Vieraileva kirjoittaja: Ensimäisen lapsen odotus

Vierailevana kirjoittajana tällä kertaa on ensimäistä lastaan odottava nuori nainen. Pääset siis tutustumaan siihen, mitä ajatuksia ensimäinen raskaus tuo ja vaikkeivat kaikki ajattele samalla tavalla niin tässä yksi näkökulma.

Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä kuusi vuotta. Lapsista olemme keskustelleet, mutta ikinä ei mikään hinku ole ollut niitä meidän perheeseen saada. (Onhan meillä jo yksi maailman ihanin hauvavauva <3) Kesällä 2015 jätin e-pillerit pois kun luin ja kuulin (pelotteluja) niiden vaikutuksista kehon toimintaan. Aloin syömään e-pillereitä 14-vuotiaana ja kuulin, että omat hormonini ei välttämättä toimi enää koska olen syönyt hormoneita niin kauan. Muuta ehkäisyä emme ottaneet käyttöön. Ensimmäisen testin tein tammikuussa 2016, kun aamulla jääkaapin oven avaaminen kuvotti ja oli jatkuvasti etova olo ja plussaahan se näytti. Raskaus oli siis toivottu ja suunniteltu.

Heti alkuviikoilla lemppariharrastus juoksu jäi pois, kun juostessa tuli älyttömän huono olo (ensimmäinen merkki mistä epäilin että olisinko…?). Alkuun kasvava vartalo ahdisti ja oli inhottavaa kun vaatteet rupesi kiristämään. Ärsytti myös kun olin koko ajan väsynyt, liikkumaan ei päässyt ja tuntui että kovalla vaivalla kuntoon treenaamani kroppa läsähti (liioittelua) liikunnan puutteesta. Raskauden aikana en ole antanut itseni syödä mitä haluan, enkä ole käyttänyt raskautta tekosyynä olla liikkumatta. Vaikka aiemmat rankemmat harrastukset on jäänyt kalenterista pois niin päivittäin käy koiran kanssa tunnin kävelylenkillä ja uimassa olen yrittänyt käydä. Nyt puolen vuoden raskaana olon jälkeen olen oppinut olemaan kropalleni armollinen. Synnytyksen jälkeen on hyvin aikaa treenata itseni taas kuntoon! Edelleen suunnitelmissa on kuitenkin karistaa raskauskilot (rv30 +10kg) pois mahdollisimman nopeasti ja mahtua taas omiin (ihaniin) vaatteisiin! Odotan jo että saan babyn kantoreppuun ja lähden juoksumaan Malminkartanon rappusia ylös alas! Ja jokuhan on sanonut että synnytys on kuin maratoni, joten syyskuussa pääsen suorittamaan elämäni rankimman urheilusuorituksen ja ”juoksemaan” ensimmäisen maratonini!

Kuvan (c) kirjoittaja

Raskaus on mennyt todella hyvin ilman suurempia raskausoireita. Olen ollut väsyneempi kuin aiemmin ja nyt rv30 vatsa rupeaa jo olemaan tiellä ja vaikuttamaan normaalielämään, mutta nämä taitavat olla pientä, kun on kuunnellut muiden kokemuksia. En kyllä ymmärrä miten raskaus on naisen parasta aikaa ja nainen hehkuu raskaana ollessaan. Itse tunnen olevani valtava ja oloni on kaikkea muuta kuin hehkuva. Vatsan sisältö on rakas mutta vatsa ei.

Vauvan tuloon olemme varautuneet hyvin vähillä hankinnoilla. Olen ostanut kolme bodya ja kantoliinan kaveriltani. Pinnasängyn, vaunut ja kantorepun saamme, ja onhan meillä äitiyspakkaus. Ja uskon että vauvan syntymän jälkeen saamme lahjaksi paljon vaatteita ja muita vauvatarvikkeita joten ei tarvitse etukäteen hamstrata. Ja kyllähän niitä kaupasta saa vauvan syntymän jälkeenkin jos huomaa jollekin olevan tarvetta. Vaikka emme mitenkään hössötä vauvan tuloa enkä hehkuta ultrakuvia enkä potkujen tuntumista, olemme todella onnellisia tulevasta perheenlisäyksestä ja tiedämme olevamme todella onnellisia kun meille on tällainen lahja annettu.

Synnytystä en jännitä lainkaan, kaikkihan siitä on selvinnyt. Sen sijaan jännitän sen jälkeistä aikaa. Miten osaamme elää pienen kanssa kun hän synnäriltä tulee mukaamme? Mitä jos vauva vaan itkee enkä osaa auttaa häntä? Mitä jos imetys ei onnistu? Mitä jos kasvatan hänet väärin? Mitä jos hänestä tulee koulukiusattu tai vielä pahempaa koulukiusaaja? Miten kestän sen huolen jos lapselleni sattuu jotain? Paljon ajatuksia pyörii päässä mutta hyvin vähän olen googlettanut apua. Olen liittynyt kahteen facebookin vauvaryhmään mutta etenkin toisessa keskustelu käy ajoittain niin kuumana ja kysymykset on niin naurettavia, etten ryhmän julkaisuja enää edes seuraa. Kun joku miettii voiko nukkua raskaana ollessa teltassa, käydä konsertissa metelin takia tai juoda alkoholittoman siiderin hörähdän itsekseni. Itse olen hyvin vähän miettinyt että voinko tai enkö voi jotain tehdä raskauden takia. Edes alkoholista en ole kokonaan luopunut raskauden aikana, vappuna join lasillisen kuohuviiniä, kerran olen juonut 0,33 oluen saunassa ja juhannuksena join lasillisen punaviiniä. Eikä tullut edes huono omatunto.