sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Mammalandian blogiyhteistyö: Sopiva lapsiluku

Piti oikeasti kirjoittaa tästä aiheesta jo eilen, mutta Ela Show vei huomioni telkkarista katsottuna ja se loppui sen verran myöhään, etten jaksanut enää ajatella sen jälkeen muuta kuin pään tyynyyn laittamista. Tässä siis toinen Mammalandian blogiyhteistyö, jossa on tarkoituksena kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta.

Sopiva lapsiluku on asia josta jokaisella on omat mielipiteensä ja johon liittyvät mielipiteet saattavat jopa muuttua elämän viedessä eteenpäin ja kun ikää tulee enemmän. Itselläni on ollut tässä ajan kuluessa monta eri mielipidettä sopivasta lapsiluvusta ja mielipide on muuttunut yleensä siinä vaiheessa kun olen alkanut odottamaan seuraavaa lasta, mutta nyt on sellainen olo että neljä on oikeasti meille sopiva lapsiluku.

Nyt nimittäin lapset ovat sopivilla ikäeroilla ja lapset voivat leikkiä kahdestaan, mutta jos yksi haluaa leikkiä yksinään niin muille löytyy siitä huolimatta seuraa. Lapset jakavat kaksi huonetta, eikä yhdellekään pääse siis tulemaan kateellisuuden tunnetta siitä, miksi yhdellä olisi oma huone ja joillain toisilla ei. Lisäksi kaikkien lasten ollessa poikia, lelut, sekä vaatteet kiertävät kätevästi lapselta toiselle ja näin ollen ei ole niin kovin usein tarvetta ostaa uutta.

Olen kyllä kuullut kyselyitä, että mitä jos joskus hankitaan auto, eihän koko perhe mahdu silloin kyytiin? No, meillä ei ole tarvetta hankkia autoa sillä julkisetkin kulkevat ihan kätevästi. Jos meillä olisi auto tai olisi joskus ollut niin silloin lapsia olisi niin sanotusti liikaa, eihän tämä porukka nimittäin mahtuisi normaalin henkilöauton kyytiin vaan kyseessä pitäisi olla isompi auto...

Jonkun muun mielestä yksi lapsi voi olla juuri sopiva määrä ja jollekin yksikin lapsi voi olla liikaa. Jokaiselle suotakoon mielipiteensä, mutta omasta mielestäni tämä kokoonpano on juuri meille sopiva. Olen jopa jo miettinyt piuhojen katkaisua, jottei pääsisi vahinkoja tapahtumaan mutta ainakaan neuvolassa minulle ei vielä laitettu lähetettä sinne koska "olen niin nuori ja mieli voi muuttua...".
Ehkä siis odotan kiltisti siihen 30-vuoden ikään ja pyydän sitten lähetettä uudelleen. Lapsia en kumminkaan enempää halua sillä näissä neljässäkin on töitä jo tarpeeksi ja lisäksi haluaisin jo nyt palata työelämään takaisin vähitellen...

Nyt kumminkin meinaa juttu jo hieman mennä sivuraiteille.. Millainen on teille lukijoille sopiva lapsiluku? Tai oletteko edes miettineet asiaa etukäteen vai annatteko elämän päättää mitä tuo tullessaan?

Yhteistyöpostaus muiden Mammalandian bloggaajien kanssa.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Väliaikatietoja muutoksesta.


Nyt on menossa viides päivä elämäntapa muutosta ja eilen kävin jo kärsimättömänä persoonana vaa'alla. Ei ilmeisesti olisi pitänyt, sillä ärsyynnyin ihan suunnattomasti kun huomasin painon nousseen hieman, varsinkin kun olin kuvitellut että paino laskisi suhteellisen nopeasti...
Olen tehnyt lähes kaiken ohjeiden mukaan, vaikka toissapäivänä hieman repsahdin ja söin muutaman suklaapalan. Olen lisännyt kasviksia ruokiini, syönyt noin 3-4 tunnin välein, vähentänyt sokeria, lopettanut ylimääräisen herkuttelun ym. ja silti paino vain nousee. Onneksi kaverini kumminkin lohdutti ajatuksella, että elimistöni nyt totuttelee uuteen ja säännöllisempään ruokailurytmiin ja sen vuoksi paino nousee alkuun hieman. Kuulemma nimittäin paino ei ole päässyt putoamaan epäsäännöllisen ja liian harvoin syömisen vuoksi ja nyt kun elimistö saakin yhtäkkiä enemmän ja parempaa energiaa niin paino nousee. Odotettavissa pitäisi kumminkin olla painon laskemista lähiaikoina tai ainakin parin viikon sisällä...

Maanantaina olisi seuraava punnituspäivä ja josko malttaisin jatkossa odottaa punnitusta maanantaihin koska kuulemma myöskään liian tiheästä vaa'alla käymisestä ei ole hyötyä. Mittanauhakin on vielä hankintalistalla, mutta kaverini lupasi katsella josko häneltä löytyisi yksi ylimääräinen.

Naposteluhimo on kova ja on ollut pakko yrittää koko ajan keksiä jotakin tekemistä jottei tulisi tarve napostella. Veikkaan nimittäin, että oma naposteluhimoni on ehkä enemmänkin tapa sillä joka kerta kun en tee jotakin, tulee tarve napostella. Kaupassa käydessäkin tekee hieman tiukkaa kävellä karkki- ja sipsihyllyjen ohi, mutta josko se siitä helpottaisi.
Aamupalan syönninkin suhteen pitää vielä tsempata sillä oltuani niin monta vuotta ilman aamupalaa, ei aamupalan syönti tunnu luonnolliselta. Onneksi kaverit ja tutut jakavat ohjeitaan ja tsemppaavat, eli eiköhän tästäkin tule ajan kuluessa jotakin...

Niin ja olen muuten nyt jo huomannut, sen että kun syön säännöllisemmin niin elimistö alkaa myös vaatimaan ravintoa sen noin neljän tai ihan viimeistään viiden tunnin kuluttua nälän tunteella. Eipähän pääse ruoka-ajat unohtumaan kun nälkä puskee ihan itsestään..

tiistai 6. lokakuuta 2015

Arvonta blogin Facebook sivulla.

Blogini Facebook-sivulla on arvonta, joka jatkuu perjantaihin 9.10.2015 klo 12.00 saakka. Kannattaa käydä siis osallistumassa :)

maanantai 5. lokakuuta 2015

Ensimäinen päivä elämäntapamuutosta ja lähtötilanne.


Tänään on ollut ensimäinen päivä Masusta Misuksi valmennusta ja pakko myöntää että tämä ensimäinen päivä on varmaan se vaikein. Aamulla kun käytiin kaupassa, jouduin tosissani kamppailemaan tahdonvoimani kanssa sitä vastaan etten lappaisu ostoskärryjä täyteen tarjousherkkuja ja nyt illallakin on orpo olo kun ei ole mitään naposteltavaa. Pahimpaan naposteluhimoon söin kurkkua ja paprikaa, mutta eihän se nyt ole yhtään sama asia... Kaupasta kumminkin tarttui mukaan erilaisia hedelmiä ja vihanneksia,  joista osaa en ole ikinä ennen maistanut, sekä kanaa ja kalaa joten ainakin yritystä on.
Annoskokojen pienentämiseen on ensimäisen päivän perusteella totuttelemista, samoin ruoka-aikoja pitää lisätä, tänään meinaan tuli syötyä vain lounas, välipala ja iltapala joten vielä pitäisi saada aamupala ja päivällinen lisättyä ruoka-ajoiksi. Lounaan sentään sain pidettyä kohtuullisena (kaksi pientä täysjyvätortillaa kanalla ja vihanneksilla) ja välipalaksi söin tosi tummaa ruisleipää kalkkunaleikkeellä, sekä muutamalla juustosiivulla.
Elämäntapamuutoksen alun kunniaksi kävin myös kampaajalla leikkauttamassa hiuksia, sekä muotoilemassa ja värjäämässä kulmat. Tästä kiitos ystävälleni joka maksoi käynnin synttärilahjanani, joten kiitos hänelle hieman uudistuneesta ulkonäöstä! :)

Lupasin kumminkin tulla kertomaan tänään alkutilanteestani ja vaikka tuntuu hieman karmivalta laittaa tänne kuvia kroppani tämän hetkisestä kunnosta niin kerran se vain kirpaisee. En todellakaan ole tyytyväinen kroppaani nähtyäni nuo kuvat ja ehkä saan lisävirtaa muutokseen jos tuijotan noita kuvia ja nykyistä rapakuntoani. Mittanauhaa en vielä omista, sen ostaminen on listalla ja kunhan saan sen hankittua niin alan kirjaamaan ylös myös mittoja kropastani jotta huomaan selkeämmin muutoksen.



Kuvissa siis nykyinen koko, kaunis raskausmahalta näyttävä vatsa ja hehkeän huonokuntoinen iho. Käsissä kauniisti aurinkoihottumaa ja polvetkin näyttävät taipuvan kummallisesti, ei ihmekään että polvet tuntuvat poksahtelevan ilkeästi muunmuassa kyykystä noustessa. Lonkatkin kipuilevat entistä pahemmin lonkkaluksaation vuoksi, joten eiköhän se ole aika selkeää että on aika tehdä muutos elämäntavoissa jottei kroppani sano itseään irti parin vuoden sisällä.
Vaaka näyttää tällä hetkellä lukemaksi 71kg eilen punnittuna ja tavoitteena olisi päästä ennen ensi kesää lukemaan 55kg, jonka painoin ennen lapsia. Katsotaan miten onnistuu ja toivon tosiaan että onnistun sillä haluan näyttää lapsille hyvää mallia ja haluan terveyteni kuntoon.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Aika ottaa itseäni niskasta kiinni.

Nyt on tullut aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä muutos elämäntapoihin. Muutamat kaverini ovat nimittäin alkaneet pelotella, että minulla saattaisi olla alkava diabetes tai jopa jo olemassa oleva diabetes jonka lisäksi olen pikkuhiljaa tajunnnut olevani pahasti sokeri- / roskaruokakoukussa josta on hankala päästä eroon. Joka ikinen ilta kun tulee herkuteltua milloin milläkin roskaruualla ja milloin minkäkin tekosyyn nojalla, yleisemmin ihan vaan sillä tekosyyllä että päivä on ollut niin raskas ja lasten mentyä nukkumaan haluan palkita itseni jollain tavalla. Olen myös huomannut, että vaikka lähtisin ostamaan kaupasta ihan vaan maitoa, tarttuu mukaan lähes poikkeuksetta joka kerta vähintäänkin suklaapatukka, yleensä pussillinen sipsiä tai karkkia tai muuta mättöä.
Sen lisäksi että terveyteni kärsii tuosta tavasta, kärsii myös energiatasoni, että rahapussimme. Säästyisi aika monta euroa kuukaudessa ilman minun mielihalujani ja varmasti olisi energiatasokin parempi kun joka ilta ei tulisi ahdettua itseänsä täyteen sokeria, suolaa ja lisäaineita. En usko että se meinaan tekee millään tapaa hyvää yöheräilyjen ohella.

Voisinkin siis sanoa, että bloggaajien etsintä Masusta Misuksi valmennukseen tuli enemmän kuin hyvään aikaan. Valmennus nimittäin lupaa kilojen pudotusta, energiatason nousua sekä herkuttelukierteen katkaisua. Valmennuksen esittelyteksti menee näin "Et ole ainoa äiti, jonka mielestä arki voi tuntua välillä hyvinkin väsyttävältä ja sinun hartaana toiveena olisi vain saada nukuttua enemmän. 
Väsyneenä arjen pyörityksestä herkuttelusta voi tulla ainut keino palkita itseään.
Todellisuudessa olo tulee vain väsyneemmäksi ja turhautuneeksi, kun huomaakin syöneensä jälleen kokonaisen suklaalevyn. 
Todella väsyneenä ei myöskään jaksa pitää itsestään huolta ja peilikuva irvistää takaisin. Muistatko sinä milloin viimeksi olet katsonut peiliin hymyillen? Kurkkiiko peilistä vain maharöllykän taakse piiloutuva äityli? 
Miltä kuulostaisi jos voisit parilla pienellä muutoksella saada herkuttelukierteen katki ja saisit olosi pirteämmäksi? Samalla pääset eroon raskauskiloistasi ja mahdut jälleen vanhoihin lempifarkkuihisi!"
Ja ette uskokaan, kuinka hyvin tuo teksti vastaa itseäni, niin kuin varmasti montaa muutakin äitiä. Kun siis innokkaita bloggaajia haettiin tähän yhteistyöhön, niin olin innosta hihkuen ilmoittautumassa mukaan ja vielä innostuneempi olin kun minulle kerrottiin että pääsin mukaan.

Valmennus alkaakin siis huomenna ja odotukseni valmennukselta ovat, että saisin edes ylimääräistä turvotusta pois, energiatasoa nousemaan ja herkuttelukoukun loppumaan. Seuraavan kuuakauden aikana olisi siis seurata ohjeita tarkasti ja huomisella kauppareissulla olisi tarkoitus täyttää kaapit hedelmillä, sekä vihanneksillä ja jättää ne herkut kauppaan. Tarkoituksena olisi myös tänne blogiin raportoida onnistumisestani sekä kuvien, että vaa'an lukemien muodossa ja toivoa sopii että onnistun ja saisin koko loppuelämän kestävän muutoksen elämäntapoihini.
Josko vaikka ensi kesänä jaksaisin jo juosta serkkuni kanssa hengästymättä heti ensi metrien jälkeen ja josko ensi kesänä kehtaisin lähteä rannalle bikineissä. Kaikkein parasta olisi jos saisin pudotettua painoani sen verran, että olisin samassa painossa kuin ennen lapsia, mutta siihen on matkaa ihan kiitettävästi ja niinpä en siitä viitsi ottaa ylimääräistä stressiä varsinkaan kun en tahdo imetyksen kärsivän.

Huomenna julkaisen ennen kuvat, sekä ensimäisen vaa'an lukeman ja sen jälkeen tarkoituksena on viikoittain raportoida mahdollisista muutoksista, sekä siitä jos muutoksia ei ole tapahtunut. Toivotaan, että muutos näkyy ja toivotaan varsinkin, että onnistun tässä. Paineet ovat nimittäin nyt kovemmat kun asian julkistin täällä blogissa.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Mammalandian blogiyhteistyö: Vauvavuoden turhakkeet ja tarpeellisuudet

Varsinkin ensimäistä lastansa miettivät yleensä, että mitä kaikkea sitä vauvavuoden aikana oikein tarvitseekaan? Tavaraa tuputetaan joka suunnasta, uusia tavaroita tulee markkinoille jatkuvalla syötöllä ja jokaisella on omat mielipiteensä siitä, mitä vauvavuoden aikana oikein tarvitseekaan. Itse muunmuassa hankin Eemiliä odottaessa mielettömän läjän tavaraa ja suurinta osaa ei tullut sitten loppujen lopuksi edes käytettyä. Leevin kanssa osasin olla hillitympi ja tavaraa ei kertynyt kiloittain nurkkiin pölyyntymään, vaan tiesin jo hieman että mitä se vauva oikeastaan tarvitseekaan.

Tässä pieni listaus siitä, että mitkä itse koen meille tärkeiksi tavaroiksi vauvavuoden aikana ja mitkä tavarat hylättiin tarpeellisten listalta jo Eemilin vauva-aikana.

Ensi alkuun jos kertoisi hieman turhakkeista:
Hoitopöytä - Vaippa on tullut vaihdettua kaikkien neljän aikana juuri siinä, missä on silloin kun vaipan vaihdon tarve on ilmennyt. Eemilin ollessa vauva jaksoin raahautua hoitopöydän luokse alle kahden käden sormilla laskettavan määrän kertoja. Itse en vain näe järkeä nurkassa pölyyntyvässä hoitopöydässä joka kerää päälleen kaiken romun ja jota ei lopulta tule edes käytettyä...

Tutti - Meillä ei ole lapset pahemmin tuttia syöneet ja itseasiassa Leevi on ollut ainoa kelle olen tuttia edes tarjonnut. Eipä kelvannut Leevillekään tutti, joten meillä tuo kapistus on jäänyt aika lailla turhaksi. Ellei lasketa sitä, että Niilo on nyt adoptoinut Leeville ostetut tutit omiin leikkeihinsä... Loppujen lopuksi vauva pärjää loistavasti ilman tuttia ja eipä ole ainakaan tutista vieroittamisen kanssa ongelmia.

Kantoliina - Tämä on sinällään hieman väärässä kategoriassa, mutta koska kantoliina ei meidän käyttäämme ole oikein ikinä soveltunut niin lasken sen turhakkeeksi. Ostin kantoliinoja kaksi kappaletta, joista toinen pölyyntyy edelleen meillä vaikka selkäni ei ikinä ole kestänyt kantoliinan käyttöä kunnolla. Liekö sitten johtunut vääränlaisista sidonnoista vai muuten vaan huonosta selästä, mutta käyttöä tuolle ei ole pahemmin ollut.

Kylpylämpömittari - Itse olen mitannut kylpyveden lämpötilan alusta alkaen kädellä niin, että vesi on ollut hieman lämpimempää kuin kädenlämpöistä. Vaikka kylpylämpömittari onkin siis tullut jokaiselle lapselle äitiyspakkauksessa, niin ei sille ole tullut tarvetta..

Potkuhousut ja alle 80cm kokoiset paidat - Omasta mielestäni ehkä hankalin vaatekappale ikinä. En oikeastaan edes tiedä mikä potkuhousuista tekee niin hankalat meidän käyttöön, mutta en vain tykkää niiden käytöstä. Mielummin olen käyttänyt normaaleja housuja, sekä sukkahousuja. Alle 80cm kokoisia paitojakin on tullut jokaiselle lapselle ostettua kun ne ovat olleet niin söpöjä, mutta eipä niitä loppujen lopuksi ole tullut käytettyä.. Bodyt ajavat saman asian, mutta ovat paljon kätevämpiä.

Äitiyspakkauksen makuupussi - En vain osaa kyseistä tuotetta käyttää vaunuissa. Mielummin puen lapselle tarpeeksi paksusti päälle ja jos menemme esimerkiksi kauppakeskukseen niin riisun päällivaatteita. Jotenkin se makuupussi ei vain sovi vaunuihin ja tuntuu kömpelöltä käyttää sitä, mutta tottakai tämäkin on vain meille turhake, jollekin muulle makuupussi voi olla pelastus. Nytkin arvon, että laitanko Leevin makuupussin myyntiin vaiko en, sille ei nimittäin ole käyttöä mutta se on mielettömän kivan näköinen..

Harsot - Näistä olen vähän kahden vaiheilla onko kyseessä turhake vai ei. Periaatteessa harsot eivät todellakaan ole turhia, mutta koska ne voi korvata vaikkapa pikkupyyhkeillä jos harsojen käyttö on puklurätteinä niin eivät ne ainakaan välttämättömiä ole.

Pinnasänky - Tämä kuuluu taas siihen listaan, että kyseessä on meille turhake, mutta jollekulle muulle pinnasänky voi olla ehdoton tarvike. Ollaanhan mekin käytetty pinnasänkyä Eemilillä heti syntymästä lähtien ja Veetillä parisen kuukautta, mutta koska Niilo ei nukkunut päivääkään pinnasängyssä ja Leeviäkään ei ole tarkoitus pinnasänkyyn laittaa nukkumaan niin lasken tämänkin ei niin tarpeellisiin tavaroihin. Niilo nimittäin siirtyi suoraan ns. isojen poikien sänkyyn vierestäni vähän päälle vuoden iässä ja Leevikin saa nukkua vieressäni ainakin siihen vuoden ikään saakka jonka jälkeen alan totuttamaan poikaa isojen poikien sänkyyn.

Varmasti jos miettisin pidempään niin tämä meille turhien tavaroiden lista kasvaisi kilometrin mittaiseksi, mutta tässä nyt mainittuna turhakkeina ne mitkä tulivat ensimäisenä mieleen..

Ehdottoman tärkeitä tarvikkeita meille sen sijaan ovat olleet:
Vaunut - Autottomana perheenä vaunut ovat olleet meille ehdoton hankinta. Tälläkin hetkellä omistetaan itseasiassa kahdet vaunut sillä ei haluttu tuplavaunuja enää hankkia Niilon kävellessä jo suurimman osan ajasta, joten ostettiin Leeville yhdistelmävaunut ja Niilolla on käytössään sateenvarjovaunut silloin jos liikutaan pidemmälle koko perheenä.

Rintapumppu ja tuttipullot - Olisi jäänyt aika monta kertaa neljän lapsen aikana lähtemättä yhtikäs mihinkään ilman rintapumpun olemassaoloa. Lisäksi olen saanut aina välillä pumpattua maitoa pakkaseenkin saakka jotta lapset ovat voineet juoda äidinmaitoa silloinkin kun en itse ole ollut kotona. En myöskään ole persoona, joka osaisi kököttää kotona koko lapsen ensimäisen vuoden, joten tuttupullotkin ovat tulleet hyvin tärkeiksi jotta lapsi on saanut maitoa muualtakin kuin tissistä.

Kietaisubodyt - Ihan mielettömän kätevä vaatekappale! Kietaisubodyt ovat helppoja pukea lapselle ja ne on helppo myös riisua mahdollisen kakkavahingon sattuessa. Itseasiassa mitään negatiivista en keksi kietaisubodyistä.

Sitteri - Kun vauvaa ei kerkeä / jaksa roikottaa koko ajan sylissä, eikä vauva myöskään viihdy pitkiä aikoja kerrallaan maassakaan niin tulee sitteri tarpeeseen. Meillä on jokainen neljästä pojasta myös satunnaisesti nukkunut sitterissä päivällä kun muualle en ole lasta saanut nukkumaan.

Nyt kun miettii, niin en noita ehdottomuuksia keksi edes pahemmin. Loppujen lopuksi yllättävän vähäisellä tavaramäärällä pärjää jos vain haluaa. Ei se vauva itse sitä romumäärää tahdo ja vaikka joku esine kuulostaisi kuinka tarpeelliselta niin kannattaa pohtia tuleeko sitä sittenkään käytettyä loppujen lopuksi.

Yhteistyöpostaus muiden Mammalandian bloggaajien kanssa.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Paluu työelämään?

Jotkut saattavat pitää minua täysin sekopäänä kun edes harkitsen töihin paluuta kun lapset, varsinkin Leevi ovat niin pieniä vielä ja Leevi on vielä rintaruokinnallakin.

Niin on nyt kumminkin tapahtunut, että olen alkanut etsimään töitä ja vaikka en olekaan laittanut kovinkaan moneen paikkaan hakemusta niin silti toivon, että joku paikoista tärppäisi ja pääsisin palaamaan töihin pikkuhiljaa. Mikään kiirehän minulla ei todellakaan ole töihin päästä ja siksi olenkin tällä hetkellä kohtuullisen nirso niiden paikkojen suhteen joihin laitan hakemusta, mutta onhan minulla vielä varaa nirsoillakin töiden suhteen. En meinaa nimittäin keskeyttää vanhempainvapaatani sellaisen työpaikan vuoksi jossa en uskoisi viihtyväni.

Olen myös miettinyt oppisopimusta. Mitään ammattiahan minulla ei ole opiskeltuna ja vaikka töiden saanti olikin joskus aikoinaan helppoa, ei se sitä vaikuta enää olevan kun työttömiä on niin älyttömästi ja firmoilla on varaa laittaa isotkin vaatimukset työntekijöilleen. Oppisopimuksella saisin sekä ammatin, että töitä ilman että tulot tippuisivat radikaalisti. Oppisopimuksella kun saisi palkkaakin tehdyistä tunneista.. Ainoa mutta tässä asiassa on kumminkin se, etten oikein tiedä mikä ala kiinnostaisi niin paljon että jaksaisin opiskella edes niitä vähiä teoriatunteja. Erääseen firmaan kyllä laitoin jo hakemukset oppisopimukseen kun he sellaista hakevat, katsotaan nyt tärppääkö vaiko ei.


Mitenkäs sitten lasten hoito jos löydän töitä? J jää lasten kanssa kotiin siinä tapauksessa jos löydän työpaikan, jossa olisi tarpeeksi tunteja jotta minun kannattaisi mennä töihin. Minun pitää nimittäin siinä tapauksessa ansaita tarpeeksi, että töihin meno kannattaa sillä vaikka J saisi paremmat vanhempainpäivärahat niin ei pelkillä tuilla eletä (okei, eletäänpäs ja hyvinkin vielä..). Kunnalliseen hoitoon ei ole mikään kiire lapsia laittaa ja Leeviä en ainakaan laita hoitoon ennen kuin poika kasvaa vielä paljon ja mielellään oppii ainakin puhumaan ennen hoitoon menoa.
Eemilhän aloittaa ensi vuonna esikoulun, eli Eemilin hoito järjestyy ainakin osaksi päivää sillä ja näin ollen ensi syksyn jälkeen J saisi olla kolmen lapsen kanssa kotona kun itse tekisin töitä. Tämä tietenkin siinä tapauksessa, että ylipäänsä saan töitä.

On kumminkin muutamia asioita joita pohdin mahdollisessa töihin paluussani niinkuin esimerkiksi kuinka imetyksen jatkaminen onnistuu jos käyn töissä? Ja kuinka työelämään palaaminen luontuu useamman kotivuoden jälkeen? Vaikka olen tehnyt satunnaisia keikkatöitä kotiäitiyden ohella, niin ei se kumminkaan ole sama asia kuin täysipäiväinen töiden tekeminen..
Uskon kumminkin että töihin paluu tekisi itselleni ihan hyvää sillä kun olen tosiaan ollut jo useamman vuoden vanhempainvapaalla niin ei tuollainen aukko työhistoriassa ainakaan hyvää tee. Lisäksi kotiäitys alkaa suoraan sanottuna kyllästyttämään ja ainakin tähän saakka keikkatyötkin ovat tuntuneet suoranaiselta lomalta kun on ollut muutakin tekemistä kuin samat asiat joka päivä.

Pidetään siis peukkuja, että joku työpaikoista tärppäisi ja jos ei nyt niin ainakin jonkun ajan päästä.

Miten kauan te olette olleet vanhempainvapaalla ja miten töihin paluu sujui?