Rentouttava(ko?) päivä messuilla.

Viime viikon perjantaina oli poikien päiväkoti kiinni ja ajattelin että voisin tehdä lasten kanssa jotain kivaa vähän niinkuin vaihtelun vuoksi. Ajattelinkin että messuille lähteminen olisi lasten mielestä kivaa ja saisimme hieman tekemistä vaikka messujen aihe olikin I Love Me eli ei varsinaisesti mikään lasten messut. Tiesin että koko reissu voisi olla totaalinen katastrofi, mutta silti olin uhkarohkea.

Aamulla pakkailin eväitä mukaan ja Niilo etsi innoissaan reppua. Kolme isointa poikaa pukivat innoissaan ja ajattelin että olisiko sittenkin edessä kiva päivä lasten kanssa liikenteessä. Ensimmäiset merkit siitä että lähtö olisi kannattanut jättää väliin tulivat jo kotona. Sekä Eemil että Veeti kiljuivat eteisessä tuntia ennen suunniteltua lähtöä ja tahtoivat olla menossa vaikka yritin selittää että nähtäisiin minun serkkuni vasta myöhemmin siellä. Hetken päästä alkoi Leevikin kiukkuamaan ja ajattelin että pakko se on liikkua ennen kuin kaikki lapset kiukkuavat ja ehkä Leevikin nukahtaisi vaunuihin...

Matka sujui yllättävän hyvin, pojat söivät junassa eväitään ja osasivat käyttäytyä. Yllätyinkin, että kerrankin matkustaminen kaikkien neljän kanssa sujui hyvin sillä yleensä matkustaminen on yhtä isoa sirkusta. Matkalla ihmeteltiin maisemia junan ikkunasta ja kävellessä juna-asemalta Messukeskukselle löytyi paljon kaikkea ihmeteltävää. Kerkesin jopa elättelemään toiveita että jos kerrankin reissu johonkin sujuisi kivasti ilman harmaita hiuksia.

Messukeskuksessa nähtiin J:n äiti ja sisko joiden kanssa pyörittiinkin messuilla melkein koko aika. Jossain vaiheessa Niilolla alkoi kumminkin mennä väsymys ihan yli ja poika alkoi pelleilemään muunmuassa vetämällä housut nilkkoihin joka käänteessä kun itse käänsin pääni sekunniksikaan. Lisäksi Leevi alkoi meneytää hermojaan ihmispaljouteen ja poika alkoi kiukuttelemaan vaunuissa joka ikisen pysähdyksen aikana. Tämän lisäksi Veeti sai energiaa Niilon pelleilystä ja Veeti yritti juosta karkuun aina kun silmä vältti.

Tarkoitus oli alunperin että oltaisiin liitytty serkkuni seuraan mutta valitettavasti poikien käytös alkoi olla sen verran levotonta että kerkesin näkemään serkkuni sekä hänen vauvansa vain hyvin pikaisesti. Kotimatka oli myös kaikkea muuta kuin helposti tehty sillä Niilo sekä Veeti pinkoivat joka käänteessä karkuun ulkonakin ja Leevi potki kengät jalastaan vähän väliä. Lopputulos kotimatkalla olikin se, että soitin J:lle josko hän heittäisi meidät autolla kotiin loppumatkan ja onneksi J suostui. Kotiin päästiin siis turvallisesti poikien käytöksestä huolimatta.

Messureissu olikin tällä kertaa kaikkea muuta kuin rentouttava ja ensi kerralla kun menen messuille niin ainoa mukaan lähtijä on näillä näkymin Eemil ellen kärsi jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä jälleen... Luonnollisesti reissusta ei siis myöskään ole kuvia tällä kertaa kun puolet lapsista olisi muuten kerenneet karata jos olisin edes miettinyt kuvaamista.

Vihdoin sain tupakanpolton lopetettua!

Tämmöinen tosi pikainen päivitys työmatkalla joka ehkä hieman selventää miksi olen ollut tavallista hiljaisempi. Oli nimittäin hieman huonoa oloa ja sairastelua tuossa alkuviikosta joten tupakan poltto loppui samalla. Blogiin en osannut keskittyä kunnolla, mutta nyt taas ryhdistäydyn!

Vielä on hieman opeteltavaa siinä että mitä teen silloin kun tavallisesti olisin polttanut tupakan, mutta vähitellen siihen oppii. J:hän lopetti tupakanpolton ja parisen viikkoa sitten joten nyt oli hyvä aika seurata perässä kun tupakka aiheutti entistä huonomman olon.

Nyt vain toivotaan että lopetus onnistui pysyvästi.

Aamupalat, välipalat ja iltapalat perheessämme

Perheessämme on lähes tulkoon joka päivä sama ongelma, mitä söisimme iltapalaksi. Aina kun ei jaksaisi samaa syödä ja pojatkin tahtovat välillä jotain hieman erilaisempaa niin on pakko miettiä välillä tarkkaakin että mitä sitä tänään söisi.

Aamu- ja välipalat on onneksi arkisin ulkoistettu päiväkodin hommiksi ja näin ollen näiden suhteen miettimisongelmia on vain viikonloppuisin. Viikonloppuisin Eemil tekee melkein aina aamupalan koko porukalle ja tämä helpottaa omaa hommaani ihan suunnattomasti. Yleensä Eemil tekeekin koko porukalle esimerkiksi voileipiä tai nappaa jääkaapista jugurttia kaikille. Puuroa syömme harvemmin sillä pojat eivät useinkaan tahdo puuroa kotona kun sitä on kumminkin tarhassa melkein joka aamu tarjolla.

Iltapaloista yksi poikien ehdoton lemppari on uunilihikset, eli uunissa lämmitettyjä lihapiirakoita joiden välissä on nakkeja sekä juustoa. Näitäkään ei kumminkaan kauhean usein viitisi mutustaa joten välillä on keksittävä muutakin...

Saimme Mammalandian ja Roberts Berrien kanssa yhteistyössä kokeiltavaksi uusia Moomin Berries mustikkajuomia. Olinkin jo aiemmin nähnyt näitä lapsimessuilla, mutta silloin Niilo oli jo niin väsynyt messuiluun etten pahemmin kerennyt tuotteeseen tutustua. Lisäksi tuotteen nimi oli tuolloin vielä Moomin Smoothie ja smoothiehan tämä tuote ei ole, joten nimi muutettiin berriesiksi. Nämä meidän testiin saamamme purkit ovat vielä vanhalla nimellä, mutta jatkossa purkit kulkevat tosiaan uudella nimellään.

Muumi Berrieitä on kahta eri makua, vadelma ja mustikka. Molemmissa on kumminkin päivän marjat yhdessä purkissa ja ainakin meillä mustikka berrie hävisi poikien vatsoihin nopeammin kuin tajusinkaan.

Plussaa näissä kätevissä marjajuomissa on se, että nämä säilyvät huoneenlämmössä (vaikkakin ovat paremman makuisia kylmänä) joten Berrie on todella helppo napata evääksi ilman pelkoa siitä että se pilaantuisi liian lämpimässä. Lisäksi repäisykannen alta paljastuu pienempi juomareikä joten riski siihen, että mustikat ovat pitkin rinnuksia on pienempi.

Harmikseni juodun kumminkin toteamaan, että ainakaan itse en ole näihin vielä kauppojen hyllyillä törmännyt ja jos itse tahdot näitä kokeiluun niin tuotteet on tilattava Roberts Berriesin sivuilta. Tarjolla on kumminkin myös muita makuvaihtoehtoja ilman Muumia, joiden uskoisin myös olevan lasten makuun vaikkeivat ne olekaan nimenomaan lapsille mainostettuja.

Nämä ovat kumminkin hyvä vaihtoehto esimerkiksi välipalalle leivän kanssa ja Berriesit sopivat loistavasti myös puuron joukkoon tuomaan lisämakua.

Roberts Berrie on muuten nyt viikonloppuna I Love Me messuillakin, eli jos tuotteet kiinnostavat niin suosittelen suuntaamaan heidän osastolleen.

Postaus toteutettu yhteistyössä Mammalandian ja Roberts Berrien kanssa.
Mammalandian Facebook-sivut.
Roberts Berrien Facebook-sivut.

Niilon 6. puheterapiakäynti

Keskiviikkona oli Niilon 6. puheterapiakäynti ja pian ollaankin siis jo puolivälissä viidestätoista käynnistä jotka pitää käydä ennen kuin saamme lähetteen erikoissairaanhoidon piiriin tutkimaan miksei Niilo puhu.

Jälleen kerran Niilolla oli mukana pulla, sekä pillimehua sillä puheterapeutti halusi tälläkin kertaa tarkkailla Niilon suun motoriikkaa syönnin ohessa. Tällä kertaa Niiloa vaan ei pahemmin tuntunut huvittavan syöminen kun hän huomasi että häntä tuijotetaan. Niinpä luovutimme syömisen tarkkailun ja puheterapeutti aloitti tehtävien teon Niilon kanssa.

Tällä kertaa tehtävinä oli taas kerran tukiviittomien opettelua, sekä ymmärtämisen hahmotuksen harjoittelua pelin ohella. Pelissä Niilon piti kiinnittää kuviin niihin sopivat hahmot ja tehtävä sujuikin ihan hyvin vaikka välillä Niilo kokeili naureskellen että josko kuvaan sopisi eri kuva kuin kuuluisi. Tukiviittomien aiheena oli tällä kertaa kulkuvälineet niinkuin esimerkiksi lentokone, paloauto ja moottoripyörä. Puheterapeutti testasi myös miten Niilo muisti viime kerralla opetellut eläinten tukiviittomat. Muutaman Niilo muisti eläimistä, mutta ei kaikkia.

Jossain vaiheessa tehtävien tekoa Niilo alkoi huomaamattomasti myös syömään eväänä ollutta pullaansa. Syöntiä hetken tarkkailtuaan puheterapeutti kertoi epäilevänsä ettei Niilo puhuisi koska suun motoriikassa olisi hieman ongelmaa. Kuulemma tämä on synnynnäistä jos tästä on kyse, mutta vasta erikoissairaanhoidossa voitaisiin tehdä virallinen diagnoosi syystä.

Lyhyesti sanottuna puheterapiakäynti meni melko samanlailla kuin aina ennenkin. Nyt seuraava käynti olisi jo ensi viikolla ja toivottavasti käynnit olisi pian käyty jotta pääsisimme jonottamaan aikaa tutkimuksiin...

Jälleen edistystä koiran kanssa.

Jokin aika sitten, tai oikeastaan silloin kun kirjoitin ensimmäisiä kuulumisia Windyltä kerroin siitä kuinka opetan arkitottelevaisuuskäskyjä Windylle koirapuistossa. En nimittäin uskaltanut pitää koiraa vapaana sillä pelkäsin että koira voisi singota ihan milloin vain linnun tai minkä tahansa eläimen tai asian perään mitä koira sattuu näkemään.

Toisaalta koirapuistossa treenaaminen oli hieman hankalaa sillä aina piti olla varuillaan jos paikalle tulisi toinen koira ja lopettaa treenaus siihen.

Yksi päivä kumminkin rohkaisi itseni kun olimme koko porukan voimin metsälenkillä. Löysimme metsästä nimittäin kivan aukean keskellä pöpelikköä ja päätin että siellä jos missä uskaltaa kokeilla juoksuttaa Windyä ensimmäisen kerran vapaana. Päästinkin koiran vapaaksi ja yllätyin todella suuresti kun Windy kuunteli minua koko ajan ja vahti ettei joudu liian pitkälle yhdestäkään perheenjäsenestä. Lapsien liikkeitä Windy tarkkaili vieläkin tarkemmin kuin minun tai J:n liikkeitä mutta tarkkailun lomassa koira nautti todella paljon metsässä juoksemisesta sekä keppien noutamisesta.

Tuon yhden kerran jälkeen Windy onkin päässyt useammankin kerran juoksemaan metsässä vapaana. Koirasta huomaa hyvin kuinka se nauttii vapaana juoksemisesta ja muunmuassa siitä että heittelen keppejä joiden perässä on kiva juosta.
Ainoastaan yhden kerran Windy on meinannut lähteä oravan perään mutta silloinkin tyttö tuli takaisin ihan vain kutsumalla. Lintujen perään Windy ei ole edes yrittänyt lähteä vapaana ollessaan toisin kuin hihnalenkillä saan koko ajan olla kieltämässä kiskomasta pikkueläinten perään.

Vapaana ollessa Windy ottaa kontaktia aivan eri tavalla kuin hihnassa ollessaan ja näin ollen koira tuntuu löytävän korvansa aina kun saa olla vapaana. Perustottelevaisuuden treenaaminen onkin siis helpottunut kun Windy selkeästi kuuntelee käskyjäni vapaana ollessaan ja hyvin pientä edistymistä onkin tapahtunut. Itse olen tässä vaiheessa tyytyväinen pieneenkin edistykseen ja vähitellen koira oppii lisää.

Nyt odotellaan talvea että koira pääsee kahlaamaan hangessa ja saakin nähdä mitä Windy pitää lumesta.

Viikonloppu kahden lapsen kanssa

Perjantaina lähti kaksi isointa lasta vaarilleen viikonlopuksi joten jäimme J:n kanssa viikonlopuksi vain kahden pienimmän lapsen kanssa. On suhteellisen harvinaista että saamme viettää viikonloppua vain kahden lapsen kanssa ja jo perjantaina tuntuikin ihanan hiljaiselta kun vain kaksi lasta oli kotona.

Mitään ihmeellistä tekemistä emme perjantaille järjestäneet sillä pojat olivat kumminkin olleet normaalisti päiväkodissa ja päiväkodin jälkeen ei kovinkaan montaa tuntia jää ennen kuin onkin jo aika ruveta iltatoimille ja niinpä vietimme vain rauhallista koti-iltaa katsoen lastenohjelmia kerrankin ilman tappelua kanavasta.

Lauantaina sen sijaan lähdettiin juoksuttamaan Windyä hieman pidemmälle koirapuistoon ja jo se, että käytiin koirapuistoilemassa hieman pidemmällä tuntui olevan Niilosta erittäin hauskaa. Mukaan lähti myös veljeni avovaimo joka juoksutti sekä koiraa, että Niiloa koirapuistossa jossa ei ollut lisäksemme muita.
Kotimatkalla kiersimme pidempää reittiä kotiin jotta tuli samalla ulkoiltua, että väsytettyä Niilo kun pelkkä leikkipuistossakaan olo ei tunnu Niilolle riittävän väsytykseen. Illalla sitten tilattiin iltapalaksi pizzaa joka tuntui Niilosta olevan ihan huippu juttu. Leevi ei ihan vielä omaa pizzaa saanut, mutta sai hänkin maistaa vähän pizzaa muilta ja poika sai myös reunoja syödäkseen jotka itseasiassa tuntuivat maistuvan paremmin kuin pizza.

Sunnuntaina nukuttiin tavallista pidempään kun kerrankin isommat pojat eivät olleet herättämässä Niiloa heti aikaisin aamulla ja huomasi muuten Niilosta hyvin sen, että poika oli paljon pirteämpi pidemmälle päivää kuin normaalisti. Jo aamusta alkaen otettiin ihan rennosti ja Niilo katselikin aamun lastenohjelnia suhteellisen pitkään. Mitään kovin erikoista ei tehty kun Niilo, sekä Leevi nauttivat jo siitä ettei kukaan häirinnyt heidän leikkejään.

Isommat pojat kotiutuivat iltapäivästä ja he kertoivatkin innoissaan kuinka olivat muunmuassa päässeet ajamaan mönkijällä vaarin kanssa. Pojilla oli ollut hauskaa ja he kyselivätkin heti milloin pääsevät uudelleen. Olikin kiva kun pienemmät pojat saivat hieman enemmän omaa aikaa minun ja J:n kanssa ja isommat pojat saivat erilaista tekemistä viikonlopuksi.

WheyHey proteiinijäätelöitä - se terveellisempi jäätelö

Saimme Oy Valkoiselta Ristiltä testiin WheyHey proteiinijäätelöitä joita odotinkin innolla testiin. Lupaukset terveellisemmästä jäätelöstä nimittäin kuulostivat todella hyvältä ja kun jäätelön sanottiin sopivan lapsillekin, en epäröinyt hetkeäkään ettenkö olisi tarttunut tilaisuuteen.

Kyseessähän on siis jäätelö jonka valmistuksessa ei ole käytetty yhtään sokeria vaan jäätelö on makeutettu xylitolilla. Näin ollen WheyHey onkin myös lapsille sopivampi vaihtoehto. Toki tämänkin herkun kanssa on muistettava kohtuus, sillä proteeniä jäätelössä on noin 20 grammaa joten on katsottava ettei lapset saa liikaa proteiinia tästä jäätelöstä. Tarkemmin proteiininä on käytetty heraproteiini-isolaattia joka on käsittääkseni fitness piireissä hyvin käytetty proteiini.

Hiilihydraatteja WheyHeyssä on 12,5 grammaa joten tuote sopii myös diabeetikoille. Tämä jäätelö nimittäin pitää verensokerit tasaisina eikä aiheuta niissä kohtuutonta piikkiä. Voisikin siis sanoa, että tämä jäätelö sopii jopa välipalaksi, tosin hieman maukkaammaksi sellaiseksi. Yksi purkki WheyHeyn jäätelöä vastaa noin yhden kananrintafileen syömistä ravintoarvoiltaan eli miksipä ei voisi välillä korvata yhtä välipalaa jäätelöllä.

Mitä meidän perheemme sitten piti tästä jäätelöstä?
Alkuun jäätelö oli todella kovaa kun sen otti pakastimesta, mutta jäätelö alkoi sulaa kohtuullisen vauhdikkaasti. Ihan heti pakastimesta oton jälkeen Niilo onnistui katkaisemaan lusikan kun yritti syödä jäätelöä, eli suosittelen pientä odotusta ennen kuin käyt herkun kimppuun.
Makuvaihtoehtoina WheyHeyssä on mansikka, suklaa, vanilja ja banoffee. Meidän neljä poikaa pitivät kaikista eri mauista ja suosikikseen he nimesivät suklaan.

Itse en jotenkin osannut tykätä tämän jäätelön koostumuksesta taikka mausta. Olen todennäköisesti totuttanut itseni liikaa sokerin makuun ja näin ollen en osannut nauttia sokerittomasta jäätelöstä. Vanilja oli kumminkin omasta mielestäni parhaan makuinen.

WheyHeyn jäätelöä on saatavilla suurimmassa osassa ruokakauppoja ja mitä olen itse huomannut niin hinta vaihtelee 3-4 euron välillä.

Postaus toteutettu yhteistyössä Oy Valkoinen Ristin ja Mammalandian kanssa.
WheyHeyn Facebook-sivut.
Mammalandian Facebook-sivut.