Nyt sitten olen virallisesti rouva.

Tämä postaus käsittelee ainoastaan häitä ja minua, eli jos joku haluaa vain poikien ja / tai kissojen kuulumisia lukea, niin skippaa tämä suosiolla.

Perjantaina 28.09.2012 juhlittiin siis minun ja J:n häitä. Mitkään ison budjetin juhlat nuo eivät olleet ja itse vihkiminenkin tapahtui maistraatissa, mutta itse olen onnellinen kun sain kerrankin leikkiä prinsessaa ja pitkään suunniteltu naimisiin meno tapahtui vihdoin.
Aamu alkoi sillä, että lapsenvahtimme ja kaverini tulivat samalla kyydillä meille, jotta kaverini saisi rauhassa aloittaa hiusteni laiton ja jotta aikaa jäisi tarpeeksi myös kahvi-, wc- ja tupakkatauoille. (Ennen tuota olin kumminkin jännityksestä kärsiessäni puunannut koko alakerran, jotten vain stressaisi kaiken onnistumista.) Kun molemat odottamani henkilöt vihdoin saapuivat meille, keitin kahvia ja menin vaihtamaan häämekon päälleni, jottei sen myöhemmin puheminen sotkisi kampausta... (varoitus niille, jotka kuvia tässä postauksessa katsovat, näytin tuossa mekossa hiukan pulleahkolta ja ei, en ole raskaana vaikka tuo mekko sellaisen kuvan antaakin)

Kun kampaukseni oli valmis, aloin laittamaan naamaani kuntoon meikkaamalla, sekä aloin pikkuhiljaa myös keräämään juhlapaikalle vietäviä tavaroita kasaan. Ihme kyllä tällä kertaa meikkini eivät epäonnistuneet kertaakaan, sillä tavallisesti onnistun vähintään kerran levittämään ripsarit pitkin naamaa tai muuta kun yritän meikata vauhdilla. Ainoastaan meikkivoide rajoja jouduttiin korjailemaan pariin kertaan.
Kun vihdoin olin saanut itseni kuntoon, sekä kerättyä melkein kaiken kasaan, aloimme pakkaamaan tavaroita autoon ja lapsenvahtimme alkoi valmistautua siskollensa lähtöön pojat mukanaan, sillä pojat eivät tulleet ollenkaan maistraattiin, ainoastaan juhlapaikalle.
Kävimme vielä läheisessä kaupassa matkan varrella ja että osasikin hävettää kulkea täysin juhlavaatteissa + kampauksessa kaupassa, varsinkin korkokengillä, joilla en osannut kävellä. (en siis tavallisesti käytä ollenkaan korkoja) Tuon kauppareissun jälkeen matka maistraatille jatkui. Kun vihdoin pääsimme perille, totesimme että olimme melkein tunnin etuajassa, joten ei auttanut muu kuin odotella ulkona, jotta kello juoksisi eteenpäin ja pääsisimme vihittäväksi.

Maistraatin pihalla odottelua.

Vihdoin kumminkin päästiin sisälle maistraattiin ja kaikki vieraatkin ilmestyivät ajoissa paikalle. Piti täyttää vielä laput minun ja J:n sukunimistä, jotka meillä on vihkimisen jälkeen, sekä laput siitä, että molempien poikien sukunimet vaihtuivat samalla. Lappujen täyttämisen jälkeen piti odotella vielä hetkinen, että maistraatin työntekijä täyttää vihkitodistuksen valmiiksi ja antoi vihkivälle henkilölle meidän nimet + tiedon siitä, että molemat meistä saa sormukset. (tai mikä henkikirjoittaja se vihkivä henkilö nyt hienolta nimeltään onkaan)

Jalat huusivat hoosiannaa jo hetken päästä, joten istumaan piti päästä odotellessa.

 Päästiin kumminkin pienen odottelun jälkeen vihkisaliin ja vihkivä nainen tuli esittelemään itsensä. (yksi vieraistamme tunnisti naisen samaksi, joka silloin aikoinaan kävi myös vihkimässä BB-talossa ne kaksi asukasta, ihan tällein turhana huomiona). Vihkitilaisuus oli todella lyhyt ja kesti ehkä maksimissaan 5 minuuttia, joten turhan kauaa ei tarvinnut kipua aiheuttavissa korkokengissä seistä, vaikka ylimääräistä seisoskelua aiheuttikin se, että piti odottaa kaikkien vieraiden saavan tarpeeksi kuvia.
Luulin, että vihkiminen maistraatissa olisi kestänyt kauemmin, mutta onneksi se oli vain lyhyt tapahtuma, sillä piti vielä keretä juhlapaikalle mahdollisimman pian siirtämään astiat, ruuat ym. sisälle ja paikalleen. Juhlapaikkana meillä siis oli eräs pieni karaokeravintola, jossa olen ollut joskus töissä (ja olen edelleen hyvin satunnaisesti).

Juhlapaikalle päästyämme henkilökunta oli jo aloittanut paikan koristelun ja omasta mielestäni koristelu oli todella kiva. Erityiskiitoksen voisin osoittaa kumminkin eräälle kyseisen paikan asiakkaalle, joka täysin pyytämättä ja tuntematta minua tai J:tä oli käynyt omalta puutarhapalstaltaan keräämässä erilaisia kukkia pöytäkoristeiksi, ostanut koristekiviä ja simpukoita pöytiin, sekä käynyt tutulta kukkakaupan omistajalta lainaamassa kukkaruukkuja pöytiin. En olisi ikinä uskonut, että täysin tuntematon ihminen tekisi noin ison työn koristellakseen juhlapaikkaa, varsinkaan kun ei itse juhliin osallistu.
Kun kaikki oli melkein valmista, tajusin toisen ruokasalaateista jääneen kotiin, jääkaappiimme. Meinasin jo alkaa stressaaamaan, kunnes hiukseni laittanut kaverini suostui lähtemään hakemaan sitä. Kiitoksia siis siitä, olisin meinaan stressannut hiukset päästäni, jos salaatti olisi jäänyt jääkaappiin.

Hääpuku kokonaisuudessaan.

Kampaus.

Itse juhlat onnistuivat omasta mielestäni enemmän kuin hyvin ja vieraatkin kehuivat juhlien onnistuneen (tai siis ne, jotka ylipäänsä sanoivat mitään juhlista). Varsinkin erään sukulaiseni kehut juhlista oli kiva kuulla, sillä saman henkilön olin kuullut sanovan hyvin monista hääjuhlista ainoastaan negatiivista. Tuon kyseisen sukulaisen mielestä parasta oli kuulemma se, ettei juhlissa ollut mitään rutiininomaista ja pakollista ohjelmaa, vaan jokainen sai istua ja jutella missä halusi, sekä kenen kanssa vain halusi. Ainoa ns. rutiininomainen juttu oli kun minut siepattiin naapurikapakkaan siksi aikaa, kun J keräsi taksirahoja vierailta lunnaiksi.
Kokonaisuudessaan nautin päivästä ja odottelen nyt, että vaikka pikkuveljeni tai pikkusiskoni löytäisi itselleen sen oikean ja menisi naimisiin, jotta olisi jälleen hyvä syy juhlia iloisia juhlia.

Ja jos jotakuta kiinnostaa, että mitä meillä oli tarjottavana, niin tässä lista ns. jälkihuomautuksena:
Savukinkku-paahtopaisti ruokasalaatti
Kylmäsavulohi ruokasalaatti
Fazerin vadelma levykakku
Fazerin mansikka levykakku
Rukiisia karjalanpiirakoita + munavoi
Sämpylöitä
Keksejä
Kahvi
Tee

Ei siis mitään ihmeellistä tarjottavaa, mutta kuten jo sanoin alussa, niin häät olivat pienen budjetin ja eipä vieraita näyttänyt haittaavan, vaikka tarjolla ei ollut mitään "oikeaa ruokaa" ja noistakin jäi yli vaikka kuinka paljon, joten uskaltaisin väittää, ettei kellekään jäänyt ainakaan nälkä.