Leipominen lasten kanssa vai ilman?

Marraskuussa Mammalandian blogiyhteistyön aiheena on leipominen lasten kanssa vai ilman.
Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.

Ollaan poikien kanssa todellisia rähmäkäpäliä leipomisen suhteen ja siksi leivommekin kohtuullisen harvoin. Kun sitten joskus leivon niin todellisuudessa leipominen toimii niin, että minä aloitan leipomisen, menetän hermoni kun en osaa jotakin ja J tekee leipomukset loppuun. Hyvä esimerkki on muunmuassa poikien syntymäpäiville tehtävät leivonnaiset, hyvin usein J leipoo lähestulkoon kaiken ja itse katselen vieressä sekä yritän auttaa. Tämän vuoksi muunmuassa juurikin syntymäpäiville leivottavat herkut tehdään yleensä illalla kun lapset nukkuvat sillä ylimääräiset pienet apukädet eivät ainakaan helpota leipomista kun minä itse olen jo siinä sähläämässä.

Joskus on kumminkin kiva leipoa lasten kanssa ja joulun alla leivommekin yleensä hyvin ahkerasti lasten kanssa sillä pitäähän joulukuussa olla usein tuoreita pipareita sekä joulutorttuja tarjolla. Lisäksi molempien joululeivonnaisten leipominen on sopivan helppoa pienen apukokkilauman kanssa joten hermotkin pysyvät suhteellisen hyvin kasassa tässä hommassa.

Pojat myös rakastavat leipomista ihan yhtälailla kuin ruuan laittoakin ja varsinkin kolme isointa tahtoisivat auttaa ihan joka vaiheessa. Eemil ja Veeti alkavatkin olemaan jo sen verran isoja että he voivat auttaa melkein kaikessa ja niinpä isoimmat pojat saavatkin auttaa kohtuullisen paljon leipomisessakin. Niilo osaa tehdä leipomisen ohessa pieniä ja helppoja hommia, mutta yleensä jo pelkkä taikinan sekoittaminen menee hieman liian raisuksi niin että taikinaa on enemmän pöydällä kuin kulhossa... Toki harjoitus tekee mestarin mutta aikalailla kaikessa saa Niiloa vielä auttaa kädestä pitäen. Leevi taasen ei vielä nuoren ikänsä puolesta ole edes osannut innostua leipomisesta mutta eiköhän sekin vaihe ole edessä jos poika yhtään tulee isoveljiinsä.

Lyhyesti sanottuna en ole vielä oikein keksinyt muuta leivottavaa kuin joululeivonnaiset joita leipoisin oikeasti mielelläni lasten kanssa. Olen jo yksinkin niin hirveä tunari leipomisen suhteen että kun pojat vielä hieman auttavat hommassa niin lopputulos on taatusti jotain sen näköistä ettei sitä suostu muut kuin minä ja lapset syömään... Sattuneesta syystä tässä postauksessakin olevat leivontakuvat ovat siis vanhempia kuvia sillä viimeksi taidan olla itse leiponut ihan liian kauan sitten ja joululeipomista ei olla vielä keretty aloittamaan. Viimeistään ensi kuussa saa tutut taas todennäköisesti useamman kerran kahvikutsun kun leivotaan poikien kanssa liian usein. Muut leipomiset jätän enemmän kuin mielelläni J:n hommiksi.