Kotiruoka paras ruoka?

Luin viiden tähden hetkiä blogia jossa pohdittiin kotiruokaa ja sitä, onko ne einekset loppujen lopuksi niin paha asia kuin puhutaan? Itse en suoraan sanottuna ollut edes aikaisemmin luonut kovinkaan montaa ajatusta sille, että syömmeköhän liian usein eineksiä ja nyt kun aloin miettimään tarkemmin, niin loppujen lopuksi syömme valmisruokaa tai oikeastaan niin sanottua puolivalmista ruokaa aika useinkin. Puolivalmiilla tarkoitan esimerkiksi näitä patapusseja, joiden sekaan paistetaan liha ja nakataan joukkoon vesi, sekä patapussin sisältö, annetaan kiehua ja hetken päästä ruoka onkin valmista. Pizzatkin tehdään kotona valmiisiin pizzapohjiin ja nakkeja taikka makkaroitakin syömme aina välillä. Tortillojakaan en ollut laskenut niin sanottuihin eineksiin ennen kuin aloin tarkemmin miettimään ja tulin siihen tulokseen, että ovathan nekin omalla tavallaan puolivalmiita eineksiä ja pikaruokaa.

Kumminkin kun mietin asiaa tarkemmin niin en ole tosiaankaan ole ikinä pitänyt itseäni minään pullantuoksuisena kotiäitinä ja oikeastaan olenkin keittiössä aika lailla peukalo keskellä kämmentä persoona. Tykkään kyllä ehdottomasti tehdä ruokaa ja tykkään kokeilla erilaisia reseptejä, mutta eri asia onkin sitten se, kuinka usein kokeiluni onnistuvat. Jos ikinä erehtyisin hakemaan minkäänlaiseen tositv-ohjelmaan joka käsittelee ruuan laittoa taikka ruuan terveellisyyttä niin voisin kuvitella kuinka kaikki keskustelupalstat täyttyisivät kauhisteluista ruuanlaitto taidoistani taikka siitä ruuasta mitä syömme. Tämä onkin syy, miksi J tekee lähes poikkeuksetta meillä ruuat vapaapäivinään ja miksi J on yleensä meillä se joka leipoo kaiken esimerkiksi lasten syntymäpäiviä varten. Omat bravuurini keittiössä ovatkin nimittäin jauhelihakastike ja pasta, sekä pannukakku. Noilla kahdella ei kovinkaan pitkälle pötkitä ja lähes aina kun erehdyn kokeilemaan jotakin uutta, on poikien reaktio tyyliä "Hyi, en syö." Toisin kuin J:n tekemistä ruuista pojat tykkäävät vaikka tarjolla olisi ohiammuttua jänistä.

Okei, pakko myöntää, olen vähitellen yrittänyt ryhdistäytyä ruuan laiton suhteen ja jopa yrittänyt vähentää noita valmisruokia ruokavaliossamme, mutta silti voin myöntää että niitä tulee syötyä viikoittain. En kumminkaan osaa tuntea asiasta huonoa omaatuntoa sillä aina välillä on vain kiire saada se ruoka pöytään ja silloin ei todellakaan aleta loihtimaan mitään gourmetruokaa, vaikkei kotiruuasta sellaista saa taiottua hyvällä tahdollakaan. Vaikka joskus vannoinkin, että minähän en lapsilleni valmisruokaa syötä, niin jouduin perumaan sanani tuossa asiassa ja käymme me aina välillä jopa McDonaldissakin tai vaikka pizzalla, enkä osaa pitää sitäkään super huonona asiana, sillä pojatkin nauttivat kun välillä on jotain heidän toivomaansa ruokana ja onhan se kiva käydä välillä vaikkapa juurikin hampurilaisilla kunhan nuo roskaruokala käynnit pysyvät kohtuuden rajoissa.

Rehellisesti sanottuna tiedän myös että olisihan se kotiruoka oikeasti monta kertaa parempaa ruokaa lapsille kuin esimerkiksi kalapuikot ja ranskalaiset, mutta itse pidän silti tärkeimpänä sitä että lapsilla on jokapäivä kaksi lämmintä ruokaa. Lisäksi vaikka joskus nuo molemmat sattuisivatkin olemaan jotain helpompaa ruokaa, niin en tahdo ottaa stressiä asiasta. Ei ruoka ole mielestäni asia josta tulisi stressata niin pitkään aikaan kun sitä ruokaa kumminkin on pöydässä.
Ymmärrän kumminkin, että he jotka jaksavat tehdä päivittäin kotiruokaa ja jotka eivät valehtelematta ikinä sorru eineksiin ovat ylpeitä asiasta, mutta sitä en ymmärrä miksi muunmuassa mammapalstoilla tunnutaan lynkkaavan samantien jokainen joka erehtyy myöntämään syöttävänsä välillä eineksiä? Miksei jokainen voisi olla vain tyytyväinen siihen omaan toimintaansa ja antaa muiden syöttää lapsilleen sitä mitä syöttävät, kunhan lapsi saa ruokaa? Sama asia on lasten soseissa, tuntuu olevan ikuisuuskysymys että kuka syöttää kaupan soseita ja kuka tekee itse kaikki alusta loppuun? Eikö tässäkin asiassa ole tärkeintä, että se lapsi saa ruokaa jos äitiä vaikkapa sattuu väsyttämään eikä aikaa tai jaksamusta ole superäidin leikkimiseen?

Ehkä itsekin saan vielä joskus aikaa siihen, että tekisin joka ikinen päivä lapsille sen kaksi lämmintä ruokaa, joista molemat olisivat kotiruokaa. Ainakin se on tavoitteeni ja tavoitteena olisi myös yrittää lähiaikoina, tai viimeistään ensi vuoden alussa tehdä taas aina kuukauden ruokalistat kerrallaan ja oikeasti suunnitella niitä ruokia etukäteen. Näin teinkin joskus ja ruokien terveellisyys, sekä monipuolisuus olikin aivan toista luokkaa silloin kuin nyt, enkä oikeastaan edes tiedä miksi luovuin tästä tavasta. Loppujen lopuksi lapset kumminkin oppivat ruokailutottumuksensa lapsuusaikanaan ja itse en tahdo ainakaan opettaa lapsiani syömään pelkkiä eineksiä, vaan tahdon että pojat oppivat tekemään itsekin monipuolista ruokaa ja mieluiten mahdollisimman nuorina. Onneksi pojat ovatkin osoittaneet jo suurta mielenkiintoa ruuanlaittoon ja varsinkin isommilla pojilla on jo sen verran järjeäkin päässä, että heidät voi ottaa mukaan ruuanlaittoon.

Mitenkäs teidän perheissänne? Teettekö pelkkää kotiruokaa, vai sorrutteko joskus eineksiin? Omat lempireseptinnekin saa toki jakaa, josko löytäisin niiden joukosta jotain uutta kokeiltavaa, joka jäisi meidän perheen ruokalistoihin pysyvästi.