Kuulumisia.

Hetkeen ei olekaan tullut tänne kirjoiteltua, mutta toisaalta ei tässä oikein mitään olekaan tapahtunut... Veeti kasvaa huimaa vauhtia ja on alkanut hymyilemään entistä enemmän ja nykyisen ei tarvitse kuin vähän kuulua tuttuja ääniä, niin johan saa hymyn osakseen. Päätäkin kannatellaan jo hienosti, vaikka Veeti ei oikein lattialla viihtyisi kuin noin 5min kerrallaan. Varsinainen sylilapsi siis kyseessä... Eemilkin suhtautuu edelleen erinomaisesti pikkuveljeensä ja koko ajan pitäisi saada olla halailemassa + pussailemassa veikkaa, vaikka pakko välillä kieltääkin Eemiliä olemasta liian raju.

Vaihdoin muuten Eemilin hoitoaikaakin tarhassa hiukan, eli nykyisin Eemil on aina maanantait ja tiistait kotona, kun kahden lapsen kanssa on loppujen lopuksi todella helppoa olla kotona. Kokonaan en kyllä Eemiliä aio tarhasta pois ottaa, koska täällä meidän lähellä ei ole mitään kerhoja tai vastaavia, jossa lapsi saisi muita lapsikontakteja, nyt kun kerran ainoa avoin päiväkotikin lopetettiin jotta kyseisiin tiloihin saatiin perhepsykologin palveluille tila.

Sain muuten uuden kantoliinankin hankittua, tai oikeastaan kaksi kun halvalla sain käytettynä. Ihan järjettömän käteviä käytössä ja mielestäni huomattavasti paremmat kuin aikaisemmin käytössäni ollut trikooliina. Kyseessä on siis Amazonin ja Didymosin kudotut liinat (ei välttämättä tuo oikeinkirjoitus ihan priimaa, mutta en jaksa luntata oikeaa kirjoitusmuotoa). Jotenkin nimittäin tuntuu, että lapsi pysyy noissa huomattavasti paremmin ilman ns. valahtamista ja muutenkin nuo liinat ovat paljon tukevamman + jämäkämmän oloiset. Vielä kun jaksaisin opetella jonkun muunkin sidonnan kuin smokkivyösidonnan, mukaan kun sain noiden liinojen myyjältä vihkosen jossa on esitelty erilaisia sidontatyylejä, sekä ohjeet niiden sitomiseen...

Ja ihan ettei liian selkeänä pysyisi tämänkään postauksen aihe, niin vaihdetaanpa taas puheenaihetta (itse kun olen mestari vaihtamaan aihetta jatkuvasti). Eemilkin oppii uusia asioita ihan mieletöntä vauhtia ja uusia sanojakin oppii jatkuvasti. Nyt uusin opittu asia on, että Eemil osaa kertoa mitä koira, kissa ja ovikello sanovat. Tästä kiitos Veetin kummitädille, joka jaksoi yksi päivä niitä toistella Eemilille siihen saakka, kunnes herra oppi asian. Lisäksi myös kuivaksi opettelu on mennyt huimasti eteenpäin ja nyt herra tekee tarpeensa pottaan lähes tulkoon joka kerta kun on hätä. Silloinkin kun hätä kerkeää tulla vaippaan, niin vaatteiden + vaipan riisuminen on ollut liian hidasta omalta osaltani. Mutta eihän tässä vielä mikään kiirekkään ole, kun itse pidän tavoitteena, että Eemil oppii kuivaksi viimeistään 3-vuotiaana ja siihenkin on vielä vajaa vuosi aikaa...

Kuvia tulee muuten heti kun löydän kameran laturista puuttuvan johdon jostain. Tämä meidän isompi pikkumies kun on johdon jossakin vaiheessa napannut ja piilottanut jonnekin hyvin ovelaan paikkaan. Mutta eiköhän sekin tule esille heti kun sitä ei enää etsi.

Nyt alkaa Veetillä olemaan taas tankkauksen aika, joten jatkan juttua taas myöhemmin.

Imetyksestä.

Huoh, miksi ihmeessä imetyksen täytyy stressata niin paljon, vaikka siitä ei tarkoituksella stressiä ottaisikaan. Alunperinhän olin ihan sitä mieltä, että imetän mahdollisimman pitkään ja korviketta en anna jos ei ole ihan pakko ja haluaisin imettää täysimetyksellä (tai edes osittain) siihen puolen vuoden ikään saakka. Eemiliähän en kerennyt imettää kuin noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen maidon tuli loppui itsestään kuin seinään. No, nyt ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että maidon tulo on jälleen kerran loppumassa itsestään ja korviketta on jouduttu antamaan koko ajan vain enemmän, jotta Veeti pysyisi tyytyväisenä. Varmaan tultaisiin vieläkin toimeen täysimetyksellä, mutta mitäpä siitäkään tulisi, jos pikkuherra roikkuisi tissillä kirjaimellisesti 24/7 ja siltikään ei olisi kylläinen...
Haluaisin pystyä imettämään edes öisin ja asian stressaamiseen ei auta pätkääkään se, että jokaiselta tutulta ja tuntemattomalta saa kuulla mielipiteitä siitä, kuinka tärkeää äidinmaito on noin pienelle lapselle kuin Veeti on. Miksi, siis oi miksi imetys on kaikkien mielestä niin helppoa ja maito riittää ihan varmasti, kun se kerran itselläänkin on joskus onnistunut. Miksi ihmiset eivät voi vain hyväksyä sitä, että kaikilla maito ei riitä? Asia ei stressaisi yhtään niin paljoa jos ihmisten puheet imetyksestä olisivat vaikkapa neuvoja, miten maidon tulon saisi uudelleen nousuun, tai jollain olisi jotakin kannustavaa sanottavaa imetyskestä. Mutta kun kaikki tuntuvat vain kritisoivan sitä, että on ns. omaa laiskuutta (tai omaa syytä) että maito ei riitä.
No, ehkä vain tyydyn antamaan korviketta ja jätän imetyksen niille joilla maito riittää ja jotka osaavat siitä olla stressaamatta... Ehkä myös omat yöuneni paranevat kun ei tarvitse olla tunnin välein imettämässä...

Eemil 2v

Tänään 06.40 tuli 2-vuotta täyteen siitä kun ensimäisen kerran tapasin pienen suuren pojan Eemilin. Synttärijuhlia juhlittiin kylläkin jo eilen, samaan aikaan Kääpiön ristiäisten kanssa. Ja Kääpiöstä tuli siis loppujen lopuksi Veeti Oliver, eli tuttujen kesken vain Veeti. Kuvia en valitettavasti juhlista saanut kun en kameraa muistanut ladata ja akku oli aivan tyhjä. Nyt kyllä harmittaa enemmän kuin tarpeeksi ettei kuvia tilaisuudesta saatu. Vieraita ei ollut paljoa ja juhlat oli juhlittu vajaassa kolmessa tunnissa, mutta silti tuntui aivan kauhealta tuo juhlien järjestäminen. Johtuu varmaan siitä, että kakkupohjia tehtiin edellisenä yönä klo 00.30 saakka...
Lahjoja ei tullut paljoa, mutta eipä ne niitä pyydettykään, saatika pahemmin toivottu. Pojilla kun on jo kaikkea mitä minimiehet voivat toivoa ja turhaa krääsää ei niinkään haluta kerätä.

Unohdin tosiaan kokonaan tulla silloin aikaisemmin tällä viikolla tulla kertomaan neuvolakuulumiset, mutta Veeti oli siis neuvolassa jo huimat 61cm pitkä ja 5715g painava. Kasvaa siis todella hyvin. Pituus menee tällä hetkellä +10 käyrällä ja paino menee -2 käyrällä, mutta ei tuo kuulemma ole millään tavalla vakavaa vielä noin nuorella ja painokin tasoittuu ajan myötä... Muuten kaikki oli hyvin. Totaallisena yllätyksenä tuli vain se, ettei vauvan ihoa suositella enää öljyttäväksi, toisin kuin Eemilin aikana. Automaattisesti kun olin Veetin ihoa öljynnyt kun siinä on vähän karstaa... Mielummin pitää kuulemma käyttää normaalia rasvaa, koska vauvaöljy tukkii ihohuokoset. Hassua vain miten nuo suosituksetkin muuttuvat joka vuosi.
Huomenna pitäisi olla Eemilin 2-vuotis neuvola, mutta olen itse sen verran flunssainen, että taidan perua vuoron, jotten koko neuvolaa mene tartuttamaan.

Tänään käytiin muuten Eemilin synttäreita viettämässä J:n ja Eemilin kanssa HopLopissa Vantaanportissa. Tämä oli siis ns. synttärilahja pikkumiehelle minulta ja J:ltä, jotta poika saa hiukan enemmän omaa huomiota välillä ja ettei vauva vie kaikkea huomiota Eemililtä. Oma äitini oli Veetin kanssa tämän parituntisen ja vauva olikin vain nukkunut koko ajan. Varsinaiseksi lahjaksi Eemil sai meiltä Cars autoradan, mutta saapa nähdä että leikkiikö vanhemmat sillä enemmän kuin Eemil ;)

Nyt Veeti taas haluaa ruokaa, joten jatketaan myöhemmin.

Yleistä ärsytystä talvesta

Ah kun talvi on niin ihanaa aikaa, on lunta ja kaunista ym. Tai sitten ei. Lumi on toki kaunista, mutta kun kaikkia tienpientareita koristaa koirankakat ja pissat (välillä ne eivät pysy edes siellä tienpientareella, vaan joku älypää on antanut koiransa tehdä tarpeensa keskelle kävelytietä niitä siivoamatta) ja siinäs sitten varot ettei taapero juokse suin päin koiranläjään, saatika ettei lapsi kaadu niiden päälle. Onko se tosissaan liikaa vaadittu, että edes siitä keskeltä kävelytietä ne siivottaisiin? Ei itse en omista koiraa, mutta olen omistanut ja useita koiria minulla on myös hoidossa ollut ja en ainakaan henkilökohtaisesti kokenut ylitsepääsemättömäksi siivota niitä koiran jätöksiä.

Toinen mikä suoraan sanottuna kyrsii on kävelytieden päihin jätetyt lumikasat, joita auraajat jättävät. Yritä siinä sitten saada rattaat yli, pahimmillaan olen joutunut kirjaimellisesti kiskomaan rattaita perässäni kun kävelytiet ovat olleet auraamatta ja olen myös joutunut rattaat kantamaan tien yli, kun ei niiden lumikasojen yli saa rattaita edes vedettyä. Ja ei, noita tuplarattaita ei ole järin helppo nostella. Luojalle kiitos kumminkin keksinnöstä nimeltä kantoliina, voin suoraan sanoa että ilman kantoliinaa olisi kyllä ulkoilut jääneet useaankin otteeseen. Eemil kun on helppo kuljettaa pulkassa tai laittamalla herra itse kävelemään, niin vauva kantoliinassa on oiva keksintö. Kohta tulee kumminkin uuden kantoliinan hankinta eteen kun ei tuo trikooliina enää kauaa mene Kääpiölle, joten jos jollain on kokemuksia kantoliinoista, niin niitä saa nyt kertoa.

Ja talvessa ärsyttää myös nuo julkiset kulkuvälineet (tai no, ne nyt ärsyttää välillä muutenkin, oli vuodenaika mikä tahansa). Junat myöhästelevät, bussit jättävät vuorot kulkematta (niinkuin esim. eilen jouduin seisomaan bussipysäkillä melkein 45min kun bussi ei suvainnut saapua ollenkaan, ja kumminkin olin päättäristä seuraavalla pysäkillä ollut jo 10min ennen bussin päättäriltä lähtöä). Niin ja auta armias jos bussiin noustessa ei ole bussipysäkkiä aurattu, niin yritäppä siinä saada rattaita bussiin järkyttävien lumikasojen yli kun nämä ah niin avuliaat suomalaiset harvemmin auttavat. Ei auta, vaikka keskiovilla huutelisit jotakuta apuun. Tuossa auttamisessa on tietenkin myös ihania poikkeuksia, jotka parhaimmillaan tarjoavat apuansa jopa ilman pyytämistä, mutta 95% ihmisistä joihin olen törmännyt, eivät suvaitse auttamaan rattaita bussiin.
Kaikkein suurin suuttumus tuli kun kerran lensimme bussista ulos kun ei kahdet rattaat mahtuneet vierekkäin (kyse ei ollut rattaiden leveydestä, vaan ns. askelmasta joka osasta ainakin pk-seudun busseista löytyy). Ei tuossa muu ärsyttänyt, paitsi se että oltiin jo melkein puolessa välissä matkaa siinä vaiheessa kun meidät ulos heitettiin ja tosissaan osa kuskeista ottaa jopa kolmannet tai neljännetkin vaunut kyytiin, vaikka paikka löytyy virallisesti vain kaksille vaunuille. HSL:n mielipidettä kun kyselin palautteella tuohon kuskien epäjohdonmukaisuuteen ja epäreiluun ulos heittoon (olen sitä mieltä, että meitä olisi pitänyt kieltää jo nousemasta bussiin kun kuski tajusi ettei rattaat mahdu vierekkäin, eikä antaa matkustaa osaa matkasta ja sitten heittää ulos), niin HSL:n kanta asiaan oli vain, että kuskilla on oikeus heittää rattaiden kanssa matkustava ulos jos ei rattaat vierekkäin mahdu. Ja ei, en todellakaan ole ainoa jonka mielestä tuo oli väärin, vaan 99,9% kaikista keille tapauksesta olen kertonut, on todennut kuskin toimineen heidän mielestään väärin.

Anteeksi lukijat armaat tämä valituskirjoitus, mutta oli pakko päästä purkamaan ärsytystään. Illalla yritän saada aikaiseksi kirjoituksen tämän päiväisestä neuvolasta + hiukan positiivisempaa juttua muutenkin...

Tatuointi!

Viime viikon torstaina kävin siis ottamassa tatuoinnin (tai oikeastaan tavallaan kaksi) lapaluuhuni ja nyt oli pakko vihdoin tulla sitä tännekin hehkuttamaan. Otin siis molempien poikien nimet + syntymäajat lapaluihini sydämen sisälle. Ja että osaankin olla pienestä asiasta niin super iloinen ja ylpeä.

Tässä kuva toisesta tatuoinnista, toisen tatuoinnin esittelen vasta kun Kääpiön ristiäiset ovat olleet, jottei nimiyllätys menisi pilalle.

Tuo tatuoinnin ottohan ei siis sattunut alkuunsakkaan niin paljon kuin pelkäsin ja odotin. Kaikkihan siis pelottelivat ihan törkeästi siitä, että kuinka tatuoinnin otto sattuu yms. Mutta ei, tuo tatuoinnin ottaminen tuntui vähän samalta kuin joku olisi raapinut hiukan liian kovaa selkääni, ei siis sen kummallisempaa. Todellakin aion joskus ottaa lisää tatuointeja jos ja kun keksin jonkun järkevän aiheen ja paikan.

Tämä oli nyt vain tällainen nopea hehkutus, kerron kuulumisia paremmin jossakin vaiheessa.

Kuulumisia.

Nyt en ole hetkeen kerennyt kirjoittelemaan, kun on ollut koko ajan tekemistä, mutta nyt kerkeän ainakin lyhyesti kuulumisia tulla kertomaan kun Eemil leikkii Duploilla ja Kääpiö nukkuu sitterissä.

Viime viikolla unohdin tiistaille varatun neuvola-ajan, mutta onneksi sain uuden ajan jo torstaille. Kääpiö oli nyt 3,5viikon iässä 57,5cm ja 5005g, eli hyvin tulee kokoa lisää. Ja kuulemma vauva ei tarvitsisi yhtään lisämaitoa, mutta kai nyt annan lapselle ruokaa kun nälkä on ja oma maito ei riitä... Niin ja pakko kertoa sekin, että neuvolantäti ei meinannut alkuun uskoa Kääpiön olevan vain vähän päälle 3-viikkoinen, vaan veikkasi vauvan iäksi lähemmäs 2 kuukautta. Vaikka pakko myöntää että aina en itsekään tajua, että mihin vatsaan tämä vauva syö, voisin veikata että suoraan vaippaan, vaippoja kun saa vaihtaa useamman päivässä... Seuraava neuvolakäynti onkin 1.2 ja se onkin Kääpiön ensimäinen neuvolalääkäri + oma jälkitarkastukseni. Eemilin 2-vuotisneuvola onkin sitten 6.2, eli ensi kuussa saadaankin sitten käydä neuvolassa oikein urakalla.

Pitää ehkä Kääpiön seuraavassa neuvolassa kysäistä, että onko neuvolantädeillä arvauksia mistä vauvan jatkuva valvominen ja jatkuvat mahavaivat voisivat johtua. Alkaa nimittäin pikku hiljaa mennä hiukan rankaksi kun pikkumies ei suvaitse nukkua melkein ollenkaan, vaan mielummin valvoisi koko ajan (tai nukkuisi tissillä) ja piereskelee koko ajan niin että vauvasta oikein huomaa vatsavaivojen vaivaavan + sattuvan. Toivotaan että pian helpottaisi nuo vatsavaivatkin, vaikka voihan olla että ilma vatsassa johtuu vain siitä, että Kääpiö tuppaa hotkimaan ruokansa tissillä ja todennäköisesti nielee ilmaa aika kohtuudella siinä samalla...

Kääpiön ristiäisaikakin on vihdoin päätetty ja ristiäisiä juhlitaankin siis 4.2 ja siinä samassa vietetään myös Eemilin 2-vuotispäiviä, jottei tarvitse kahta kertaa sukulaisia kestitä. Eemil saa sitten omaksi synttärilahjakseen minulta ja J:ltä reissun Huimalaan tai HopLoppiin ilman vauvaa, eli siis laatuaikaa + jakamatonta huomiota yhdistettynä kivaan tekemiseen. Lahjoja ei oikeastaan toivota kenenkään tuovan kummalekaan, sillä molemmilla pojilla on tavaraa enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja talo pursuilee muutenkin turhaa tavaraa josta pitäisi päästä eroon... Jos joku välttämättä tahtoo lahjoja tuoda niin tuokoon, vaikka en usko Eemilinkään mitään erityisemmin kaipaavan.

Kuvia yritän saada joku päivä tänne lisättyä, nyt on väsyttänyt jatkuvasti sen verran paljon ettei pahemmin ole tullut kuvattuakaan. Ei siis oikeastaan ole edes kuvia mitä lisätä... Nyt jatkamaan kotihommia ja leikkimään Eemilin kanssa ennen kuin vauva taas herää :) Myöhemmin taas lisää kuulumisia...

Loppiainen.

Tänään on siis loppiainen ja pitäisi kai tuo joulukuusi vihdoin pakata takaisin kaappiin, Kääpiökin on sunnuntaina jo kolmeviikkoinen ja tuntuu että aika menee ihan järjetöntä vauhtia... Edelleen mennään pääasiassa rintamaidolla, mutta korviketta on ollut pakko antaa välillä kun tissit huutaa hoosiannaa ja jokainen imetyskerta sattuu niin että meinaa itku tulla... Kaiken huipuksi maitokaan ei ole edelleenkään noussut kunnolla, vaikka maidon nousua yritän nopeuttaa sekä imettämällä että pumppaamalla. No, kaipa se sieltä lähtee nousemaan ajan kanssa jos vain jaksaa yrittää. Mutta saapa nähdä kauan jaksaaedes yrittää näin suoraan sanottuna. Kääpiön rintaraivot kun eivät yhtään helpota ja valmiiksi kipeitä tissejäni (vaikka raivo on melkein pahempaa pullon kanssa kun herra ei oikein tykkää juoda pullosta).

Muuten on mennyt ihan hyvin tottuminen arkeen kahden lapsen kanssa ja sitä oppii yllättävän äkkiä esim. imettämään + tekemään Eemilin aamupalaleipiä samaan aikaan. Vaikka hiukan vielä huolestuttaa ensi viikko kun J palaa keskiviikkona töihin isyyslomaltaan ja joudun jäämään poikien kanssa kahdestaan. Eemil kun alkaa pikkuhiljaa näyttämään jo jonkin asteisia mustasukkaisuuden merkkejä ja pelkään mustasukkaisuuden vain pahenevan ajan myötä... Eemil kun saattaa ensin pussailla ja  silittää vauvaa kiltistä ja yhtäkkiä läppäistä tai ainakin yrittää sitä. Tottakai Eemiliä kielletään joka kerta tekemästä noin ja toivottavasti tuollainen käytös loppuisi mahdollisimman pian.

Asiaa olisi ollut vielä jonkinverran, mutta pakko mennä siivoamaan kun tänään tulee vieraita. Jatkan juttua myöhemmin.