, vaikka tosiasiassa tekisikin mieli syödä koko ajan jotain. Painoindeksini kun ei ensimäisellä neuvolakäynnillä ollut todellakaan mitään nättejä lukuja ja noista aikaisemmistakin raskauksista jäi kohtuullisesti kiloja tippumatta... Tai, voi olla että tämä on vain joku kausi, joka loppuu kohta ja ruokahalu palaakin huomattavasti suurempana. Vaihtoehtoja syillehän löytyy vaikka kuinka paljon, joten turha se on jossitella. Onneksi tiedän, että jouluna tulee syötyä näiden vähäruokaisempien päivien edestäkin, joten mitään hätää pitkästä jatkumisesta tälle vaivalle ei ole. Sekä onneksi ensi kuun alussa on seuraava neuvola, jossa voin kysellä vinkkejä jossei ruokahaluttomuus ala loppumaan.
Kaikkein inhottavinta tässä on se, että Eemil ottaa hyvin hanakasti mallia minun syömisistäni ja koska kipeä lapsi nyt ei muutenkaan syö mitenkään päätä huimaavia määriä, niin nyt kun en itse osaa olla hyvänä mallina ruokapöydässä, jää ruoka-annokset pojalla entistä pienemmiksi. Olen toki yrittänyt itse syödä samalla edes jotain pientä, tai ainakin ottanut ruuan lautaselle ja närpinyt siitä, jotta Eemil näkee minunkin syövän ja söisi itsekin, mutta kun ei niin ei. Voihan tuo olla Eemililläkin joku uhmaikään liittyvä juttu, ettei ruoka maistu silloin kun sitä olisi tarjolla, vaan ruokaa pitäisi saada tasan silloin kun pikkumiehelle sopii. Onneksi ainakin J osaa pitää päänsä tuossa asiassa ja ruokaa on tarjolla ruoka-aikoina, ei muulloin.
No, oli vain pakko päästä purkamaan ajatuksia tästä ja jos teiltä lukijoilta vaikka löytyisi vinkkejä, millä parantaa ruokahalua sekä omalta osaltani, että Eemilin osalta? Kaikki vinkit otetaan enemmän kuin mielellään vastaan.