lauantai 9. heinäkuuta 2016

Miten koira sopii päivärytmiimme?


Hyvin lyhyesti sanottuna alkuun, ihan mahtavasti! Joillain oli hieman ennakkoluuloja alkuun, että kuinka koira solahtaisi päivärytmiimme, mutta itse olin jo heti alussa luottavaisin mielin sillä olihan meillä ollut aiemmin jo hoitokoiriakin jotka ovat sopeutuneet päivärytmiimme. Päivärytmimmehän on varsin aamupainotteinen niin kuin varmaan kaikissa pikkulapsiperheissä joten jo sinällään aikuinen koira oli mitä paras vaihtoehto perheeseemme.

Aamumme alkavatkin 6.30 jolloin herättelen lapset ja keitän itselleni kupin kahvia ja samalla laitan koiralle ruuan likoamaan. Pojat saavat tuijottaa lastenohjelmia sillä välin kun itse juon kahvini ja tämän jälkeen rupean avustamaan poikia pukemisessa. Aamusta riippuen poikien pukemiseen menee 10-30 minuuttia ja kun vaatteet on saatu kiskottua päälle, lähdemme kävelemään päiväkodille. Koira tulee mukaan poikien päiväkotireissulle ja kun olen saanut pojat tipautettua päiväkotiin, jatkan lenkkiä koiran kanssa. Aamulenkin pituus riippuu ihan siitä, missä aamun ensimäinen keikka on ja siitä, onko minulla vapaapäivä, mutta tähän mennessä lenkin pituus on ollut yhteensä tunnista kahteen. Muutamina aamuina olen käynyt myös koirapuistossa juoksuttamassa Windyä ennen kuin tullaan takaisin kotiin. Kun koira on tuotu kotiin, lähden työmatkalle.

Töistä pääsen viimeistään neljältä joka päivä, mutta suurin osa päivistä päättyy aiemmin. Töiden jälkeiset toimet riippuvat siitä, onko J kerennyt hakemaan lapset päiväkodista vai haenko minä pojat. Jos pojat ovat jo kotiutuneet niin haen vain koiran kotoa ja lähden lenkille, välillä lasten kanssa ja välillä ilman. Jos taas minä haen pojat päiväkodista niin nappaan koiran kotoota mukaan ja lähden hakemaan poikia. Poikien haun jälkeen jatkamme lenkin loppuun. Muutaman kerran aikaisemmin päästyäni olen myös tehnyt niin, että ensin olen käynyt käyttämässä koiran lenkillä ja juoksuttamassa Windyä koirapuistossa ja vasta sitten hakenut lapset. Tämä kumminkin yleensä silloin kun pääsen siihen aikaan että pojat ovat päiväkodissa vielä päiväunilla tai välipala-aika lähestyy.


Illat ovat vielä hieman haastavia silloin kun J on yövuorossa. Illat on kumminkin tähänkin mennessä saatu onnistumaan ja varmasti iltalenkeille lähtö helpottaa entisestään kun aikaa kuluu ja lapset tottuvat paremmin siihen että vielä illallakin lähdetään ulkoilemaan jollei J ole kotona. Ennen iltalenkille lähtöä annan Windylle kumminkin ruuan ja ruuan jälkeen odotellaan hetki ennen kuin lähdetään ulos. Yleensä pojat syövät samaa aikaa iltapalansa kun koira syö omaa ruokaansa, näin taataan lapsille ruokarauha kerjäämiseltä ja Windylle ruokarauha lasten metelöinniltä.
Suoraan sanottuna iltalenkki on paljon miellyttävämpi ilman lapsia sillä lapsilla alkaa yleensä väsymys jo painaa illalla ja näin ollen meno saattaa olla hieman levotonta. Onneksi kumminkin esimerkiksi lampea kiertäessä pojat löytävät vähän väliä jotain tutkittavaa joka vie huomion toisaalle iltakiukusta ja näin ollen iltalenkkikin ollaan saatu suoritettua kunnialla loppuun muutamia kiukkuja huomioon ottamatta.

Yöt Windy nukkuu rauhassa omalla pedillään ja aamuisin on aina yhtä iloinen koira tervehtimässä kun nousen ylös. Pakko kyllä myöntää, että herääminen on miljoona kertaa helpompaa kun lähtee melko samantien ulos ja pojatkaan eivät kerkeä aamulla aloittaa tappelemista kun turhaa luppoaikaa ei pääse kertymään.

Sanoisinkin, että koira sopii päivärytmiimme vallan mainiosti. Ainakin Windy. Pentu ei välttämättä olisi ihan näin vaivattomasti solahtanut perheeseemme ja päivärytmiimme, mutta aikuinen koira onkin eri asia. Saa nähdä, miten saamme tulevaisuudessa aikataulut sopimaan J:n kanssa yksiin jos löydän minulle ja Windylle jonkun treeniryhmän jossa treenata mutta eiköhän nekin aikataulut saada sopimaan yhteen. Onneksi J:llä on joustava pomo ja myös J saa minun tavoin vaikuttaa omiin vuoroihinsa.

4 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus, on aina mielenkiintoista nähdä miten muissa lapsi-koira-perheissä sujuu lauman yhteiselo. Meillä lapset on jo isoja, joten elämä on sinänsä helpompaa.
    Mietin just sitä, että mitenhän helppoa on kuulua säännölliseen treeniporukkaan, jos on pieniä lapsia? Toki jotkut tietenkin ottaa lapset mukaan treeneihin, mutta miten rentoa se sitten on... Mutta koska lapsilla on kaksi vanhempaa (yleensä kuitenkin on), niin eiköhän sekin suju :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti treenien aikataulut aiheuttavat hieman sumplimista, mutta eiköhän sekin saada miehen kanssa sumplittua jotenkin niin että aikataulut sopii yksiin. :) Lapsia en aio ottaa mukaan treeneihin ellei ole ihan pakko ja pienten lasten kanssa onkin varauduttava siihen, että joskus saattaa tulla pakkotilanne. Onneksi meillä on miehen kanssa kumminkin molemmilla joustavat työajat joten eiköhän aikataulutus onnistu.

      Poista
  2. "Sanoisinkin, että koira sopii päivärytmiimme vallan mainiosti." Mä sanoisin, että koira on sopeutuvainen eläin. Tuollainen koiranpito, josta kirjoitat, kuulostaa luksukselta minun korvaani. Windy on päässyt hyvään kotiin <3

    VastaaPoista

Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)