Lasten saannin jälkeinen kaverikato.

En tiedä kuinka yleinen ilmiö tämä on, mutta ainakin omalla kohdallani huomasin tämän valitettavan pian jo Eemilin syntymän jälkeen. Nimittäin sen, että kaverit joilla ei ollut lapsia tai jotka eivät olleet edes hankkimassa lapsia vähään aikaan tai ne jotka eivät mahdollisesti edes seurustelleet, katosivat vähitellen seurastani ja kaveruus niin sanotusti vain hyytyi ja loppui kokonaan. Tämä tarkoitti siis käytännössä sitä, että suurin osa niistä, joiden kanssa olin viettänyt monta viimeisintä vuotta ennen lasten saantia, katosivat.

Ensin nuo kyseiset kaverit kävivät katsomassa vauvaa ja soittelivatkin vielä jonkun verran, mutta kun he ilmeisesti tajusivat ettei lapsiperheen äiti ihan noin vain pääse esimerkiksi kapakkaan viettämään iltaa tai osallistumaan syntymäpäiville, alkoivat yhteydenotot vähentyä. Viimeistään siinä vaiheessa kaveruus vain jotenkin jäi kun muutin lapsuuden asuinseudultani vähän kauemmas, tai oikeastaan saman kaupungin sisällä uuteen paikkaan, mutta hiukan syrjäisempään. Nämä vanhalle asuinseudulleni jääneet kaverit kyllä moikkaavat kun tavataan ja kuulumisiakin vaihdetaan, mutta silti se on suurimmalta osin hyvin väkinäistä, sillä elämäntilanteemme ovat niin erilaisia. Nämä ihmiset kun haluavat luoda kunnollisen uran ennen lapsia ja elää nuoruutensa kunnolla juhlien ja vapaudesta nauttien. Ei siis ole kovinkaan paljon kuulumisia jotka niin sanotusti toista kiinnostaisi, sillä toinen kertoo ryyppäämisestä ja pahimmillaan alkaa vuodattamaan ongelmiaan irtosuhteistaan, kun taas omat kuulumiseni liittyvät 99% perhe-elämään ja lapsiin. Toisaalta siis ihan ymmärrettävää, ettei kaveruus näin erilaisilla ihmisillä voi toimia pidemmän päälle, ainakaan hyvänä kaveruutena.

Kun sain tietää odottavani Veetiä, oli minulle ilmestynyt jo uusia kavereita ja ystäviä näiden ns. taakse jääneiden tilalle, osa niistäkin kumminkin katosi mystisesti kun tajusi etten tahdo tai jaksa raskaana lähteä johonkin kapakkaan juhlimaan ja ettei minua välttämättä kiinnosta esimerkiksi syntymäpäiväjuhlat jotka on tarkoitus viettää kapakassa tai ylipäänsä juoden. Suurin osa näistä jotka katosivat tässä vaiheessa, ei voinut käsittää mikä ihmeen kiire on hankkia lapsia ja miksen tahdo elää nuoruuttani nuorena, enkä äitinä. Ehkäpä siis parempikin, että tuollaiset jäävät pois kaveripiiristä. En nimittäin usko, että pidemmän päälle olisin jaksanut kavereita jotka eivät voi ymmärtää minun elämääni tai ylipäänsä sitä, että teen itse omat päätökseni ja olen tyytyväisempi kotiäitinä kuin ryyppäävänä ikiteininä. Vaikkakin, voin myöntää että silloin tällöin nautin irtiotoista arjen kiireissä ja viihdyn esimerkiksi baarissa selvinpäin. Ei se baariin meno nimittäin aina tarkoita, että olisi pakko ryypätä. Nytkin olisi tarkoituksena ennen synnytystä lähteä johonkin viettämään iltaa, kunhan keksin kuka tai ketkä jaksavat lähteä isomahaisen selvinpäin olevan kanssa liikenteeseen.

Nyt kolmatta lasta odottaessani olen huomannut, että yhä useampi niin sanottu kaveri on alkanut katoamaan elämästäni. Tai, onhan niitä kavereita, mutta yhteydenpito ja yhteiset puheenaiheet ovat todella vähissä. En väitä, että kaveruus olisi huonoa jos ei saa kutsuja esimerkiksi syntymäpäiväjuhlille, tai tupareihin tai mihin tahansa, mutta olisihan se kiva jos edes joku kutsuisi joskus johonkin. Vaikkakaan en voi juoda alkoholia ja tuskin viihtyisin pitkään alkoholipitoisissa juhlissa, mutta olisihan se kiva saada joskus kutsu. Nyt tämän raskauden aikana olen tainnut saada kutsun tasan yhdille syntymäpäiville ja siinä onkin sitten kaikki mihin minua on pyydetty. Okei, suurimmalle osalle olen suoraan sanonutkin että turhaan kutsuvat, koska tuskin pääsen paikalle tai viihtyisin juhlissa, mutta siltikin olisi kiva saada edes kutsu. Edes kohteliaisuudesta tai näyttääkseen, että olisin tervetullut paikalle jos vaikka jaksaisinkin käydä edes kääntymässä ja onnittelemassa juhlien järjestäjää juhlien syystä.
Tai jos en kutsuja saa mihinkään, niin olisi kiva että joku jaksaisi tai suostuisi joskus lähtemään kanssani viettämään iltaa johonkin. Nyt kun suurin osa on kieltäytynyt kutsusta sen vuoksi, ettei suoraan sanottuna jaksa lähteä vaikkapa baariin laulamaan karaokea tai vastaavaa koska minä olen automaattisesti selvinpäin. Ymmärrän toisaalta kyllä tämänkin, että onko kiva ryypätä kun toinen on selvinpäin, mutta jos itse pyydän niin olisi kiva jos edes joskus joku lähtisi mukaani. No, ennen vauvan syntymää aion tosiaan lähteä ns. viihteelle lähti joku mukaani tai ei. Toivottavasti joku kumminkin lämpenee idealle ja lähtee mukaani.

Vaikka postaus saattaakin jonkun mielestä kuulostaa valittamiselta, niin ei se ei ole tarkoitus. Olen omalla tavallani tyytyväinen, että ne joiden kanssa elämäni on täysin päinvastainen ovat jääneet pois kaveripiiristäni, sillä lasten jälkeen on myös huomannut hyvin, ketkä ovat olleet oikeita kavereita ja ystäviä ja myös jääneet kaveripiiriini lapsista huolimatta. Eikä kaikki kaverini suinkaan ole lapsiperheellisiä, myös niitä on jotka eivät ole lapsia vielä hankkineet tai eivät tule koskaan hankkimaankaan, mutta silti he ymmärtävät minun valintani ja tietävät minun olevan tyytyväinen omiin valintoihini. Myös uusia kavereita ja ystäviä on tullut muista lapsiperheellisistä, joten kiva että on edes joitakuita joiden kanssa voi huoletta jutella lapsista ja lapsiperheiden arjesta. Kiitoksia siis kaikille niille ihanille, jotka ovat jaksaneet pysyä kaveripiirissäni vaikka en aina olekaan sosiaalisella tuulella raskausväsymyksestä johtuen ja jotka ovat jaksaneet myös valitustani Eemilin uhmaiästä, unettomista öistä ja vastaavista.