Nickelback ja arvonnan voittajat.

Kameran linssisuoja.

Ihan ensimäiseksi mainitsen, että tämän postauksen kuvitus on Eemilin käsialaa kun herra nappasi kameran ja tyhjensi kameran akun valokuuvamalla.

Riepu Eemilin perspektiivistä.

Ja toisena asiana arvonnan voittajat. Tuo arvontahan ei kauhesti osallistujia kerännyt, ihan niinkuin arvelinkin ja osallistujia oli loppujen lopuksi tasan kaksi, jotka molemat voittivat liput. Eli onnea: Henssu ja maruska. Molempiin on otettu yhteyttä henkilökohtaisesti alkuviikosta ja toinen lippu on päässyt jo postiinkin, toisen voittajan osoitetta vielä odotellaan.

Leikkihuone ja vieraspatja.

Toisena asiana voisin kertoa aivan mahtavasta Nickelbackin keikasta sunnuntaina, jossa olin äitini kanssa. Bändin nimi oli entuudestaan kohtuu vieras ja vaikka olin nimen kuullut, en vain yksinkertaisesti osannut sitä yhdistää biiseihin. Kumminkin kun äitini kuuntelutti kyseisen bändin biisejä minulla, niin osasin havainnollistaa, että kyseessä olikin ihan tuttu bändi. Alunperinhän tuonne keikalle piti lähteä pikkusiskoni, mutta koska siskolleni tuli esteitä, niin lähdin mukaan. Vitsailtiinkin äidin kanssa, että kyseessä oli ns. polttarit (tuosta lisää vähän alempana tässä postauksessa).
Mutta siis Hartwall Areenalla ollut ja loppuunmyyty keikka oli aivan mahtava. Tykkäsin bändin laulajan huumorista, jota laulaja heitti aina välillä ja biiseissäkään ei ollut mitään valitettavaa. Tykkäsin myös lämppäribandistä (Daughtry), jonka musiikki oli myös ihan kuunneltavaa.
Ainoa mikä keikalla risoi, oli vieressäni istunut 50+ ikäinen eukko, joka oli ilmeisesti nauttinut muutaman oluen liikaa ennen keikkaa ja heilui koko keikan ajan niin, että eukon kyynärpäät olivat minun suussani, kyljessäni, kyynärpäässäni ym koko ajan. Lisäksi poistuessaan eukko nojasi koko painollaan kaikkiin jotka ohitti ja keikkaa ei tosissaan ollut mikään nautinto katsoa oma kyynärpää ylhäällä, jottei eukko pääse hutkimaan käsillään. Ja siis tuon eukon mieskin lähti lätkimään 5min keikan alkamisen jälkeen, koska ei kestänyt vaimonsa heilumista...
Onneksi oli hyvä bändi, muuten olisin lähtenyt lätkimään tuon naikkosen vuoksi.

Leikkiperuna ja Ressu.

Niin ja kun tuossa edellisessä jakeessa kerroin, että oltiin äitini kanssa naureskeltu, että keikka oli polttarit minulle niin tosiaan, olemme J:n kanssa menossa naimisiin 28.9 perjantaina, eli vähän päälle viikon päästä. Itse vihkitilaisuus on maistraatissa ja sen jälkeen on hääjuhla. Jännittää niin pirusti, mutta onneksi vähän päälle viikon päästä jännitys on ohi.
Onneksi äitini on myös auttanut ihan mielettömästi hääjärjestelyissä ja mm. tilannut tarjottavat ym. Onneksi eräs kaverini tulee tekemään hääkampaukseni, jotta en joudu sen kanssa stressaamaan... Jonkinlaisia kuvia hääjuhlasta on varmaan tulossa tännekin sitten. Ja veikkaan, että jos vielä kirjoitan ennen hääjuhlaa, niin kirjoituksissa vilahtelee jännitykseni. Luojan kiitos emme alkaneet suunnittelemaan häitä jotain kahta vuotta aikaisemmin, sillä olisin kuollut stressiin ja jännitykseen. Nostan kyllä hattua niille, jotka pystyvät stressaamaan jopa pari vuotta ennen häitä.

Väsynyt pikkuveikka.

Nyt kumminkin voisin lähteä siivoamaan ja vahtimaan ettei Eemil piirrä taas seinille. Kirjoittelen taas myöhemmin lisää.

Ja toinen kuva väsyneestä pikkuveljestä.