perjantai 29. heinäkuuta 2016

Tämän hetkinen edistys koiran kanssa.


Windy on ollut meillä nyt kolmisen viikkoa ja pientä edistystä on jo tapahtunut alkuun nähden ja nyt ajattelinkin, että olisi hyvä aika kertoa hieman edistymisestämme.

Kun Windy tuli meille, oli vaunujen kanssa kulkeminen hieman kyseenalaista vaikkakin samalla hyvin ymmärrettävää sillä eihän koira ollut edes aiemmin kävellyt vaunujen kanssa. Kovasti olemme kumminkin treenanneet muunmuassa sitä ettei vaunujen vieressä kulkiessa ole soveliasta kiskoa ja sitä, ettei vaunujen eteen kannata loikkia päättömästi. Muutaman kerran Windy jopa loikkasi vaunujen niin yllättäen etten kerennyt reagoida ja näin ollen ei ollut kaukana etteikö koira olisi jäänyt vaunujen alle. Montaakaan tälläistä läheltä piti tilannetta ei kumminkaan tarvinnut käydä kun nyt Windy osaakin kävellä jo vaunujen kanssa jopa nätimmin kuin silloin kun olemme ilman vaunuja lenkillä. Edes lintujen perään kiskominen ei ole yhtään niin pahaa vaunujen kanssa kuin ilman vaunuja.
Eemil kuvasikin yksi aamu videon siitä, kuinka nätisti Windy kulkee vaunujen vierellä ja se video on nähtävissä alta. Antakaa armoa videon laadulle sillä kuvaaja on tosiaan 6-vuotias..


Mitenkäs sitten se imurille haukkuminen ja hyökkiminen? Vielä ei olla tätä tapaa saatu karsittua pois tai ei ainakaan kokonaan...
Edelleen Windy haukkuu imurille ja hyökkäilee päin, mutta pientä editystä on tapahtunut. Nykyisin saadaan nimittäin imuroitua ilman haukkumista niin, että minä tai J istutaan lattialla Windyn kanssa ja rauhoitellaan koiraa. Näin Windy osaa olla rauhassa eikä hyökkäile imuria päin. Viereiseen huoneeseen jos laittaa koiran niin silloin tuloksena on vikinää, sekä ovea päin hyppimistä ja tämän vuoksi ainakaan itse en pidä tätä hyvänä vaihtoehtona imuroinnin ajaksi. Treenejä kumminkin jatketaan ja Windyä palkataan ahkerasti joka kerta kun tyttö osaa käyttäytyä imuroinnin aikana.

Entäs se tavaroiden syöminen yksin ollessa? Edelleen maistuvat varsinkin kengät Windylle satunnaisesti, mutta siihenkin keksittiin ratkaisu. Osa kengistä siirrettiin piiloon ja toinen osa peitettin pyyhkeellä ja tällä tavalla kengät saavat olla rauhassa. Muiden tavaroiden syöntiin auttoi se, että ennen kuin lähdin töihin, käytin Windyn lyhyemmällä lenkillä. Ilmeisesti hyvänä pitämäni pidempi lenkki aamulla aiheutti sen että Windyllä jäi kierrokset päälle ja koira tuhosi tavaraa riehaantuessaan. Kiitos tästä vinkistä tutulleni, sekä äidilleni joita konsultoin lähes jokaisessa mietityttävässä asiassa...


Entäs poikien ja koiran suhtautuminen toisiinsa? Pojat ovat aivan rakastuneita Windyyn ja Windykin tuntuu olevan todella paljon poikien perään. Yllä on video eilisesti iltalenkiltä kun Eemil sai taluttaa Windyä lyhyn matkaa. Ja ennen kuin kukaan saa mitään hepulia videosta niin "älä töni" kohdassa Eemil työnsi hyvin hellästi koiraa polvellaan pariin otteeseen jotta saisi Windyn liikkeelle. Lisäksi olin koko ajan hyvin pienen matkan päässä kaksikosta ihan jo siltäkin varalta että Windy olisi kiskaissut hihnan Eemilin kädestä.
Eemil tahtoo melkein jokaiselle lenkille mukaan ja Eemil myös odottaa kovasti että pääsisi Windyn kanssa "koirien kauneuskilpailuihin". Saakin siis nähdä tulevaisuudessa että millainen huippu koiranohjaaja Eemilistä tuleekaan jos innostus jatkuu samanlaisena.
Veeti ja Niilo taasen rakastavat istua iltaisin, sekä aamuisin lattialla Windyn kanssa telkkaria katsoen ja samalla Windyä rapsutellen ja onhan minun myönnettävä että kyseinen näky on äärimmäisen hellyyttävä.

Windyn suhteen innostuksen poikia kohtaan taasen näkee siinä, että aamuisin Windy on yleensä moikkaamassa poikia ennen kuin edes vilkaisee minua päin. Arkisin taasen jos Windy on mukana hakemassa poikia päiväkodista, innostuu koira ihan mielettömästi kun se näkee pojat. Häntä heiluu, Windy koittaa päästä mahdollisimman pian moikkaamaan lapsia ja kun Windy pääsee vihdoin moikkaamaan poikia niin se antaa useamman pusun. Lisäksi koira tarkkailee aina lenkillä poikien menoa kuin haukka ja jos pojat erehtyvät menemään liian pitkälle, yrittää Windy kiskoa paimentamaan pojat takaisin samaan kasaan. Eikä kyseessä ole edes paimenkoira joten sinällään tämä tapa tuntuu omasta mielestäni hieman kummalliselta. Pääasia kumminkin on, että pojat ja Windy tulevat hyvin toimeen ja edistystä yhteiselossa tapahtuu.

4 kommenttia:

  1. Oi että, sun tekstejä on ilo lukea. Tosi hyvältä kuulostaa (ja näyttää!) kaikki :)

    Mulla on kokemusta vaan yhestä walesinsprinkusta (Charlie), se on lapsirakkain koira, jonka mä tunnen. Ja mä tunnen monta :D Eli toi paimentaminen on mun mielestä koiran tapa osoittaa huolenpitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, kiva kuulla että tekstejä on mukava lukea :)
      Ja hyvin on kyllä Windy yllättänyt minut, sillä totta puhuakseni lintukoira oli kaukana siitä millaista koiraa mietin, mutta kohtalon johdatuksesta saatiinkin juuri meille sopiva koira jos näin voi sanoa :)

      Poista
    2. Ihan ku mun suusta! Olisin halunnu käyttölinjasen sussarin ja sain ton, mikä mun profiilikuvassa on.

      Poista
    3. Niin ne suunnitelmat muuttuu, muta välillä se on ihan hyväkin asia :)

      Poista

Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)