Armas uhmaikä.

Samasta aiheesta olen ainakin jo kertaalleen kirjoittanut, mutta koen ajankohtaiseksi kirjoittaa siitä uudelleen nyt kun talossa on kaksi uhmaikäistä. Okei, Eemilin (3v & 2kk) uhma on huomattavasti pahempi kuin Veetin (1v & 4kk) mutta voisin kyllä sanoa ihan rehellisesti että molempien uhmaikä on yhtäkaikki hermoja raastavaa. Varsinkin kun uhmaamisen syyt ovat suhteellisen samat ja kielletyt asiat samat, joten uhmaamista näkyy samaan aikaan hyvin usein. Nyt joku todennäköisesti ajattelee, että alle puolitoista vuotiaalla ei voi olla uhmaikää, mutta väitän että tosiaankin voi. Eemilillä uhmaikä alkoi vasta joskus lähempänä kahta vuotta pahempana, mutta tuntuu että Veeti katsoo veljestään mallia hyvin ahkerasti ja uhmaa koska isovelikin uhmaa.

Eemilin suhteen käyttöön on otettu jäähyporras jos käyttäytyminen ei parane komentamalla tai kieltämällä sen mukaan mitä tilanne vaatii. Ja jäähyportaalla istutaan tasan kolme minuuttia vaikka sitten taukoamatta huutaen, kunhan istutaan. Alkuun jäähyporras ei tuntunut alkuunsakkaan hyvältä idealta, sillä Eemiliä sai olla nostamassa takaisin istumaan noin kahdenkymmenen sekunnin välein, mutta kun jaksoi olla päättäväinen niin nyt jo portaalla istutaan juuri niin kauan kunnes annetaan lupa nousta. Eemil osaa myös välillä mennä jo itsekin istumaan jäähylle kun tietää tehneensä jotain tuhmaa. Selkeää edistystä on siis huomattavissa tuon jäähyportaan käytön kanssa ja sitä tullaan varmasti käyttämään myös Veetin kanssa kunhan pojalle tulee vähän lisää ikää. Vielä en nimittäin koe että Veeti ymmärtäisi portaan käytännön, tai jos jollain on toisenlaisia kokemuksia jäähyportaan / jäähypenkin käytöstä vajaa puolitoista vuotiaalla niin saa toki kertoa.

Uhmaamisen syistä voisin kertoa sen verran, että Eemilillä yleisimmät syyt ovat se ettei saa toljottaa lasten ohjelmia telkkarista 24/7, hiusten pesu, kun limua ei saa joka käänteessä vaan yleensä juomana on joko vettä tai maitoa tai kun ulkona pitää kävellä itse eikä pääse esimerkiksi pikkuveljen syliin istumaan. Veetin uhmalle syitä löytyy taasen huomattavasti isompi lista ja pahimmat uhmakohtaukset aiheuttaa muunmuassa kun ei saa juosta koko päivää alasti, kun ruokapöydällä ei saa istua saatika tanssia, kun roskapönttöä ei saa dyykata tai sieltä ei saa kaivaa mitään mikä olisi mukamas kivaa, kun äitiä ei saa hakata vaikkapa kauhalla, kun äidin vatsan päällä ei saa hyppiä, kun maitoa ei saa kaataa maahan, kun pitäisi mennä nukkumaan tai kun kissanhiekkalaatikkoa ei saakkaan kaivella. Lyhyesti sanottuna lähes kaikki kielletty aiheuttaa siis uhmaamisreaktion.

Uhmaamistyylejäkin voi ilmeisesti olla hyvin useita ja sen olen päässyt toteamaan vähän turhankin monta kertaa kahden uhmaavan pojan kanssa. Valitettavasti. Mielelläni olisin ollut kokematta ihan jokaista tapaa uhmata (vaikka tuskin olen vielä kokenut puoliakaan), mutta niinkuin olen joskus kuullut sanottavan niin lapsen uhmaaminen ilmeisest tarkoittaa että lapsi luottaa vanhempiinsa kun tietää voivansa osoittaa myös huonot tunteet heille. Eemilin suhteen uhmaaminen näkyy yleisimmin pää punaisena karjumisena ja huutona. Silloin tällöin Eemil saattaa myös lyödä tai potkia kun oikein suuttuu, mutta tuollainen ollaan pyritty karsimaan samantien pois ja suhteellisen hyvin tuo "väkivaltaisuus" onkin vähentynyt kun se ollaan kielletty määrätietoisesti ja joka ikinen kerta kun sellaista käytöstä ilmenee. Kaikkein hirveintä on kun Eemil alkaa uhmaamaan esimerkiksi kaupassa, koska ei saa jotakin mitä olisi halunnut. Tälläisessä tilanteessa Eemil yleensä heittäytyy maahan huutamaan ja kieltäytyy tulemasta ulos kaupasta. Muutamaan otteeseen olen joutunut jopa raahaamaan väkisin kiljuvan ja vastaan rimpuilevan lapsen ulos kaupasta ja kantamaan Eemilin melkein kotiin saakka (kauppakassien lisäksi) koska muuten ei eteenpäin liikkuminen olisi onnistunut. Pahoittelut siis jos joku teistä on eksynyt vaikka lähikauppaamme samaan aikaan, Eemilin karjuminen ei tosiaankaan ole kivaa kuunneltavaa. Toisaalta taas osaan olla mulkoilematta muiden uhmaikäisten vanhempia kiukkuisesti jos näen kaupassa vastaavanlaisen episodin...
Veetin uhmaaminen ei onneksi ole vielä noin vahvaluontoista, mutta ei sekään mitenkään mukavaa ole kun joutuu itse uhmaamisen kohteeksi. Veetin uhmaaminen näkyy siis tällä hetkellä pääasiassa raivoamisena ja marttyyrityylisenä maahan heittäytymisellä ja siellä raivoamisella. Satunnaista potkimista esimerkiksi pukiessa on ilmennyt, mutta se yritetään karsia mahdollisimman pois myös Veetiltä samoin kuin Eemililtäkin. Pahempia aikoja siis odotellessa.

Onneksi uhmaikäkin on loppujen lopuksi vain yksi vaihe ja loppuu aikanaan. Kauhulla vain odotan, minkälaiseksi poikien uhmaaminen muuttuu kun kolmas lapsi syntyy. Toisaalta taas, se on sitten sen ajan murhe ja turhaan sitä stressaamaan etukäteen.

Minkä ikäisenä teidän lukijoiden lapset ovat aloittaneet uhmaiän ja miten se on näkynyt? Onko teillä ollut käytössä esimerkiksi jäähypenkkiä? Miten se on toiminut?